Porvoon mitalla

Taas on sunnuntai-ilta ehtinyt! Lupasin esitellä noita Porvoon kuvia muualtakin kuin Fredrikan puutarhasta. Ihastuin tähän Vanhaan Porvooseen ihan todella! Tuli mieleen Tallinnan vanhakaupunki, joskin hintataso oli tietenkin toisenlainen.

Tässäpä vähän pihoja ja katuja:

Eikös näytäkin viehättävältä? Keskellä kaupunkia tällainen miljöö! Näin hieno snautserikylttikin oli eräässä portissa:

Torilta tunnelmia:

Torisoittaja ja kitara:

Gabrielin terassilla kävimme pitsalla, joskin rapsakka sadekuuro tyhjensi terassin pikavauhtia sisätiloihin.

Yritin houkutella isäntää kuuluisaan Timbaaliin etanoita syömään, mutta eipä hän oikein innostunut. Kahvilla käytiin kuitenkin Timbaalissa. Kansainvälinen meininki!

Tässäpä rouva itse kahvikupposensa ääressä:

Timbaalin terassilta oli tällaiset näkymät. Nuo aitat ovat hotellihuoneita.

Pikku putiikkeja riitti. Käsitöitä, lankoja, vintagea, huonekaluja, sisustusta, leluja...

Sää oli varsin vaihteleva, välillä oli todella lämmin ja välillä tuli kunnon sadekuuroja, joita oli sitten hyvä paeta putiikkien suojaan.

Tietysti myös Brunbergilla piti käydä maistelemassa ja myös ostoksia tekemässä. 

Kaikki on jo syöty...

Aivan ihana päivä tosiaan, ja niin lähellä! Vanhassa Porvoossa on 30.8. ostosten yö, jolloin kaupat ovat pitkään auki ja ravintoloissa ja kadulla elävää musiikkia. Saapa nähdä tulisiko silloin lähdettyä tänne uudestaan! Mieli kyllä tekisi.

Kerronpa vielä, että tuohon viime postauksessa mainitsemaani matkailuautokuumeeseen on tullut helpotusta, ja vanha ja elämää nähnyt kulkupeli on nyt pihassamme! Vaatii pikku remonttia ennen reissuun lähtöä, mutta ehkäpä siitä tulee hyvä...kerron siitä sitten myöhemmin.

Isännän koiralenkkisaalis:

Suppiksia tulee kuulemma taas ihan valtavasti, meillä on vielä viimevuotisiakin pakastimessa.

Vielä yksi pikku askartelu eräälle synttärisankarille:

Yritin tehdä tästä rouheanmiehekästä, vaikka hiukan pitsiä onkin somisteena.

Koirat ovat nyt barffanneet kuukauden verran, ja hyvin on sujunut. Pikku punkeromme Ronja on ehkä hiukan hoikistunut. Ruoka maistuu, varsinkin broilerin kaularangat ovat suurta herkkua. Kyllä koira on lihansyöjä! Ronjaa on koko sen iän vaivannut silmien rähmiminen, mikä johtuu ahtaista kyynelkanavista, ne on pentuna jopa tutkittu. Mielestäni rähmiminen on nyt hiukan vähenemään päin. Toivottavasti loppuu kokonaan. Tässä pieni ja iso kaveri köllivät tyytyväisinä vierekkäin vatsat täynnä:

Minulla vielä viikko töitä, sitten pari viikkoa lomaa, 6.9. polven ja käden puukotukseen ja sitten muutama viikko sairaslomaa. Sitten onkin jo syksy ihan tosiasia...

Mutta nautitaan vielä näistä leppeistä elokuun illoista. Veeran ja Ronjan lokoisien tunnelmien myötä toivottelen kaikille lukijoille leppoisaa viikkoa!