Vegaanihaaste ja talvipäivän keitto

Heippa!

Torstai on toivoa täynnä, nimittäin toivoa ettei tulisi enää enempää lunta. Nyt sitä on varmaan tarpeeksi kaikille talviurheilua harrastaville ja elinkeinojaan harjoittaville. Minä odotan kevättä, lumien sulamista ja mökille pääsyä. Lunta on nyt niin paljon, ettei sinne ole asiaa ilman lumikenkiä tai umpihankisuksia.

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa vegaanihaasteeseen. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ja siitä alkoi matkani kohti vegaanisempaa elämäntapaa. Vuosi sitten yllätyin, miten helppoa syödä vegaanisesti Suomessa. Kaupat ja tuottajat ovat vastanneet kysyntään, vegaanituotteita on monipuolisesti saatavilla ja asiakkaiden toiveita kuunnellaan. Vegaanitaipaleeni ensimmäinen vuosi ei ole ollut mitään tiukistelua, vaan olen joustanut lakto-ovo -suuntaan välillä. Kalaakin olen välillä  syönyt, lähinnä kesällä mökillä lohta, ja matkoilla jotain mereneläviä. Vegaanihaasteessa ei ollut oikeastaan mitään uutta viime vuoteen verrattuna, samoja reseptejä ja kauppalistoja kuin viime vuonnakin. Luin silti aina uutiskirjeet, kun ne sähköpostiin päivittäin tulivat. Niistä sai mukavasti uutta intoa ja jo unohduksiin jäänyttä tietoa. Haasteen aikana olin yhden viikon Espanjassa (siitä lisää myöhemmin), ja ruokavalio oli sitä lakto-ovoa, plus vähän mereneläviä. 

Vegaaniuteeni on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Uteliaan kiinnostuneesti tai sitten sen enempää asiaa kommentoimatta. Toki haasteitakin on ollut. Yhteiskunnassamme vallitsevat tietynlaiset syömiseen liittyvät normit. Ja kun vegaanina haastaa nämä normit ja alkaakin syödä erilailla, se herättää joissakin ärtymystä. Olen kuullut kommentin: miten on varaa nirsoilla ruoasta, kun niin moni näkee nälkää. Tämä on sikäli nurinkurinen juttu, että suuri osa tuotantoalasta käytetään nyt tuottamaan ruokaa tuotantoeläimille, jotka sitten tuottavat ruokaa ihmisille pienellä hyötyprosentilla. Jos tuo viljelyala käytettäisiin ihmisten ruoan tuottamiseen, sitä ruokaa riittäisikin useammalle. Jotkut ovat huolissaan, saako vegaani todella kaiken tarvittavan ruoasta ilman eläinkunnan tuotteita. Kyllä saa, jos ruokavalio on oiken suunniteltu. B12-vitamiinin vegaani joutuu ottamaan purkista. Sitten on niitä, joiden mielestä vegaaninen ruoka on pahaa ja kamalaa (vrt. kukkakaalipirtelö) ja sekasyöjiä sorsitaan, jos tarjolla ei ole sitä norminmukaista ruokaa. Vegaaniruoka voi olla pahaa mutta niin voi olla sekaruokakin. Kaikki on kokista kiinni. Itse sanoisin olevani ihan kohtuullisen hyvä kokki ja leipuri ja yleensä tarjoiluni ovat kelvanneet. Ja koska sekasyöjä on sekasyöjä, hän voi syödä KAIKKEA, myös vegaaniruokaa, eikös vaan. 

Itse en vaadi kylässä enkä kekkereillä mitään erityiskohtelua. Yleensä on aina jotain mitä voin syödä, ja joustan kyllä tarvittaessa. En halua tehdä elämääni liian vaikeaksi. Meille kylään tulijat joutuvat kyllä maistelemaan vegaanisia ruokia, jollen aivan höveliksi heittäydy ja tee lakto-ovoa. Koetaanko kasvissyönti jotenkin uhkana, vai luullaanko, että vegaani pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä.? Tunteeko sekasyöjä hämmennystä asiasta, joka vaikuttaa hyvältä mutta ehkä kuitenkin sotii omia opittuja tapoja vastaan? Ovatko periaatteet, ajatukset ja eettiset mietteet jotenkin myllerryksessä nyt kun julkisuudessa asiasta niin paljon puhutaan? 

Ihmiset tekevät erilaisia valintoja, ja on asioita, joita ei haluaisi valita vaikka ne itseä kohtaavatkin. Joku saa vauvan, toinen ostaa kissan, jollekin puhkeaa keliakia tai syöpä. Voi raitistua, tulla uskoon tai ryhtyä vegaaniksi. Ei se sen kummenpaa ole. 

Mutta siihen soppa-asiaan. Nyt on tultu siihen elämäntilanteeseen, että viimeinenkin lapsi on lentänyt pesästä. Meidän kahden ruoka-asiat sujuvat jouhevasti. Minä hoidan meidän kauppa-asiat ja ruoanlaiton,  ja yritän tehdä sen sekä sekasyöjän että vegaanin mieltymyksiä kunnioittaen. Välillä teen meille eri ruoat, välillä syödään molemmat vegaaniruokaa. Tai siltä välililtä, kuten tänään. Vegaaninhaasteen uutiskirjeestä löytyi papuminestronen ohje, ja tuunasin sitä vähän nakeilla. Keiton valmistuttua jaoin sen kahteen kattilaan. Ruskistin pannulla tavallisia nakkeja miehen keitonpuolikkaaseen, omaani Bonsoyan kasvinakkeja. Laitanpa ohjeen tähän alle, jopa joku haluaisi tehdä tämän lämmittävän keiton pakkaspäivän ruoaksi. 

Nakkiminestrone

1 punasipuli

2 isoa porkkanaa

1 punainen paprika

oliiviöljyä

1 l vettä

1 prk (luomu)tomaattimurskaa

1 kasvisliemikuutio

2 dl simpukkapastaa

2 tl kuivattua oreganoa

1 tlk kidneypapuja

200 g pakasteherneitä

suolaa, pippuria, yrttejä (itse käytin basilikaa ja persiljaa)

1 prk Plantin kaurakermaa

4 kpl Bonsoyan kasvisnakkeja

Pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuli kattilan pohjalla oliiviöljyssä. Lisää porkkana ja paprika. Kaada joukkoon vesi ja tomaattimurska. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Anna kiehua ja lisää joukkoon pasta. Lisää oregano. 

Huuhtele ja valuta pavut. Lisää keiton joukkoon pavut ja herneet. Anna porista, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja pasta kypsää. Rouhi sekaan mustapippuria ja lisää tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Lisää kaurakerma ja anna vielä kiehahtaa.Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Paloittele nakit ja ruskista pannulla ja lisää lopuksi keiton joukkoon. 

Kauniita talvipäiviä sekä rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta!