Ylläksen valloitus

Palataanpa taas ruskan lumoihin Ylläkselle. Pitihän sinne huipullekin päästä jollain konstilla. Ja kun nilkkavaivainen ei oikein kiipeämäänkään pysty, niin ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin gondolihissi. Sekin hiukan kuumotteli korkean paikan kammoista, mutta olikin yllättävän helppo nakki ja gondolista oli mukava katsella maisemia. 

Tällainen hauska näky oli tunturin juurella, Napapiirin sankareista tuttu. Herätti hilpeyttä ja selfieitä.

 Tuuli huipulla yllättää aina, ja hyytävä se oli nytkin vaikka syksyä elettiin. Onneksi oli varavaatteita repussa, kaikki piti pukea päälle. 

Mutta mikäs näissä maisemissa oli värjötellessä. 

Huipulla kulki pieni reitti, jonka varrella kerrottiin laskettelun historiasta Ylläksellä. Siellä oli myös pieni kahvila, jossa kävimme kaakaolla. Omat eväätkin oli mukana, kahvit ja teet termospullossa. Ne nautimme tuulensuojaisella penkillä. 

Illalla halusimme vielä ajella Ylläksen maisemareitin. Pimeää sai odotella aika kauan, mutta valaistut puut kyllä palkitsivat odotuksen. 

Tässä on liikenneympyrä koristettu kauniisti valaistulla keloilla. Reitin varrella oli muitakin puita valaistu, ja ruskan keskellä ne näyttivät sykähdyttäviltä. Kaiken kruunasi valtava punainen puolikuu, jollaista en ennen ole nähnyt.

Sellainen päivä, sitten taas kohti uusia seikkailuja!