Fredrikan puutarha

Hiukan uuvahtanut tervehdys täältä ruudun takaa! Töihin paluu ja mehunkeitto ovat vieneet nyt voimat täydellisesti. Onneksi puskat ovat nyt tyhjinä ja 16 ämpärillistä marjoja mehustettuna pakkasessa. Kyllä helpottaa!

Lisäksi olemme isännän kanssa kuumeen kourissa. Eikä minkä tahansa kuumeen, vaan autokuumeen. Eikä edes minkä tahansa autokuumeen, vaan matkailuautokuumeen. Niin se vaan taitaa olla, että vaikka kuinka mökkeilystä nautitaan, niin kerran karavaanari, aina karavaanari. Vanha, aikansa palvellut matkailuvaunumme on luultavasti lähdössä viikonloppuna uuteen kotiin, ja hyvää ja halpaa matkailuautoa etsitään.

Matkakuumetta hiukan helpottaaksemme teimme viime sunnuntaina päiväretken ihanaan Porvooseen. Uskokaa tai älkää, mutta ensimmäistä kertaa olin tutustumassa tähän ihanaan kaupunkiin, mutta en varmasti viimeistä. Ihan kuin olisi ulkomailla käynyt. Kipinän lähtemiseen sain Maalla-lehdestä, missä mainittiin Fredrika Runebergin historiallinen kaupunkipuutarha, jonka halusin nähdä.

Tässä näkymä Runebergien kotitalon portailta pikkuruiseen puutarhaan, jonne oli saatu mahdutettua hämmästyttävä lajien runsaus.

Kasvien välissä kiemurteli hiekkakäytäviä, joita voi kuvitella Fredrikan käyskennelleen kasvejaan hoitelemassa ja ihailemassa.

Minua viehätti erityisesti tapa, millä hyöty- ja koristekasvit olivat puutarhassa sulassa sovussa. Yllä päärynät kypsymässä.

Istuikohan Fredrika runoilijansa (tai ystäviensä) kanssa tässä lehtimajassa iltapäiväkahvilla?

Puutarhassa oli runsaasti myös yksivuotisia kasveja. Kaariportti tuoksuherneestä.

Vieläkö kukkapenkki tästä voisi komeammaksi tulla? Kukat olivat tietenkin perinteisiä lajikkeita, vanhoja ja hyviksi havaittuja. Valtavia daalioita, juurellaan krassia.

Kaivokin piti tietenkin olla, että kasvit saivat vettä.

Aittaan oli tehty lapsille vähän erilainen leikkipaikka. Tässä sai leikkiä vanhanajan kauppaa.

Ja kokeilla kankaankudontaa. Aitassa oli myös aitauksia, missä oli puisia hevosia ja possuja, mitä sai käydä hoitelemassa, mutta aitan nurkka oli niin pimeä etten saanut kunnon kuvia.

Matka jatkui Vanhaan Porvooseen, missä poikettiin tuomiokirkossa ja tietysti Brunbergilta haettiin suut makeaksi. Kuvia on niin paljon että näytän niitä teille joskus toisen kerran, kunhan saan ne muokattua ja siirrettyä kamerasta koneelle.

Tänään tuli tekstari päiväkirurgiselta, tarjosivat polvileikkausaikaa jo 6.9. Tietenkin hyväksyin ajan, ihanaa saada polvi kuntoon. Mutta sitten hetken päästä tuli puhelinsoitto samasta paikasta, ja kyselivät, mitä tuumaisin jos käden hermopinne ja risa polvikierukka operoitaisiin samalla kertaa. Hetken aikaa nikottelin, mutta päätin sitten suostua.Tuleehan sitten kertarytinällä toivottavasti koko akka korjattua. Varmaan pari viikkoa operaatioiden jälkeen olen täysin autettava potilas, mutta pikku juttujahan nämä molemmat ovat vaikka oman aikansa paraneminen sitten viekin. Toivottavasti pääsen pian zumbailemaan tai ainakin auton rattiin, tyttö on buukattu ensi syksynä ohjaamaan zumbaa moneen paikkaan, ja ihana Evattaren Eva lupasi äippä-autonkuljettajalle ilmaisia tunteja luontoisetuina niin paljon kuin ehdin käydä. Joten vähän äkkiä pitäisi saada ainakin polvi kuntoon!

Ennen sairaalareissua ehdin pitää vielä pari viikkoa lomaa, tämä ja ensi viikko vielä töissä. Palailen kertomaan tilannetiedotusta matkailuautorintamalta sekä näyttämään teille loppuja Porvoon kuvia, kunhan taas ehdin. Mukavaa viikkoa kaikille!