myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

lauantai 17. marraskuuta 2012

Vanhat valokuvat näyteikkunassa

Heippa taas! Niin se viikko vierähti kovin kiireisissä merkeissä. Jotain pientä aikaansaannostakin on nähtävissä.

Eilen vietettiin hautajaisia, päivä oli raskas ja kyyneleitä vuodatettiin runsaasti. Aina kuoleman kohdatessa tuntuu myös huono omatunto tulevan kylään. Miksi en käynyt katsomassa, miksi en lähettänyt kukkia. Myöhäistähän näitä nyt on pohtia kun kukat on laskettu haudalle.

Ei auttanut apu ihmisten, ei rakkaus, rukous läheisten.
Olit toivossa päästä viel kotihin kerran,
mut polkusi johti luo Taivahan Herran.

Lepää Kati rauhassa.

Tein muistotilaisuuteen täytekakun ja tällainen siitä tuli:





Perus kuuden munan sokerikakkupohja, jossa korvasin puolet vehnäjauhoista perunajauhoilla. Tuloksena oli kuohkea, joskin melko mureneva pohja. Väliin banaania, Piltti Aurinkoinen -sosetta ja kermavaahtoa. Päälle mandariiniviipaleita purkista, viinirypäleitä ja paljon (laktoositonta) kermavaahtoa. Ihan hyvänmakuinen kakku tuli ja maistui hautajaisväelle.

Tänään olikin sitten työpäivä, ja eräs idea välähti mieleeni. Hallussani on suvun aarteita, vanhoja valokuva-albumeja:




Olen usein miettinyt, miten saisin noita vanhoja valokuvia jotenkin kollaasimaisesti esille. Mielestäni nuo mustavalkoiset kuvat ovat tavattoman kauniita ja herkkiä:



Tässä kuvassa ovat äitini Margit ja isäni Kalle nuorena parina.


Pikkutyttö samalla aukeamalla on äitini sisar ja kummitätini Inga-Lill.

Toinen mietinnän aihe on ollut vanha, kaunis ikkunakehys jolle olen miettinyt käyttöä. Ajattelin tekstitarraa, mutta tekstiä tuppaa olemaan nykyisin jokaisessa purkissa, purnukassa ja tyynyliinassa, ja meillä on noita tarratekstejäkin jo käytössä, joten halusin jotain muuta. Halusin myös säilyttää ikkunan rosoisuuden ja ajan patinan enkä alkaa maalailemaan sitä.




Päätin ratkaista molemmat ongelmat samalla kertaa ja tehdä ikkunasta kollaasikehyksen. Alkuperäisiä kuvia en halunnut altistaa valolle, joten otin kopiot.




En ole varma läheskään kaikkien kuvan henkilöiden henkilöllisyydestä, joten valitsin tuttujen lisäksi sellaisia, jotka silmää miellyttivät. Jotain kosketuspintaahan näillä kaikilla ihmisillä luultavasti on minunkin elämääni, koska ovat sukualbumeihin päätyneet. Tarkoituksena olisi talvisydämenä pitää siskoni kanssa muisteluilta, katsella vanhoja valokuvia ja yrittää yhdessä tunnistaa kuvien henkilöitä. Ne ihmiset, joilla varmaa tietoa olisi, eivät ole enää keskuudessamme.

Mutta tuumasta toimeen! Taustapaperiksi käytin tyttären ojasta löytämiä vanhoja sanomalehtiä. Ja tällainen kollaasista tuli:







Taideteos etsiskelee vielä paikkaansa, mutta eiköhän sellainenkin löydy. Vanha, kellastunut sanomalehtipaperi käy hyvin yksiin kehyksen rosoisuuden kanssa, pieni särökin lasissa antaa lisää särmää.

Hiukan on taas tullut puikkojakin heilutettua, tässä viikon sukat, miesten kokoa;




Nämä sukat ovat muuten selvästi pariskunta, vai mitä mieltä olette:




Ajattelin että pääsevätkin sitten joulupaketeissa edelleen yhteiseen kotiin jatkamaan yhteiseloa.

Siinäpä sitä kaikki tällä erää, oikein leppoisaa ja ihanaa sunnuntaipäivää!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!