Elämä heittelee

Kevät on ollut monelle haastava korona-aikaa eläessä. Jokaiselle kai omalla tavallaan. On kotikoulun ja etätyön yhdistämistä. Riskiryhmiä joiden on pysyttävä kotona tartunnan pelossa. Onneksi myös auttamisen halu on herännyt ihmisissä. Autetaan kauppa-asioissa ja muissa arjen haasteissa. Meitä on ehkä korona koskettanut kaikkein vähiten, ja Espanjan korona-arkea kokeneena kotimaa tuntuu hyvin turvalliselta, vaikka siihen turvallisuuden tunteeseen ei tietenkään saisi tuudittautua. Onneksi kukaan läheinen ei ole sairastunut.

Olemme viettäneet pitkiä aikoja mökillä. Kaupasta otetaan aina sen verran tavaraa että siellä ei tarvitse käydä kuin kerran, pari viikossa. 

Ilmat ovat olleet hyvin vaihtelevat, mutta se ei oikeastaan ole haitannut kun puuhaa on riittänyt sisällä ja ulkona. Myös ihan rennosti käsitöitä ja telkkarin katselua. Mökkikuvat ovat menneiltä kesiltä, vielä ei ole ihan näin vehreää.

Minähän olen ollut nyt poissa työelämästä viime syksystä lähtien. Timppa on jo eläkkeellä, joten meillä ei ole juuri mitään aikatauluja teveydenhoitokäyntien lisäksi. Olen tällä hetkellä sairauslomalla kaksisuuntaisen mielialahäiriön vaikean masennusvaiheen vuoksi. Minulla on hoitosuhde ja lääkitys, mutta olo vaihtelee silti kovasti syvän masennuksen ja touhukkaampien päivien välillä. Välillä nukun paljon, välillä taas sitten tosi vähän. Tämä on taas niitä aamuja kun heräilin viideltä eikä uni enää palannut. 

Nämä ovat hyviä aamuja kirjoittaa. Masennuksesta on kehittynyt monia runoja, toiset synkkiä, toiset valoisia. Ehkä joskus saan aikaan jotain julkaisukelpoista. Tällä hetkellä kuitenkin kirjoittelen ihan vaan pöytälaatikkoon. Masennuksen keskellä keskittyminen ei ole riittänyt lukemiseen, mutta käsitöitä on syntynyt sitäkin enemmän. Osa joululahjoja, joten ei niistä sen enempää. 

Masennus ei vielä riitä, vaan seurana ovat myös moniniset fyysiset krempat. Selkä vaivaa jatkuvasti, ja viime viikolla sain vihdoin aikaiseksi konkata lääkäriin jo vuosia vaivannutta nilkkaani näyttämään. Tuomio oli tyly. Nilkassa on virheasento, nivelrikkoa ja mahdollisesti jännekin vahingoittunut. Nyt odotan kutsua fysiatrian polille, ja mahdollisesti myös magneettiin. Paljoakaan ei ole tehtävissä, keinoniveliä noihin ei laiteta. Jännettä olisi ehkä mahdollista jotenkin korjata. Mutta näyttää siltä että minun lenkkeilyni on nyt lenkkeilty. Nilkalla ei juuri kävellä, ei edes seisota pitkiä aikoja. Pitäisi etsiä vaihtoehtoisia liikuntalajeja, esim. pyöräily, mutta juuri nyt eivät voimat riitä edes kaivamaan pyörää varastosta. 

Luonto on se asia, josta eniten saan tällä hetkellä voimia. Eilen vietin ihanan parituntisen ystävän kanssa Lahden satamassa aurinkoisella penkillä (taisi siinä vähän naamakin kärähtää). Mökillä olen istuskellut iltaa ulkona säteilylämmittimen alla vilttiin kääriytyneenä, kuunnellut lintujen laulua ja katsellut hiljalleen hämärtyvälle järvelle. 

Korona varmaan lisää näitä mielialaongelmia monen ns. terveenkin kohdalla. Toivottavasti jokainen löytää omat voimakeinonsa elää päivästä toiseen epätitetoisuudessa. Vähän jo vapauksia olemme saaneet, joskin nekin ovat aiheuttaneet ristiriitaisia tunteita. 

Paljon voimia ja terveyttä sinulle ja läheisillesi!