Pohdintaa ruoasta ja maailmanmenosta

Eksyin tässä jokin aika sitten monelle varmaankin tuttuun Kemikaalicoctail-blogiin. Sittemmin käteeni sattui myös ko. blogin kirjoittajan Noora Shinglerin kirja Marjoja & Mascaraa. Kosmettiikkapuoli on varmaan luku sinänsä, mutta enemmän on nyt käynyt mietityttämään, mitä kaikkea sitä ruoan mukana saa elimistöönsä.

 Natriumglutamaatista on kohistu viime aikoina paljonkin, eikä ihan turhaan.

Sitä on vaikea välttää, jos käyttää valmisruokia, lihaleikkeleitä ja valmiiksi marinoitua lihaa ja kanaa.Se on aromivahvenne, joka tuo ruokaan ns. umami-maun. Natriumglutamaatilla on huono maine, sillä se saattaa aiheuttaa monenmoisia oireita, mm päänsärkyä, allergisia oireita (hengenahdistusta ja ihottumaa), ja sen on sanottu aiheuttavan myös riippuvuutta. Sitähän on runsaasti erilaisissa perunalastuissa ja muissa naksuissa, ja jokainen tietää, mitä tapahtuu kun on kerran kätensä työntänyt tällaiseen pussiin. 

Natriumglutamaatti sisältää nimensä mukaisesti myös natriumia, joka on suolan verenpainetta nostava ainesosa. Tällä myös johdetaan kuluttajia harhaan, eli kun elintarvikkeen suolaprosentti ilmoitetaan prosentteina, se ei välttämättä sisällä  natriumglutamaatin osuutta. Natriumglutamaattia on joissain ruoissa myös luontaisesti, mutta jostain syystä luontainen natriumglutamaatti ei aiheuta allergiaoireita.

Nitriitti on myös eräs vältettävä aine. Pieni lapsi saa viikon nitriittiannoksen täyteen jo kahdesta nakista. Liikaa käytettynä nitriitti aiheuttaa vatsavaivoja, päänsärkyä ja allergiaoireita. Entäs sitten nämä atsovärit, jotka jo kertaalleen Suomessa kiellettiinkin? Käsittääkseni ne ovat EU:n myötä jossain määrin palanneet sallittujen aineiden joukkoon, joskin ovat (onneksi) Suomessa harvinaisia. Tässä taanoin lueskelin tuoteselostetta vaahtokarkkipussista, jonka tyttö nappasi Prisman kansainvälisten ruokien hyllystä. Pussin kyljessä oli varoitus, että tuotteen sisältämät aineet saattavat aiheuttaa lapsilla ylivilkkautta. Pussi oli kuitenkin varsin värikäs ja houkuttelevan näköinen, ja varmasti lähti monen lapsiperheenkin ostoskärryyn Joten ei tuo tuoteselosteiden lukeminen ihan turhaa touhua ole.

 Ja melkoista salatiedettä on, jos haluaa jotain ainetta välttää. Kun tajusin, että lähes päivittäisessa ruoanlaitossa käyttämäni lihaliemikuutiot sisältävät runsaasti tuota E621-aromivahvennetta, ajattelin olla fiksu ja ostin Reformin luomu-lihaliemikuutioita. Kunnes totesin, että ne sisältävät hiivauutetta, joka on sama aine.Olen myös aikaisemmin käyttänyt paljon hunajamarinoitua broileria, koska tuo marinadi on mielestäni hyvänmakuinen ja on maistunut hyvin muullekin perheelle - umami-makua sekin.

Ja nämä kaikki edellämainitut ovat siis Suomessa täysin sallittuja lisäaineita, vaikka ne selvästi aiheuttavat haittaa ainakin osalle ihmisistä. Jostain luin, että Migreeniliitto suosittelee migreeni-ihmisiä välttämään E621-lisäainetta, mutta tämä on siis toisen käden tietoa.

