Uudessa kodissa

 Muuttaminen on rajua touhua. Se näkyy kehossa naarmuina ja mustelmina, tuntuu särkynä ja uupumuksena. Varsinkin kun edellinen kokemus on 22 vuoden takaa. Vaikka tavaraa vähennettiin entisessä kodissa kovalla kädellä, sitä oli silti paljon - liikaa. Säilytystilaa on uudessa kodissa paljon vähemmän kuin vanhassa, ja luovuutta on saanut käyttää, että joka tavaralle on löytynyt oma paikka. Vanha matkailuautomme Lyyli oli meille isona apuna. Pakatut laatikot kannettiin sinne, Lyyli ajettiin uuden kodin pihaan ja laatikot purettiin sieltä yksi kerrallaan. 

Asunto on remontoitu muutama vuosi sitten, joten meidän tarvitsi vaan kantaa tavarat sisään. Itse muutto sujui jouhevasti ja siitä iso kiitos apujoukoille. Kun kaikki tavarat ovat saman katon alla, on hyvä alkaa rakentaa kotia. Tässä oli lähtökohta: 

 

 

Täytyy sanoa, että olo oli melkoisen toivoton tässä kohtaa. Samana iltana saimma kuitenkin sängyt koottua, ja sohvatkin siihen asentoon, että oli vähän mukavampaa. Parin päivän päästä meillä näytti jo tältä:

 Toinen tärkeä juttu on tietenkin keittiö, sitä ilman ei oikein hommat suju. Astiat sun muut vielä hiukan hakevat paikkaansa, mutta kummasti keittiön kaapit imaisivat sisuksiinsa astiavarastomme. Hiukan huolissani olin vitriinin astioista, joissa oli esim kahden hengen taloudessa tuikitarpeelliset 23 liköörilasia plus muuta tarpeellista ja tarpeetonta, jotka kuitenkin halusimme uuteen kotiin mukaan. 

Keittiö on osoittautunut toimivaksi ja ilmavaksi, sillä siitä on yhteys myös olohuoneeseen. 

Tässä ruokailemme, ja ruokapöydälle on löytänyt tiensä myös isännän läppäri aamulehden lukemista varten. Siitä on myös hyvä vilkaista pikapuoliin asioita, kun muut tietokoneet ovat yläkerrassa.

Vielä olkkaria. Mustaa seinää samoin kun mustaa takkaa vierastin aluksi, mutta kun olohuoneeseen tulvii valoa isosta ikkunoista, se ei näytä ollenkaan pahalta. Emme edes halunneet ripustaa tälle seinälle muuta kuin Ikean ison kellon. Ilmavuutta tilaan saatiin matalilla, valkoisilla tv-tasoilla joita on kaksi vierekkäin. 

Onko sinulla joku huonekalu, joka tekee kodista kodin? Meillä molemmilla on omat tuolit, joissa viihdymme, isännän tv-tuoli tuossa etualalla. 

Minun luku- ja käsityötuolini sijaitsee takan vieressä. Tämä tuoli oli rakas jo entisessä kodissamme, enkä siitä luopunut kun se on varsin hyväkuntoinenkin. Takkaakin olemme jo testanneet, tosin takan luukut kaipaavat hiukan fiksausta, mutta kaikki aikanaan. Musta takka herätti sekin aluksi hiukan kauhistusta mielessäni, mutta siihenkin olen tykästynyt kun olen sitä jonkin aikaa katsellut. Takan reunalle saa kivasti palamaan kynttilöitä silloin kun takassa ei ole tulta, mutta kaipaa tunnelmaa. Edelliset asukkaat jättivät meille hienon takkasetinkin.

Ja ikkunan takana komeilee mikäs muu kuin uusi grilli, joka sai heti paikkansa terassin kulmasta. 

Alakerrassa sijaitsevat vain keittiö ja olkkari. Yläkerrasta sitten löytyvät makuuhuoneet, sauna ja kylppäri. Portaiden yläpäässä on kohtalaisen kokoinen aula, josta on käynti muihin tiloihin. 

