Lomafiilareita

Ihana kevättalven aurinko on hellinyt lomalaisia alkuviikon! Flunssan rippeinä tulee useamman kerran päivässä lähes tukehtumiskuolemaan johtavia yskänkohtauksia, mutta edes ne eivät ole saaneet pidettyä minua ja koiria pois tuolta keväthangilta. Jopa zumbaamaankin uskaltauduin eilen (hyvässä seurassa!). Tulomatkalla koimme kauhunhetkiä kun peura loikkasi "ihan puskasta" suoraan auton eteen. Onneksi refleksit pelasivat sen verran, että peuran henki säästyi ja auto pysyi kolhuttomana. Ja kyydissä olevat selvisivät rytmihäiriöillä.

Tässäpä sängynvaltaajat lenkin jäljiltä uupuneina

Lomaohjelmassa on vain ja ainoastaan laatuaikaa läheisten kanssa. Eilen kävi kylässä juuri vuosia täyttänyt rakas ystäväni. Nämä menivät hänelle:

Nämä saivat nyt olla vihonviimeiset piirakkasukat vähään aikaan. Lanka on seiskaveikan uutta vaaleaa lilaa.
Jotain muutakin hassunhauskaa ystävä sai mutta sitäpä ei täällä paljasteta...

Jälkikasvua tulee ja menee tässä alkuviikon, onnistuinpa saamaan koko orkesterin pieneksi hetkeksi saman pöydän ääreen. Ja huomenna tulee siskoni kylään. Näitä erityisiä ihmisiä varten on tietysti pitänyt vähän leipoakin:

Maalaisleipää

Piirakkaa

Korvapuusteja

Korvapuusteja leipoessa tulee aina mieleeni Lepaan emäntäkoulun syvästi kunnioitettu kotitalousopettaja, Koulun Kauhu eli Kaarina Ketola. Kaarinaa tuskin kukaan Lepaan käynyt unohtaa, ja aika syvälle on iskostuneet myös Kaarinan opit. Korvapuusteja leipoessa muistan aina Kaarinan ohjeen, että on ihan turhaa nähdä korvapuustien leipomisen vaiva, jos ei laita tarpeeksi täytettä eli reilusti voita, sokeria ja kanelia. Taatelikakkua teen aina Kaarinan ohjeella, koska Kaarina sanoi, että älä ikinä tee taatelikakkua muulla ohjeella. Ruskeaa kastiketta tehdessäni kuulen korvissani Kaarinan neuvon: Vatkatkaa niitä kastikkeita, niin ei tule paakkuja!

Noista tulppaaneista tuli mieleen viime päivinä ESS:n näppituntumalla käyty keskustelu siitä että miehen olisi huomaavaista tuoda kukkia vaimolle kotiin. Onhan se toki kilttiä ja kaunis ele, mutta kyllä näinä tasa-arvon aikoina emäntä voi ihan itsekin napata kukkakimpun ostoskärryyn kauppareissullaan, ei se mikään miehen erityisoikeus (-velvollisuus?) ole. Omasta mielestäni se on kiva tapa ilahduttaa koko perhettä. Ja tuleehan sitten oikean värisiäkin ;).

Tänään vietettiin lomapäivää (taas) kirppareita kiertäen, ja löytyihän sieltä taas kaikenlaista, tässä vaan muutama sisustukseen liittyvä juttu:

Sauna-kyltti 1,50 e. Meillä on yhteensä kolme saunaa kun mökkisaunakin otetaan mukaan joten kylttejäkin voi olla monta. Tämä tulee varmaan mökkisaunan sisäoveen.

Pallo-kaitaliina sointui kivasti "uusiin" tuoleihin, näitä ostin 2 kpl, á 2 e.  Neidille sitten paitaa, kenkää, laukkua ja kynsilakkaa yms. pientä. Poitsullekin jotain. Neljä kirpparia kuudesta jaksettiin koluta, sitten iski uupumus ja piti lähteä hampurilaiselle ja ruokaostoksille.

Päätinpä muuten minäkin kokeilla sytykeruusujen tekoa, kun Hannele oli laittanut ohjevideon linkin Täyttä elämää -blogiinsa. Video löytyy  täältä. Materiaalit on olleet kaapissa odottamassa jo pitkään. Tältä näyttivät ruusut ennen steariiniin dippaamista:

Ja tässä valmiita ruusuja. Käytin pelkästään punaisia kynttilöitä, niin tuli kiva punerrus noihin ruusuihinkin:

Näissä sytykeruusuissa on se kiva juttu, että ovat ihan kokonaan kierrätysmateriaaleista tehtyjä. Ja yllätyin ihan, miten kiva ja helppo niitä oli tehdä. Onnistuisi varmaan ihan lasten kanssakin kunhan vaan aikuinen hoitelisi tuon kuumaan kynttilälitkuun dippaamisen. Olen aikaisemmin saanut näitä lahjaksi, enkä ole millään meinannut raaskia polttaa niitä. Ehkä nyt raaskin, kun ihan itse tein. Ja aion tehdä vielä lisää! Ostin jopa kirppikseltä parilla eurolla näitä varten ihan oman kattilan.

Nyt on tosiaan tullut värkättyä kaikenlaisia sukkia niin pitkään, että päätin alkaa tehdä jotain ihan muuta tässä kevään korvalla! Kaivoin esiin virkkuukoukun ja kolusin lankakopasta seiskaveikan jämiä, ja aloin värkätä isoäidinneliöitä:

Toistakymmentä on valmiina, värit ihan sitä mitä kopasta sattuu löytämään. Yhdistävänä tekijänä tuo harmaa reunus, ja ajattelin yhdistellä neliöt tosiinsa virkkaamalla kiinteillä silmukoilla, ehkäpä tummemman harmaalla. Suunnittelin, että jos sata neliötä jaksaisin virkata, niin tulisi jo jonkinmoinen fantasiapeitto!

Taidanpa lähteä tästä virkkaamaan. Hyvää lomaa kaikille onnellisille joille sellainen on kolahtanut, ja tsemppiä töissä puurtaville!