Vihdoin aurinkoa!

Kerrankin ehdin tänne kirjoittelemaan ihan keskellä viikkoa. Vähän kurjasta syystä tosin, eli nyt se flunssa sitten iski meikäläiseenkin. Ja usein kun saan flunssan, lähtee samantien ääni, niin nytkin. Äänetön asiakaspalvelija ei ole kovin hyvä juttu joten lääkäri laittoi maanantaina loppuviikoksi kotiarestiin ja määräsi "oireenmukaista hoitoa". Ajattelin, että se tarkoittaa varmaankin punkkua ja villasukkia, ja olen kyllä noudattanut ohjetta tunnollisesti. Kohtuus tässäkin, parissa lasillisessa illan mittaan olen pysytellyt. Olo ei ole mitenkään kovin kamala mutta ääni ei vaan suostu palailemaan, kohta on kai syytä hakea antibioottikuuri :(.

Harvoin kadun ostoksiani, ostamatta jättämisiä sen sijaan useinkin. Kirpparikierroksella viime viikolla jäi kaivelemaan eräät tuolit. Ja aikani kun niistä isännälle rutkutin, niin lähtihän tuo kuskaamaan sairasta vaimoraukkaa tuoleja hakemaan. Onneksi olivat vielä tallella!

Ja kuten usein käy, löytyi samalla reissulla yhtä ja toista muutakin, kuten tuo lamppu pöydän yläpuolelle. Tänään miekkonen sen sinne viritteli, ja nyt illan pimetessä huomattiin, että onpa muuten keittiö hurjan paljon valoisampi kun kaksi lamppua valaisee yhden sijasta. Tämä oli ihan isännän oma löytö ja annan kyllä täyden tunnustuksen! Keittiö on ihan uuden näköinen näillä pikku investoinneilla.

Tuoleja markkinoitiin "Iskun tuoleina Marimekon kankaalla". Tuskin ovat kyllä Iskua nähneetkään mutta eipä se meitä haittaa. Huput ovat irtohuput, enkä ole vielä tutkinut, ovatko oikeasti Marimekkoa. Hyvin saattavat kyllä ollakin.

Hupun helmaosan tuunasin vielä puunapeilla:

Eteiseen ostettu matto siirtyikin sitten keittiöön, kun tuntui sopivan hyvin uuteen sisustukseen. Ja Veera-linssilude tietysti taas kuvassa! Mutta löytyipä sinne eteiseenkin jotain uutta ja kivaa:

Tämä arkku suorastaan vaati päästä mukaan, ja napattiin se ihan toisten potentiaalisten asiakkaiden nenän edestä. Tuo antiikkisininen on yksi lempivärejäni. Mutta entäs se eteisen mattopuoli sitten?!? Sitä jouduinkin vähän pähkäilemään, mutta tuo arkku ratkaisi värityksellään sen että myös tämä aika räväkkä matto pääsi mukaan:

Ja toinen pienempi linssilude halusi tähän kuvaan.

Matto on tosiaan aika räväkkä, mutta kun hinta oli parikymppiä niin ei harmita vaikka siihen kyllästyisi pikaisestikin. Tällä hetkellä se tuntuu kivalta väriläiskältä heti sisään tullessa, ja meillä on tuota sinistä aika paljon myös olkkarissa joka on suoraan eteisen jatkeena. Matto on paksu ja pehmeä ja pysyy hyvin lattialla, vaikka koirat ottaisivat vauhdikkaitakin spurtteja. Isäntä antoi sille vielä kunnon lumipesun hangessa, on kyllä sen verran painava että minä sitä tuskin ulos kuljettelen.

Kierrätysideaa on nyt siis toteutettu ihan huolella, ja koko helahoidon yhteishinnaksi jää n. 150 e. 

Pikku tuunaus vielä, osoitekirjani oli laukussa kuskaamisen jäljiltä niin kulahtanut, että tein siihen uudet kannet:

Kuva taas kyljellään, mutta katselkaa vaikka pää kallellaan...

Neulomisrintamalla on ollut aika hiljaista, olen lepuutellut noita käpäliä tässä samalla kun olen kotona huilaillut. Yhdet piirakkasukat piti kuitenkin kummitytölle väkästää. Hän oli todennut, kun oli minun tekemäni sukat jalassa, että on "ihanaa ja tosi ystävällistä kun tädit tekee pienille lapsille sukkia". Johan siinä kummitädin sydän suli ja pinkit piirakkaiset lähtivät postissa neidille.

Ensi viikolla on sitten talviloma minulla ja tyttärellä, toivoa sopii että tauti olisi silloin ohitse. Perheelle hiljainen mutsi tietysti sopii ihan hyvin. Muistan aina, kun pojat olivat pieniä, ja olin viikon verran ilman ääntä. Kun sitten ääni oli palannut ja sitä korotin jälkikasvua ojentaakseni, niin nuorempi kysyi viattomasti: "Äiti, koska sulle tulee taas sellainen ääni että voit vaan kuiskata?". Joopa joo. Kääntäkää vielä veistä lihassa.

Mutta tänään tosiaan aurinko jaksoi paistella suuren osan päivää pitkästä, pitkästä aikaa! Kyllä se piristää ihmisen mieltä ihan valtavasti pitkän pilvisen ja hämärän jakson jälkeen. Aurinkoista loppuviikkoa, pysykäähän terveenä!