Kesäinen tervehdys

Lämpöinen alkukesän tervehdys rakkaat ystävät! Luvattoman kauan on siitä kun viimeksi ehdin tänne kirjoitella. Taitaa olla niin, että kun elämässä tapahtuu paljon, niin postailut jää vähemmälle.

Pari viikkoa sitten teimme pitkästä aikaa asuntovaunureissun.

Kuten kuvasta näkyy, matkaseurana olivat kivat naapurimme matkailuautollaan. Kiitos Tuijalle ja Veli-Pekalle mukavasta reissuseurasta! Kuvasta näkyy myös, että reissun aiheena oli musiikki. Matkakohteena oli Seinäjoki ja Joupiska soi -pelimannimusiikkitapahtuma. Kyseessä oli vähän varttuneemman väen "festarit", mutta hyvin sinne sekaan mahtui meidän neiti kevyemmän musiikin ohjelmistollaan. Homman idea on, että ennalta sovittujen tapahtumien lisäksi kuka tahansa voi mennä esiintymään "nimi listaan" -periaatteella. Tytär soitti ja lauloi pari puolen tunnin keikkaa, ja kuulijoita riitti ja kovasti tykättiinkin. Näkyi siinä "Hallelujah" -biisin aikana muidenkin kuin äipän silmä kostuvan....kaiken kaikkiaan varsin onnistunut reissu, ja sääkin suosi kesän ensimmäisillä kunnon helteillä. Meidän koirakolmikko järjesti ihan omaa sisältöä reissuumme, mutta se onkin jo toinen juttu...mutta kerran karavaanari, aina karavaanari. Haitarimusiikkia tuli kyllä tällä reissulla koko kesän kiintiö täyteen, mutta voin kyllä suositella tapahtumaa tanssin ja musiikin ystäville!

Viime viikonloppuna sitten onniteltiin ylioppilaita. Lakkiaisia sattui meidän kohdalle tänä keväänä peräti kolmet! 

Kauniita nuoria naisia kelpasi kyllä onnitella kortein, ruusuin ja lahjoinkin. 

Sonja sai "hilloa", kahisevaa sellaista...

Hillot on vielä purkittamatta kuvaa ottaessa. 

Julialle ja Taijalle tein sukat, joiden varsiin sitten laitettiin hiukan säästöjä:

Malli on tuo tuttuakin tutumpi pitsisukka. Toivottavasti tänä kesänä eivät kuitenkaan ole villasukat tarpeen. Mutta kyllä se syksykin sieltä tulee. Ja ovathan värit kesäisen hempeät. 

Viimeisiin juhliin tuli sitten suruviesti, joka kosketti isoa osaa juhlijoista. Harvoin näin konkreettisesti ilo ja suru ovat läsnä samassa tilaisuudessa. Tätä suru-uutista osattiin odottaa, mutta ainahan ne tulevat hiukan "puun takaa". Hautajaiset on taas meillä edessä, neljännet jo viime pyhäinpäivän jälkeen. 

Yksi aamu vielä herättävä, ja sitten meikäläisellä alkaa l-o-m-a!!! Eka viikko menee rippijuhlia järjestäessä. Vaikka meillä on nyt suruakin, niin kuopukselle järjestetään silti iloiset juhlat! Suurin osa tarjoiluista on jo valmiina pakastimessa, talo ja piha pitäisi vielä saada juhlakuntoon. Tarkoitus olisi nyt panostaa tunnelmaan ja siihen että kaikilla olisi mukava tulla meille, ei niinkään siihen että kaiken pitäisi olla viimeisen päälle kunnossa. Talo elää tavallaan ja vieraat tulee ajallaan. Stressaantunut emäntä ei varmaankaan kohota juhlatunnelmaa,joten pois se minusta! Kauan eläköön facebook, jonka kautta löysin myös apukäsiä keittiöhommiin. Ehdin sitten itse seurustella vieraiden kanssa. 

Lomalla lupaan kirjoitella säännöllisen epäsäännöllisesti. Ainakin juhlatunnelmista tulen raportoimaan! Jutun aiheet voi olla vähän "kesäterässä", mutta älkää välittäkö. 

Veera kesähattuineen toivottelee aurinkoista loppuviikkoa ja viikonloppua!