Paluu arkeen

Äkkiä ne neljä viikkoa sitten hurahtivat. Huomenna on edessä paluu arkeen pariksi viikoksi. Sitten on suunnitteilla vielä yksi lomaviikko, jolloin toivottavasti pääsisimme taas vähän harrastamaan kotimaan matkailua. Viime viikko mökkeiltiin ahkerasti, ja kesäkeittiö sai melkein kokonaan katon päälleen. 

Isäntä jatkaa lomaansa ja puuhastelua mökkimaisemissa. Minullakin puuhaa riittää töiden oheen, sillä kotipiha on aika villiintynyt ja huutelee äidin pikku kätösiä. Toisaalta puutarhan villeys viehättääkin. Ihanan kyltin tuunasi tyttäreni.

Viiniköynnökset rehottavat, vaikka olen niitä rypäleiden toivossa kurittanutkin. Nyt näyttää siltä, että rypäleitä on tulossa runsaasti, jos vaan lämpöä riittää niitä kypsyttämään. Herukat kypsyvät kovaa vauhtia, ja kohta päästään niitäkin keräämään ja keittelemään. Tässä vaiheessa aina tuntuu siltä että pitäisi olla monessa paikassa yhtaikaa, töissä, mökillä, mustikka- ja vattumetsässä, marjapuskissa, kitkemässä....mutta toisaalta nautin tästä runsauden ajasta, jonka satoa sitten talvella nautitaan.

Mökillä kukkakukkulalla on sattunut hassu juttu. 

Kuvasta hädin tuskin erottaa, mutta tuonne kukkulan huipulle on kukkien sekaan kasvanut tomeria tomaatin taimia! Aluksi löi tyhjää ja mietin, miten ihmeessä se on mahdollista. Sitten muistin, että kumosin tuonne alkukesästä pari säkkiä turvetta, joka on peräisin meidän naapurista puutarhalta, ja siemenet ovat itäneet turpeessa. Tomaatit ovat tosi vahvoja ja kukkivatkin, mutta eivät taida enää ehtiä satoa tuottaa. Ei voi kuin ihmetellä tätä kasvun ihmettä. Nimittäin kotona kaikki kolme ostamaani tomaatin tainta ovat katkenneet ja lojuvat tällä hetkellä kompostissa. Jos näistä yhden tomaatin saan, niin se on kyllä juhlan paikka!

Kukkula alkaa olla loppuun kukkinut. Jotain kukintaa vielä on loppukesäksikin jäljellä. 

Ronja nauttii lämmöstä ja auringosta:

Veeran turkin ajelin taas lyhyeksi, sillä kun tahtoo olla tukalaa helteillä. Keppi pitää olla suussa valmiina, jos joku vaikka heittäisi sen järveen ja pääsisi laiturilta hyppäämään kepin perään.

Uiminen on Veeruskan lempipuuhaa, ja se tulee aina toiveikkaana keppinsä kanssa mukaan jos joku meistä menee laiturille. Näillä helteillä voi huoletta Veerakin veteen pulahdella. Kylmissä vesissä uimista ollaan vähän rajoitettu, ettei tulisi vanhalle neidille kolotuksia tai pissavaivoja. Mutta näillä lämpimillä vilvoitus on tervetullutta. Onneksi huomenna koiratkin pääsevät vielä nauttimaan mökkielämästä.

Mukavaa viikkoa, nautitaan kun vihdoin tuli kesä, ollaan sitten töissä tai lomalla tai muuten vaan oloneuvoksina!