Kotiarestia Torreviejassa

Edellisessä postauksessa hehkutin vielä kivaa lomaa. Kotoa lähtiessä korona oli jotenkin kaukainen asia, vaikka tiesimmekin, että se rantautui Eurooppaan kovaa vauhtia. Olimme kuitenkin onnellisen tietämättömiä, miten paljon se tulisi meihin vaikuttamaan loppuloman aikana.

Perjantai 13.3. Illalla kaikki oli normaalisti. Istuskelimme ravintolan terassilla rantakadulla ja välillä kuljeskelimme ihmisvilinässä ja pysähdyimme välillä kuuntelemaan katusoittajia. 

Näissä kuvissa vielä onnellisesti lomafiiliksissä. 

Perjantai 13. päivä ei ole Espanjassa epäonnen päivä, vaan se on tiistai 13. päivä. Tuona perjantai-iltana Espanjaan kuitenkin julistettiin hätätila koronaviruksen vuoksi. Tartuntoja oli paljon, ja ne lisääntyivät nopeasti. Ravintolat määrättiin suljettaviksi klo 24 mennessä. 

Lauantaiaamuna lähdimme vielä käyskentelemään rantakadulle ja katsomaan, josko löytyisi joku baari, mistä saisi lounasta. Turha toivo. Kaikki ravintolat kokosivat terassituolejaan pinoon. Muutama rihkamakauppa ja parturiliike oli auki. Ruokakaupat ja apteekit saivat pitää ovensa auki, joten suunnistimme kauppaan ja söimme pakastepizzaa asunnolla. 

Lauantaina olikin sitten jo voimassa ulkonaliikkumiskielto. Ruokakauppaan ja apteekkiin sai lähteä, yksin, ei esim. pariskuntana. Työmatkaliikenne sallittiin niihin paikkoihin, jotka vielä olivat auki. Samoin käynnit terveydenhoidossa sekä niihin saattajat mikäli tarpeen. Yleisillä tiellä ei saanut kävellä eikä ajaa autolla muuten kuin tosi tarpeessa, ja se tarve piti pystyä osoittamaan, jos poliisi pysäytti. Koirat sai ulkoiluttaa nopeasti, ja koiralla piti olla mukana passi, josta osoittautui, että se oli omistajansa kanssa liikkeellä (onko kaikilla koirilla muka passi?). Lapset sen sijaan piti ainakin kaupungissa pitää sisätiloissa, esim leikkipuistoihin ei ollut asiaa.

Minä  hoitelin meidän kauppa- ja apteekkiasiamme huivi naaman edessä. Hengityssuojaimia ei saanut mistään. Käynnit olivat aika pelottavia. Ihmiset kulkivat kadulla yksitellen, kuka mitenkin suojautuneena. Kauppaan ja apteekkiin otettiin vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan. Loput odottivat kadulla ja sisään pääsi sitä mukaa, kun porukkaa tuli ulos. Katuun oli maalattu metrin välein "jonotusviivoja" etteivät ihmiset tungeksisi kaupan edessä. Samoin kaupassa oli kassajonon kohdalla teipattu lattiaan merkit niin että ihmiset pysyivät vähintään metrin etäisyydellä toisistaan. Kaupan sisääntulon kohdalla oli vartija käsidesipullon kanssa. Joissain kaupoissa kai jaettiin myös kertakäyttöhanskoja, minä en kuitenkaan sellaisia saanut. 

Onneksi meillä oli kiva asunto, missä viettää aikaa. 

