Viikon varrelta

Heippa kaikki, taas ollaan perjantaissa!
Kiitos täällä poikenneille ja uusille lukijoille lämpimästi tervetuloa!!!

Syksy on ollut varsin hektinen tahdiltaan sairasloman hiljaiselon jälkeen, joten päätin buukata tälle viikolle pari lomapäivää. Hassusti keskellä viikkoa, otin tarkoituksella lomapäivät siten ettei ollut mitään iltamenojakaan tiedossa. Vietin varsinaisen luksuslomasen! Varasin erämaahotellista sviitiin, nautin kylpyläpalveluista, söin gourmetruokaa ja käytin hotellin liikuntapalveluita hyväkseni. Tuonne hotelliin sai ottaa jopa koirat mukaan!

Eli ihan mökillähän sitä tuli viihdyttyä pari päivää koirien kanssa. Joskus on pakko ottaa pikku irtiotto kaikesta ja olla ihan itsekseen, niin on taas mukava olla muiden seurassa. Fibrossa on sellainen kummallinen oire kuin ääni(yli)herkkyys, ja mökin täydellinen hiljaisuus on parasta lääkettä siihen. Kylpyläpalveluina toimivat mökkisauna ja vilakka Lehmäjärvi, jonne pulahtelin useamman kerran. Gourmetruoaksi maistui kiuasmakkara. Ja liikuntapalveluina toimi rivakka haravointi. Nyt mökkipiha odottelee siistittynä ensin lumipeitettä ja sitten uutta kevättä!

Mökkitien maisema oli muuttunut hakkuiden myötä aika surullisen näköiseksi. Ymmärrän kyllä metsänhoidolliset toimenpiteet ja vihreän kullan arvon, mutta silti tämä muuttunut maisema veti vähän apeaksi:

Koiratkin olivat varsin kummissaan maisemista.








Onneksi varsinainen mökkimaisema oli kuitenkin ennallaan, joten kun perille pääsi niin tiesi taas missä ollaan.

Hotellisviitin vuode ei ollut sieltä mukavimmasta päästä. En nimittäin alkanut ihan vaan itseäni varten lämmittää mökin yläkertaa, vaan nukuin erittäin epämukavasti sohvalla, jota ei ole nukkumiseen tarkoitettu. 

Eikä paljon mukavampaa tainnut olla koirillakaan. Paitsi Ronjalla tietysti, joka ehti vallata isomman korin.

Pinjalla oli taas kerran vähän ahtaammat oltavat:

Luulisi tuossa niskan tulevan kipeäksi. 

Veera on kuvaa otettaessa vielä onnellisesti omalla patjallaan portaiden alla:

Mutta kuinkas sitten kävikään, kun yö joutui. Ronjalle ei enää iso kori riittänyt, vaan valloitti Veeran patjan. Veera ahtautui marttyyrin elkein Pinjan koriin, ja Pinja jatkoi uniaan Ronjan pienenpienessä korissa. Arvaatte varmaan, millaista nitinää ja natinaa nuo rottinkikorit pitävät, kun isot koirat änkevät itsensä liian pieneen tilaan. Yön kuluessa jouduin häätämään koirat koreistaan, käänsin ne nurinniskoin etteivät pääse takaisin, ja kippasin tyynyt lattialle koirien pedeiksi. Aamun koittaessa Ronja taisi olla ainoa, joka oli nukkunut kunnolla. Me muut olimme sitten enemmän ja vähemmän uupuneita ja jäsenet jumissa. 

Mutta kyllä tämän mökkireissun voimalla jaksoi taas loppuviikon pakertaa. Viettäkäähän kaikki oikein rentouttava viikonloppu, älkää eksykö vieraisiin peteihin ;). Minä käyn huomenna vielä vähän paiskimassa töitä ja sunnuntaina aion nukkua oikein pitkään ja makeasti omassa, mukavassa sängyssäni. 

Auringon pilkahduksia!