Lihan syömistä olen miettinyt paljon viime aikoina. Punaista lihaa olen välttänyt jo jonkin aikaa, koska olen huomannut sen lisäävän fibrosärkyjä. Kanaa ja kalaa olen syönyt ihan huoletta, myös broileri- ja kalkkunaleikettä. Joissakin näissä paketeissa lukee isolla: ei sisällä natriumglutamaattia. Mutta lukaiskaapa, mikä on broilerin/kalkkunan alkuperämaa. Brasilia. Kaupan eineslihapullia ei kai saisi edes lihapulliksi nimittää, koska niiden pääraaka-aine ei ole liha. Joku onkin ehdottanut uudeksi nimitykseksi "lounaspyöryköitä". Nämä sisältävät runsaasti esim. jauhettua broilerinnahkaa. "Broilerinnahkapyörykkä" kuulostaisikin tosi houkuttelevalta. 

Eettinen puoli ja hiilijalanjälki on lihansyönnissä alkanut myös mietityttää. Luomuliha olisi kai hyvä vaihtoehto. Kyselinpä tuossa viime viikolla luomujoulukinkun hintaa: kilohinta oli yli kaksikymppiä! Vähän nyt näyttää siltä että meille tulee tänä(kin) jouluna ihan perinteinen S-marketin kinkku, kotimainen kylläkin. Luomu olisi kai kohtalaisen turvallinen vaihtoehto, hiukan tosin mietityttää ostaako ihan kotimaista tomaattia vai maapallon toiselta puolelta rahdattua luomusellaista. Ja monta kertaa valinta osuu ei-luomuun tuotteeseen jo pelkästään hinnan vuoksi. Eilen ostin reilun kaupan luomubanaaneja, ja täytyy sanoa, että maku ja rakenne oli ihan erilainen (=parempi) kun tavallisissa banskuissa. Ja oletteko koskaan käyneet popsimassa mansikoita luomutilan pellolta? Minulla on mökillä oma luomumansikkamaa, ja ne muutamat marjat mitä se on tuottanut, ovat kyllä olleet herkullisia. 

Herää kyllä kysymys, että kun luomusta tykkään, niin miksi puutarhurin tytär ei viljele itse perunoitaan ja juureksiaan. Kolmen hengen perheessä käyttö on kuitenkin niin vähäistä, että mielestäni ei maksa vaivaa. Ennemmin ostan kaupasta sen luomupussukan ja maksan siitä vähän enemmän.

Luku sinänsä on tuo koirien barffaus, jonka puolesta olen hehkuttanut kovastikin. Silkkaa liharuokaa siis, eikä varmastikaan luomua! Voisi vaan miettiä mitä tulisi maksamaan koirien luomubarffaus....lohduttaudun sillä, että nuo koirien barf-ruoat ovat pitkälti lihateollisuuden sivutuotteita, jotka menisivät roskiin, jos ei niitä koirille syötettäisi. Broilerin kauloja, kalkkunan selkärankoja, rustoluuta, mahalaukkua, sisäelimiä...

En ole päässyt mihinkään lopputulokseen näissä ruokapohdinnoissani. Henkisesti voisin olla kasvissyöjä, mutta arkinen kiire ja "normiruoan" helppous ovat toistaiseksi vieneet voiton. Hiukan olen silti alkanut katsoa, mitä sitä itselleen ja perheelleen syöttää. Tänään söimme poroa, joka tiettävästi on juossut vielä jokin aika sitten vapaana tunturissa. Nuorempi poikani sitä ystävällisesti hankki suoraan pohjoisesta ja toimitti meille pakastimeen, eli hänelle suurkiitos! Lapakäristyslihat muhivat hiljalleen leivinuunissa lähimetsän suppiksien ja sipulin kanssa kermaan upotettuna, syötiin mökin saunan takaa kerätyistä puolukoista itse keitetyn hillon kanssa. Ei parempaa herkkua voi edes kuvitella!

Herkullista viikkoa itse kullekin, viikon päästä on jo ensimmäinen adventti! Ja tänään tasan kuukausi jouluaattoon! Terkuin se anti-jouluimmeinen!