Vanha lipasto löysi paikkansa yläkerran aulasta. Tässä kuvassa kirjat vielä puuttuvat, mutta nyt nekin ovat jo paikallaan. Lipaston päällä sekä sen yläpuolella olevassa hyllyssä ovat valokuvat lapsista ja lapsenlapsista. 

Aulan nurkasta löysivät paikkansa myös aikanaan vanhempieni kellarista pelastamani Riihimäen Lasin keittiötölkit, joista en myöskään ollut valmis luopumaan. Sinne päätyi myös palmuvehka, jonka pitäisi pärjätä myös lähes ilman valoa. Saas nähdä kuinka vehkan käy, pitääkö sille antaa talven mittaan vähän valohoitoa. 

Omenankukkataulut päätyivät koristamaan portaikon yläpäätä. 

Aulasta on käynti pesutiloihin sekä kolmeen makuuhuoneeseen, joista kaksi on "toimistoina".

 Sänky on ostettu Ikeasta jo ennen muuttoa, kun vanha jekkisänky kävi liian pehmeäksi selälleni. Kaappeja makuuhuoneessa oli vähänlaisesti, joten ostimme vaatteille lisätilaksi tuon peilillisen irtokaapin. Kaappi oli pintaviallinen ja saimme sen halvalla. Isäntä sen kunnosti taitavasti niin että kolhuja ei juurikaan huomaa.

 

 Makuuhuoneeseen tulvii myös valoa isoista ikkunoista, ja parina päivänä taistelimme kaihtimet kaikkiin kolmeen makuuhuoneeseen. 

Rivitalo on rakennettu vuonna 1975, ja 70-luku näkyy esim. ikkunanpuitteissa. Luulimme ensin, että lämmityksenä on pelkästään sähköpatterit, mutta yllätykseksemme alakerrasta löytyy myös kattolämmitys. Kosteissa tiloissa sitten tietenkin lattialämmitys. 

Onni on oma soppi. Täällä voi vaikka bloggailla. Kaappitilaa on sen verran, että käsityö- ja askartelumateriaalini mahtuvat hyvin. 

Jyskistä ostettu pieni sohva avautuu vuodesohvaksi, joten siinä on vaikka lapsille kumppaneineen yöpymispaikka, kun toivottavasti tiiviisti meillä yökyläilevät. Olen tainnut jo aika hyvin kotiutua, kun olen malttanut langat ja puikotkin kaivaa esiin. 

Minun sopestani on käynti isolle, koko huoneiston mittaiselle lasitetulle parvekkeelle, jota ei ole vielä kalustettu mitenkään. Se on sitten ensi kesän heiniä. Valot tietenkin viritin parvekkeelle heti, kuten myös pienelle pihallemme. 

Minä saunon yleensä vain mökillä, mutta rivarisaunassa olen innostunut taas saunomaan. 

Kuvan on meille lähettänyt Kiinteistömaailma, ja se on kuvattu suoraan tietokoneen ruudulta kännykällä kuten näkyy. Mutta löylyt ovat hyvät ja se on pääasia.

Pihakuva on myös Kiinteistömaailman esittelukuva. Pihasta pidän erityisesti. Miksikö? Se on tarpeeksi pieni, eikä vaadi paljoa hoitamista. Hiukan kurinpalautusta sille on keväällä annettava, kun on vähän päässyt villiintymään. 

Hiukan jännitti etukäteen, miten sitä rivitaloelämään sopeutuu omakotiasumisen jälkeen. Ympäristö on kuitenkin hyvin maalaismainen, uimaranta melkein vieressä, lenkkipolulle pääsee suoraan talon edestä. Terveyspalvelut, kaupat ja uimahalli ovat muutaman kilometrin päässä. Naapureita ollaan moikattu, mutta ei muuten tutustuttu. Seinän takana on hyvin hiljaista. Portaissa kulkeminen kuuluu, varmaan samoin meiltä heille. Mutta mitään häiriötä ei ole ollut. 

Hiukan yli viikon olemme nyt harjoitelleet uutta elämänvaihetta. Olemme myös vierailleet vanhassa kodissa, se on täynnä elämää ja pienten jalkojen töminää. On sellainen olo, että näin asioiden kuuluukin mennä ja kaikki on loksahtanut ihanasti kohdalleen.