myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Keväistä

Terkkuja mökiltä! Vietimme mieheni (ja tietysti Ronjan) kanssa siellä pitkän viikonlopun, torstaista sunnuntaihin eli juuri äskettäin kotiuduimme. Ilma suosi, varsinkin eilen oli ihan mahtava aurinkopäivä. Pääsiäinen meni jo, mutta vasta nyt sain viriteltyä narsissin tuohon numerokyltin alle. Pääsiäisenä vielä kiskoimme mökkikamoja pulkalla viimeisen tienpätkän. Sitten totesimme, että lunta on niin paljon, kun koko talvena ei ole aurattu, että vappunakaan tuskin vielä autolla on pihaan asiaa. Soitto auramiehelle, ja tuotapikaa oli mökkitie auki ja samantien sulakin, kun aurinko lämmitti. 

Eilisellä aamulenkillä aurinko lämmitti ihan oikeasti. Pikku järvemme on vielä jäässä, ja uskalsimme kulkea jäätä pitkin rantoja pitkin, vaikka olen todella arka jäällä kulkemaan. Varsinkin, kun viime talvena kaaduin pahasti jäällä ja satutin pääni ja käteni. Ja nythän on se aika vuodesta, kun kannattaa todella varoa heikkoja jäitä.

Ronja painaa 7,5 kiloa ja jää kesti hyvin sen juoksentelut.
Näitä katkenneita puita riittää tänä keväänä tykkylumien jäljiltä. 
Mökkipiha järven toiselta rannalta kuvattuna:
Telkänpönttö odottelee asukkaita. 
Kurkkasin kameran kanssa myös pönttöön sisälle, näyttää siltä ettei täällä ole vielä asusteltu. Toivottavasti tulevana kesänä tulisi asukkeja näin hienoon pönttöön. 
Hiljalleen alkavat rannat sulaa. Vielä ei saatu avantoa tehtyä, toivottavasti ensi viikonloppuna pääsisi pulahtelemaan. Jäätä oli vielä sen verran että ihan heti ei päästä avoveteen pulahtamaan.
Ihana auringonpaiste houkutteli lenkin jälkeen laiturille paistattelemaan. Kaulanikin onnistuin jo käräyttämään! Kevätaurinko on petollista. 
Näistä pilvistä ei ollut aurinkoa pimentämään. Hauskan muotoisia kuitenkin. 

Maailman herkullisin ateria! Isäntä savusteli lohen, ja poltti sen kanssa hihansa ihan kirjaimellisesti, takin hiha oli liekeissä! Onneksi ei käynyt pahemmin ja kala oli herkullista.
Mökin ympäristössäkin oli paljon tykkylumen katkomia koivuja, ja isännällä riitti puusavottaa. Minä hyödynsin koivurisuja ja kokeilin tehdä tällaisia risusydämiä:


Kotiinkin toin muutaman tullessani, kuin myös koivunoksia maljakkoon. Pitää vielä kehitellä jotain koristeita sydämiin. Ja toivoa, että oksiin pian puhkeaa lehdet.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

1 kommentti:

  1. On se komea tuo telkän pönttö! Ilmeisesti saa asukkaankin kunhan kevät etenee...

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!