Lueskelimme kirjoja ja katselimme elokuvia Netflixistä, kokkailimme, joskin enimmäkseen söimme sitä pakastepizzaa. Kaikki olemme nähneet kuvia Italiasta, missä väki laulaa ja soittaa parvekkeilla. Espanjassa alkoi myös kehittyä vastaavanlainen tapa. Joka ilta klo 20 kokoonnuttiin parvekkeille ja annettiin raikuvat aplodit terveydenhoitohenkilöstölle, joka jaksaa hoitaa ihmisiä tässä vaikeassa tilanteessa. Jostain kuului lauluakin. Muutama miinus oli asunnossa. Parveke oli niin pieni, ettei sinne mahtunut kuin pyykit kuivamaan. Aurinko ei sinne paistanut, joten siellä ei juurikaan tullut istuskeltua. Onnellisia ne, joilla on oma patio ja ehkä kattoterassi. Toinen miinus on noiden vanhojen kerrostalojen paperiseinät. Seinän takana asui lapsiperhe, ja arvaatte varmaan, että kun lapset olivat olleet muutaman päivän sisällä, meteli oli melkoinen. Hiljaista hetkeä ei juuri ollut kuin yösydännä.

Täytyy myöntää, että minä hajoilin välillä aika pahasti. Lentoja oli peruttu paljon, rajat laitettu kiinni. Jännitimme, lennetäänkö meidän paluulentomme ja seurasimme sitä päivittäin netistä. Seurasimme myös huolestuttavia Suomen uutisia Areenasta. Minä seurasin vähän liikaakin Facebookista Torreviejan keskusteluryhmiä, joista sai paljon tietoa, mutta myös väärää tietoa oli liikkeellä. Onneksi Airbnb-isäntämme lupasi, että saisimme asua ainakin seuraavat kaksi viikkoa asunnossa, jos emme pääsisi kotimaahan lähtemään. Ja paikallinen Martha, joka hoiti asunnon asioita ja järjesti meille taksikuljetuksen kentälle ja takaisin, ei hermostunut, vaikka säädimme taksiaikojen kanssa muuttuneiden lentokenttäolosuhteiden vuoksi. Automaatit olivat pois käytöstä, samoin nettitsekkaus. 

Suureksi helpotukseksemme pääsimme juuri sille lennolle, mille oli liputkin varattu. Lentoa ja lentokenttiä varten uhrasin leggingsini, joiden punteista tehtiin hengityssuojaimet. Mietihän miltä olisi näyttänyt, jos normaalioloissa tämän näköinen pariskunta olisi kentälle saapunut. 

Lentomme lähti klo 8.00, ja koska emme tienneet, olisiko tiesulkuja tai minkälaiset jonot kentällä olisi, taksi haki meidät jo klo 04, vaikka Torreviejasta Alicanteen on vain noin kolmen vartin matka. Taksikyydeistä olen jälkeenpäin kuullut, että saisivat ottaa vaan yhden matkustajan kerrallaan, joten esim. nelihenkinen perhe ajelee taksikavalkaadissa kentälle. Meidät huolittiin kyllä samaan taksiin aamuyön pimeydessä. Kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti ja kentälle jäi runsaasti luppoaikaa. Kaikki kaupat ja ravintolat olivat kiinni, joten niissä ei voinut aikaansa viettää. Vesipulloja sai automaatista. Myös Norwegianin lennolla sai ostaa vain vettä.

Suomen päässäkin oli passintarkastusautomaatit kasvojentunnistuksella käytössä. Kotimaan kamaralla kaikki näytti kuitenkin normaalilta, vaikka tiesimme, että tilanne oli kaikkea muuta. Kotimatkalla poikkesimme hakemassa autokaistalta vähän syötävää. Poikamme oli käynyt ostamassa meille ruokaa, ja ne nappasimme heidän rappusiltaan. Lääkkeet olivat myös lopussa, ne tilasin etukäteen apteekin noutoautomaattiin, joten apteekkiin sisään ei tarvinnut mennä ollenkaan. Tuntui ihanalta päästä kotiin, ja loppupäivä kuluikin laukkuja purkaessa ja taivastellessa.

