Sammakoiden vallankumous

Hei, hyvää äitienpäivän iltaa! Pikku sade tekee kesää. Meillä ainakin alkaa jo nurmikko olla leikattavassa kunnossa. Mökillä huomasi, että sata kilometria pohjoiseen todella näkyy, puissa oli pienenpienet lehdet ja nurmikko ei ollut vielä kovinkaan vihreä. Sammakot olivat nousseet Lehmiksestä kuivalle maalle, ja niitä kuljeskeli kasoissa pitkin nurmikkoa.

Laskekaapas montako sammakkoa kuvassa näette! Yksittäisiä sammakoita sai väistellä, ettei astunut päälle. Muutama viikko ja sammakoita ei enää näy missään, nuijapäitä vaan saa siivilöidä saunavesistä. En kyllä ymmärrä mihin tuollainen sammakkomäärä yhtäkkiä voi kadota. 

 

Pinja ei vieläkään ymmärtänyt näitä mönkiviä kasoja, vaan yritti haukkua ne lyttyyn.

Pinjanen hoiteli hommiaan myös myyräkoirana, kuten kunnon snautserin pitääkin. Yhden myyrän se sai kiinni ja isäntä joutui lopettamaan sen lapiolla ja hautaamaan maahan. Pinja ei väistynyt vähään aikaan saalistuspaikaltaan, odotti kai että myyrä vielä heräisi henkiin.

Kukkakukkula oli toipumaan päin ja sai vähän uutta multaakin. Eiköhän sade ja lämpö tee tehtävänsä ja saan ihastella kukkulan kukintaa tulevanakin kesänä.

Yksi pieni koira aina mahtuu kuvaan, tässä Ronja. 

Kukkulan viereen, vanhan kukkamaan paikalle olen istuttanut vuorenkilpeä. Keksin viime syksynä rakentaa järvestä nostetuista puupökkelöistä aidanteen erottamaan vattupöheikköä ja kukkapenkkiä. Rakennusprojektini jäi kuitenkin yritykseksi, olin yksin mökillä ja voimat ei vaan riittäneet juntata tolppia maahan. Mies sitten väsäsi aidanteen parissa minuutissa, ja tällainen siitä tuli:

Nyt sitten varmaan ihmettelette, mistä vattupöheiköstä on kyse. Ja kävikin niin että samalla vauhdilla innostuin nyhtämään koko pöheikön maasta juurineen, ja kaivoin vielä mahdollisimman paljon ruohonjuurakoitakin penkasta pois. Totesin, että joskus vuosia sitten tässä on ollut jotain hoidettua puutarhaa, maan uumenista nimittäin löytyi vihreää kasvien tukilankaa ja joitakin muovisia kasvikylttejä. 

Minulla on joskus ollut villi haave, että jatkaisin vuorenkilvillä koko rinteen vähän kerrassaan, mutta aina on järki voittanut ja olen ajatellut, etten mökillä halua pelkästään olla pylly pystyssä kukkapenkkiä kitkemässä, rikkaruohoa tuohon nimittäin aivan varmasti kasvaa. Jotain tekisi mieli paikalle istuttaa, maa on tosin aika hiekkaista joten en tiedä mitä siinä voisi kasvaa. 

Kunnes sitten yöllä heräsin ja tiesinkin samantien, että teen tuohon kukkkedon! Heittelen siihen kesäkukkien siemeniä hujanhajan ja katson mitä kasvaa vai kasvaako mitään. Muutaman saniaisen juurakon jätin paikalle, toivottavasti ne jaksavat nousta kasvuun. Isäntä tyhjensi tähän vielä kompostorivessan alustan, ja ajattelin tuoda seuraavalla käynnillä säkillisen tai pari multaa, ja katsotaan minkälaisen kukkakedon saamme aikaseksi. Kompostorivessalle taas ylistyslaulu, tavara on täysin maatunutta ja sen voi laittaa suoraan kukkapenkkiin. Hajuhaittoja ei ole nimeksikään. Tosin koirien herkkiin kuonoihin jotain sulotuoksahduksia taitaa tulla, ne kun tykkäävät käydä tuolla pyörimässä. 

Veera viihtyi laiturilla:

Toinen häntä on Pinjan, joka tarkkailee vedessä lilluvia sammakoita.

Näissä tunnelmissa viivähtäen toivottelen teille oikein mukavaa alkavaa viikkoa!