myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Sormet mullassa


Sunnuntai-iltaa, ystävät! Iso kiitos taas täällä poikenneille, mukavaa kun jaksatte minun pikku juttujani lueskella ja toiset teistä jopa kommentoida! Nyt en ole ehtinyt yhtään vierailla muiden blogeissa, kuva ja otsikko kertovat mikä minut on pitänyt kiireisenä. Mutta yritän ensi viikolla ottaa vahingon takaisin.






Kesäkukkia olen laitellut kotipihalle ruukkuihin, amppeleihin sekä tuohon vanhaan muuripataan. Vesikelkkakin sai jäädä kesäksi portaille kukin koristettuna.



Kukkien väri on tänä vuonna rippilapsen kunniaksi pinkkiä ja syvempää lilahtavaa punaista. Pinkki ei kuulu neidin lempiväreihin, joten sitä tuskin juhlissa juuri muussa muodossa näkyy, mutta kukissa nyt sitten kuitenkin. Petuniaa riippuvana ja tavallisena, pelargoneja (jolle oli keksitty puutarhoilla joku ihme suomennos, oliko se pelakka?), markettaa, eli kovasti perinteisiä lajikkeita. Pitää yrittää aina pidellä itseään kurissa, kun noita kukkia laittelee, ettei ala liioitella. Me kun olemme kuitenkin aika paljon kesällä mökillä ja kukat ovat naapurien riesana tai oman onnensa nojassa. 

Kukkapenkissäkin jo kukkii yhtä sun toista:



Viime syksynä oli erään talon portilla taimilaatikoita ja kyltti: ota tästä. Ja minähän otin! Yhtään en ollut varma, minkä kukan taimista mahtoi olla kyse. Bellistä ainakin, ja kauniin väristä kevätesikkoa. 

Rikkaruohoja olen myös kitkenyt, ja levitellyt puusavotan sivutuotteena syntynyttä purua katteeksi pensaiden juurelle. Ihana, ihana toukokuu! Kyllä näitä ensimmäisiä lämpimiä on odotettu ja pitkän talven aikana ikävöity.

Eilen mökille tullessamme meitä kohtasi lohduton näky:


Tappajajoutsenet näkyivät palanneen, ja Aku ja Iines olivat tällaisessa alennustilassa. Aku parka jouduttiin tuomaan kotiin paikattavaksi, oli saanut niin pahasti siipeensä. Toivottavasti nyt jättävät Iines paran rauhaan kun jäi ilman ylkää mökille puolustuskyvyttömänä. 

Sammakot olivat kadonneet, jättäneet jälkeensä valtavat kutumatot. Nuijapäitä odotellaan! Mikä ihaninta, kaakkurit uiskentelivat taas lammella! Kiikaroimme ja tutkimme lintukirjoja, kunnes illan tullen lammelta kuuluva valittava huuto kertoi, että kotona ollaan. En tiedä pesivätkö meillä vai muualla, mutta mukava kuitenkin oli taas tavata! Onnea pesintään, kaakkurit!

Kukkakukkulalla näkyi myös yhtä ja toista elonmerkkiä:
Kuka tietää tämän sinisen kukkijan nimen? On nimittäin ihan luonnonkukkaa. Selvitin nimen viime kesänä, mutta en enää muista.
Näistä valkoisista narsisseista pidän erityisen paljon.
Vuohenjuuri jo hieman availee nuppujaan, ja kevätesikko kukkii täälläkin.

Viime yönä heräilimme mökillä kunnon jyrähdyksiin, ja hetkessä oli sängyssä kolme enemmän ja vähemmän tutisevaa koiraa. Hyvähermoinen Veerakin pinkaisi jyrkät portaat yläkertaan, minne se ei ikinä muulloin tule juuri noiden portaiden vuoksi, ja rojahti koko neljänkymmenen kilon painollaan iskän ja äipän väliin: Suojelkaa minua! Ronja pelkää ukkosta ihan kuollakseen, ja tärinästä ja läähätyksestä ei meinannut loppua tulla. Aina hirvittää, että ukkonen tulee päiväsaikaan kun koirat ovat keskenään kotona. Voikohan koira kuolla kauhusta?

Tähän keväiseen herkkuun keräilin ainekset saunan nurkalta:


Ihan oikein, nokkoskeittoahan se. Sekaan silppusin myös runsaasti ruohosipulia. Kesältä maistui!

Pitäisi ehtiä jossain välissä istahtaa hetkeksi tuonne työhuoneen pöydän äärenkin. Ylioppilaille on tekeillä kortteja, ja jotain muutakin. Niistä sitten myöhemmin. Rippijuhlakutsut ovat myös lähteneet asianosaisille, joten nekin voin piakkoin täällä esitellä. Olen myös hiukan neulonut, neuleitakin esittelen kunhan on jotain valmista. 

Takkiin tuli sekä jääkiekossa että euroviisuissa, mutta ei anneta niiden masentaa. Meille on viimeisen reilun puolen vuoden aikana tullut kasapäin huonoja uutisia, eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Se kyllä auttaa asettamaan tuollaiset pikku tappiot omalle paikalleen. Pitää vaan muistaa nauttia joka hetkestä, kun on itse terve ja läheisetkin ovat. 

Viikosta on tulossa kiireinen, ja pikku reissukin on viikon lopulla tiedossa. Mukavaa alkavaa viikkoa, nauttikaahan lämpimistä!

8 kommenttia:

  1. Johan on kauniita kesän kukkasia ja istutuksia. Voi, voi Aku parkaa :(
    Meilläkin oli joskus koira joka jo aamusta vaistosi ukkosen tulon ja tuli myös sänkyyn selän taakse turvaan.
    Lämmitä viikon alkua Sinulle :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Mate! Koirat jotenkin huomaa kun on sähköä ilmassa, meidänkin edellinen käppänä oli jo monta tuntia etukäteen saunan lauteiden alla. Kesäkukat ovat vielä vähän pieniä,mutta kyllä ne siitä runsastuvat. Lämmintä viikkoa myös!

    VastaaPoista
  3. ♥ ihania asetelmia ja kauniita kukkia!

    VastaaPoista
  4. Sinulla on niin kauniita kukkia puutarhassasi.
    Perennat on kivoja kun ei tarvitse uusia joka vuosi istuttaa.
    Kivaa, ei ole sinullakaan kauaa kun lomasi alkaa ♥

    VastaaPoista
  5. Vielä viikko ja sitten sinäkin .... :D
    Tämä on kyllä niin ihanaa, siis lomailu ♥

    VastaaPoista
  6. Kolme aamua vielä, Anneli! Tosin tuo eka lomaviikko ei ehkä niin lomalta tunnu kun on rippijuhlavalmistelut kuumimmillaan. Juhlien jälkeen sitten 3 viikkoa silkkaa lomaa! Yritän tehdä uuden postauksen tässä ihan pikapuoliin, nyt on ollut jotenkin niin hektistä tämä elämä ettei ole ehtinyt mitään.

    VastaaPoista
  7. sininen kukka on kevät kaihonkukka ei ole lounnonkukka.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!