Seuraavana yönä minulle nousi kuitenkin kuume, ja tärisin horkassa. Yskitti ja henkeä ahdisti. Soitin aamulla päivystysapuun, mistä sain ohjeen pysyä kotona niin kauan kun pystyn ja ottaa tarvittaessa uudestaan yhteyttä. Päivän mittaan oireet kuitenkin helpottivat ja pystyin puuhastelemaan suht normaalisti. Nyt on jäljellä yskä ja iltasella on ollut pientä hengenahdistusta. Lieko sitten lieväoireinen korona vai tavallinen flunssa. Suolajärvien ilmastosta siirtyminen ilmastoituun taloon vaikuttaa myös varmasti hengitysteihin. Ja pelon ja jännityksen laukeaminen voi myös saada aikaan kaikenlaista. Mene tiedä, olin kuitenkin onnellinen että sairastuin vasta kotimaassa, ja tauti alkoi äkkiä helpottaa. 

Kotikaranteeni tuntuu suorastaan juhlalta Espanjan olosuhteisiin verrattuna. Siunattu teknologia, joka pelastaa paljon. Ruoankuljetusapua olisi kotipaikkakunnalla saatavissa, mutta päädyin kuitenkin täyttämään jääkaappia Foodie-sovelluksella. On mukava päästä itse valitsemaan netistä haluamansa tuotteet, se on kuin kaupassa kävisi.  Nämä noutopalvelut ovat kai aika jumissa, mutta itse onnistuin saamaan toimituksen tilausta seuraavalle päivälle. Ruoat tyrkättiin meille kärryllä kaupan sivuovesta, joten karanteenia ei tarvinnut rikkoa tässäkään kohtaa. Tilasin samalla sen verran ison satsin, että pärjäämme pitkään eteenpäin, ja eilen kokkailin ruokaa pakastimeen. Tänään olemme mökille lähdössä, joten sinnekin on ihan kunnon eväät. 

Timppahan sairasti loman aluksi vatsataudin/ruokamyrkytyksen, jonka kourissa meni ensimmäiset 4-5 päivää. Eristyksessä meni viisi päivää. Onneksi loma oli sen verran pitkä, että saimme viettää pari viikkoa ihan kunnon lomaa. Emme käyneet missään Torreviejan ulkopuolella. Auton vuokrauskin peruuntui, kun Timppa sairastui. Kävelimme paljon, istuskelimme rantaravintoloissa sekä penkeillä meren rannalla katusoittajia kuunnellen. Annan aina rahaa katusoittajille, koska he ilostuttavat ihmisiä soitannallaan. No, olipa eräs laulava kitaristipapparainen, jota piti vähän väistellä, koska joikuminen otti sen verran pahasti korviin. Oli ihana ottaa rennosti ilman mitään suuria lomasuunnitelmia pitkän ja raskaan talven jälkeen.

Paljon on puhuttu siitä, että Suomessa ihmiset eivät noudata niitä kehotuksia, joita tämä valmiustila meiltä edellyttää tautitapausten vähentämiseksi ja terveydenhuollon kestävyyden vuoksi. Toivon todella, että ihmiset ottaisivat tämän vakavasti, ettei tarvitsisi mennä Espanjan ja Italian malleihin ulkonaliikkumiskieltoineen. Meillä on kuitenkin paljon, mitä voimme tehdä rajoituksista huolimatta. Toivon, että he, jotka eivät pääse kauppaan eivätkä pysty käyttämään sovelluksia tai eivät esim. omista autoa, saavat ruoka-apua. Ehkä pystyn itsekin auttelemaan kun karanteenista pääsen. 

Karanteenin aiomme ottaa vakavasti. Kaksi viikkoa on lyhyt aika ihmisen elämässä. On kiva koti ja mökki, kirjoja, lankoja ja Netflix. Talouden ahdinkoon en halua tässä kirjoituksessa mennä. Varmaa on kuitenkin, että seurauksena on maailmanlaajuinen lama, ja rahahuolia monelle ihmiselle ja perheelle. 

Jaksamista kaikille, pidetään huolta itsestämme ja toisistamme