Mustan pitsin yö

Vuosia sitten asuntovaunureissulla osuimme sattumalta Raumalle pitsiviikkojen Mustan pitsin yöhön, tai iltahan silloin oli ja yö aluillaan. Tapahtuma vaikutti niin ihanalta, että päätimme joskus suunnistaa ihan vartavasten pitsiviikoille Mustan pitsin yön aikaan.

Vuosia ehti vierähtää jo lähemmäs kymmenen, mutta tänä kesänä matkailuautoreissua suunnitellessamme bongasimme tuon tapahtuman taas. Isäntä vaihtoi työvuoroja niin että sai tuohon kohtaan viikonloppuvapaan, auto siivottiin ja huollettiin ja tilattiin kaunis ilma. Yhdeltä osin suunnitelma sitten petti, eli tämän kesän hittivieras keuhkokuume aloitti sitten taas kolmannen kierroksen alkuviikosta, kun perjantaina piti matkaan lähteä. 

Viime hetkeen asti mietimme, uskallammeko lähteä matkaan. Lääkitys alkoi kuitenkin purra nopeasti, ja kuume laski. Päätimme tehdä reissun minun ehdoillani, sain lepäillä autossa matkan aikana, kuljimme hitaasti kiiruhtaen, koiratkin jäivät tyttären hoiviin kotiin.

Majoituimme ihanalle Poroholman leirintäalueelle.

Leirintäalueelta kaupungille väkeä kuljetti Kake Kaupunkijuna.

Raumalla oli samaan aikaan kansainväliset markkinat, joten ihmeteltävää riitti. Myös monenlaista ruokakojua oli, joten nälkäkiukkua ei päässyt syntymään kun aina saattoi istahtaa pikkupurtavan ääreen kun siltä tuntui.

Päälavalla markkinoiden tuntumassa oli esiintyjiä koko päivän ja illan. Oli paikallisten nuorten yhtyeitä ja myös nimekkäämpiä esiintyjiä. Tanssiakin sai. Illan viimeisenä esiintyjänä olisi ollut Irina, mutta siinä vaiheessa oli jo lähdettävä nukkumaan kun kunto ei vielä ollut kovin kaksinen. Kauko Röyhkä sentään nähtiin. 

Olen aina arvostanut Kaukoa enemmän kirjailijana kuin muusikkona, mutta täytyy sanoa että hän oli myös hyvä ja karismaattinen esiintyjä. Ja bändi oli loistava!

Paikalliset Leijonat järjestivät ohjelmaa päälavan vieressä, Narvi-sähkön sisäpihalla.

Oli tanssimusiikkia ja myös rockyhtyeitä, ja väki pisti jalalla koreasti. Keuhkokuume verotti voimia sen verran että tanssilattialle ei tehnyt mieli, mutta mukava oli katsella toisten menoa. Kaikki nämä esitykset olivat ilmaisia, päälavan esiintyjät kustansi Rauman kaupunki. Leijonat keräsivät varoja hyväntekeväisyyteen juomia myymällä, ja pihalle oli vapaa pääsy joten oli mukava kulkea paikasta toiseen aina sen mukaan mikä musiikki miellytti.

Leirintäalueelle tullessa kuuntelimme vielä tovin vastarannalla soittavaa Kuningasideaa. Musiikki kantautui hyvin vettä pitkin.

 Hanhia ja niiden jätöksiä oli leirintäalueella riesaksi asti.

Myös leirintäalue oli satsannut tähän viikonloppuun. Meitä viihdytti stand up -pappi Sampsa Simpanen. Minä en ole varsinaisesti tämän viihteenlajin ystävä, mutta Sampsan jutut olivat siistiä ja hauskoja. Kolmen lapsen isällä oli paljon perhe-elämään liittyviä hauskoja juttuja. 

Tätä latvialaista tanssiryhmää oli mahtava katsella. 

Tanssit olivat taidokkaita ja koreokrafiat humoristisia, joten yleisö viihtyi heitä katsellessa.

Lauantaina teimme kävelykierroksen oppaan johdolla Vanhan Rauman kujilla, ja saimme paljon tietoa Rauman historiasta ja Vanhan Rauman arkkitehtuurista, ja miten esim rakennusten remontointi on tarkasti säädettyä. Täällä asuminen on elämäntapa!

Vanhalla Raumalla oli tuolloin myös Avoimet pihat -tapahtuma, jolloin talojen portit olivat avoimina ja yleisö pääsi ihastelemaan upeasti hoidettuja pihoja. Monella pihalla oli myös pihakirppis pystyssä.

Kun olimme saaneet rautaisannoksen Raumaa, matkamme jatkui kohti Naantalia. Kävimme syömässä ihanassa rantaravintolassa Naantalin kauniissa satamassa. Seuraava päivä oli unikeonpäivä, ja Naantalissa myös markkinameininkiä. Vuoden Unikeko Timo Koivusalo uitettiin jo aamuseitsemältä, joten tätä tapahtumaa emme päässeet näkemään. 

Viivähdimme vielä yhden yön SFC Saloranta -leirintäalueella Naantalissa. Vuokrasimme privaattisaunan, saunoimme kaikessa rauhassa ja pulahtelimme mereen uimaan. Leirintäalueella oli todella hiljaista, emmekä tavanneet montaakaan ihmistä. Piipahdimme vielä kaupungilla markkinakojuja kierrellen, ja ostimme vähän tuliaisia kotiin. Sitten matka jatkui kotia kohti. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut, ja palasin kotiin terveempänä kuin sieltä lähdin!