Loppukesän kiireitä

 Moi vaan ja sunnuntaiehtoota! Mökillä jo kanervat kukkivat, varma loppukesän merkki. Keräsin niitä tähän vanhaan perunakappaan, josta isäni ja äitini ovat myyneet torilla perunoita aikoinaan. Sekä kielokannuun:

Eeva Kilpi oli aikoinaan suuri herättäjäni, ja monet hänen ajatuksensa liikkuvat mielessäni varsinkin kesäisin. Sitä aikaa, kun niittykukat ovat kukkineet ja heinät valtaavat alaa, hän kutsui "heinän rauhaksi". Kaiken pakahduttavan kukkaloiston jälkeen se onkin varsin rauhoittavaa. Myös horsman kukinnoista Eeva katsoi kesän kulkua. Niin kauan kun horsmassa on kukintoja jäljellä, on vielä kesää jäljellä. Nekin alkavat käydä aika vähiin, joten luultavasti nyt eletään viimeisiä kesäisen lämpimiä päiviä. Nautitaan siis!

Kuten joka vuosi loppukesästä, minua ovat pitäneet kiireisenä viinimarjojen keruu ja mehunkeitto. 7 sangollista on nyt kerätty, eikä loppua näy. Varmaan se parikymmentä maijallista tulee tänäkin kesänä keitettyä, vaikka muuta luulin, kun viime syksynä pensaita leikkasimme ja kuritimme. Taisivat vaan innostua siitä. Mutta ihanaahan tuo mehu on ja aina on kaikki tullut juotua, kun se maistuu myös pojille ja heidän kumppaneilleen. Kovasti olisi talvella huono omatunto, jos olisi jättänyt marjoja pensaisiin ja pitäisi lähteä kaupasta ostamaan mehua. Myös vattuja olen kerännyt runsain mitoin. Mustikoita ei nyt ole löytynyt, nekin mökkimetsät, mistä viime vuonna keräsimme 26 litraa mustikoita, eivät nyt tuota satoa. Harmi mutta onneksi on vattuja ja mansikoita talven varalle. 

Samaan aikaan kun viinimarjat alkoivat olla toden teolla kypsiä, piti myös palailla töihin. Ja kun näillä keleillä pitää päästä viikonloppuna mökille, niin ei ole vapaa-ajanongelmia iltaisin, kun ryntää keräämään ja keittämään marjoja. Ortopedilla kävin viime maanantaina, ja diagnoosi oli tyly: Polvikierukassa horisontaalinen repeämä, lisäksi jonkin verran nivelrikkoa ja polvilumpiossa "pehmentymää"?!?. Eli nyt sitten odottelen sekä ranteen että polven operointia. Polvi laitettiin kakkoskiireelliseksi leikkausjonoon, ja aika saattaa tulla jo parin kuukauden päästä. Polvi on ollut vähän paremmassa kunnossa, ja hiukan jo elättelin toiveita että mitään leikkausta ei tarvitsisi tehdä, ja aikamoinen matalapaine seurasi tuota ortopedilla käyntiä. Sairauslomaakin tarjoiltiin lisää, mutta päätin että en jää kotiin murehtimaan näitä kremppojani, vaan ainakin kokeilen miten työnteko onnistuu. Ja ainkin ensimmäinen, nelipäiväinen viikko sujui ihan hyvin. Sairauslomaa on kuitenkin tiedossa vielä runsain mitoin, kun vasen rannekin olisi tarkoitus leikata vielä syksyn aikana. Ehkä sitten jouluna olen ihan uutta vastaava!

Tässäpä lomaltapaluukakku ihanille työkavereilleni:

Välissä kermavaahtoa, mansikkaa ja vastapoimittua vadelmaa, päällä vattujen kaverina viimekesäisiä, oman sadon karhunvattuja pakastimesta. Hyytelösokerilla tein vielä kiilteen päälle. 

Sain myös vihdoin valmiiksi tämän juhannusruusumaton, jonka aloitin jo aikaa sitten, mutta keväällä leikattu käsi ei sitten tykännytkään hyvää paksulla kuteella virkkaamisesta, joten nyt vasta lopettelin maton. Tein sen erisävyisistä sinisistä, kuteita olen haalinut kirpparilta parilla eurolla säkki. Veeran mielestä ihan hyvä:

Eikä Pinjankaan mielestä yhtään hullumpi:

Tämä päätyi tuohon terassin oven eteen olkkariin, saa nähdä onko se loppusijoituspaikka vai vieläkö paikka vaihtuu. Nyt olen hiukan neulonut, lähinnä mökillä ja autossa, säärystimet ovat työn alla syksyn zumbailuja varten. 

Aurinkoista viikkoa!