Ruokailottelua

Tammikuu meni ja sen myötä vegaanihaaste. Tammikuu ei ole lempikuukauteni, mutta nyt se hujahti kuin huomaatta kun vietin  "kuherruskuukautta" vegaaniruokien parissa. Etsin ja tulostelin reseptejä, ja kaikkia piti tietenkin kokeilla. Nyt kun olemme viikot kahden kotona niin ihan kaikkea ei jaksa eikä ehdi syödä, joten ruokia on säilötty pakastimeenkin. 

 Tofu on ollut minulle aina kammotus, mutta nyt opin valmistamaan siitä ihan kelpo ruokaa. Ja tuoreksilla pääsee helposti oikaisemaan ruoanlaitossa, eikä mitään mene hukkaan.

Haastekirje tuli joka päivä sähköpostiin, siellä oli ruokaohjeita, kauppalistoja sekä myös paljon tietoa vegaaniruokien valmistamisesta. Haaste ei koske vain tammikuuta, koska vaan voi osallistua. Haasteen järjestää Oikeutta eläimille -järjestö, joten haastekirjeissä oli myös paljon tietoa tuotantoeläinten oloista ja niiden kasvatuksen vaikutuksesta maapallon tilaan joko välillisesti tai välittömästi.  Ihania ruokaohjeita löytyy esim Chocochili-blogista.

Myös vegaanisia leivontaohjeita on vaikka kuinka paljon, joten tästä lempipuuhastanikaan ei tarvinnut luopua. Suussasulavien  leivonnaisten ohjeita löytyy esim. Kamomillan konditoria-blogista.

Kolmisen vuotta sitten jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani, koska se lisäsi fibromyalgiasärkyjä. Nyt olen niin vieroittunut lihasta, että esim. jauhelihan paistamisesta (teen perheelle myös ei-vegaanisia ruokia) tuleva tuoksu on minusta epämiellyttävää. Hampurilaisravintoloissakaan en ole juurikaan poikkeillut tänä aikana. Mutta ... tadaa!

En edes kehtaa sanoa kuinka monta McVegania olen tässä alkuvuoden aikana syönyt. Hintakaan ei hirvitä, kolme euroa.

Tänään meillä oli testissä Oumph! -niminen vegaaninen proteiininlähde. Ihastuimme siihen viime vuonna vegemessuilla mutta enpä ole muistanut koko tuotetta.

Tein tästä kasvisten kanssa pitaleivän täytettä. Täytettä tuli reilusti ja loppu jalostui vegaanin nyhjää tyhjästä -piirakaksi.

No mutta. Mitenkäs sitten tästä eteenpäin? Jo melko varhaisessa vaiheessa haasteen kuluessa  minulle tuli tunne, että jatkan tällä tiellä. Ajatus alkoi kulkea jotenkin kirkkaammin ja olo keveni. Muutama kilokin katosi ihan huomaamatta, ajatelkaa noilla mässyillä jotka kaikki on tehty (ja syöty)tammikuun aikana. Lähipiiri on suhtautunut hyvin. Miehellekin on maistunut vegaaniset ruoat, tosin tofulta ja soijarouheelta olen häntä säästänyt ja tehnyt välillä kahdetkin ruoat. Myös leipomuksia on kehuttu. Moni on ollut kiinnostunut ruokavaliostani ja kysellyt, miten se on vaikuttanut olotilaani. Terveydelliset vaikutukset ovat olleet lähinnä henkistä sorttia. Iloa onnistumisesta ja hyvää mieltä siitä, että voin tehdä oman pienen osuuteni tulevien sukupolvien hyväksi. Varmaan jossain vaiheessa tulee niitä et-sinä-maailmaa-pelasta -kommenttejakin, mutta niihinkin olen varautunut ja henkisesti valmistautunut. Enkä aio nipottaa. Kylässä, ulkona syödessä ja matkoilla voin joustaa. Ne ovat kuitenkin erikoistilanteita.

Onhan sitä vähän tullut näperreltyäkin. Tossuja on kiva tehdä.

Kokeilin pienentää tuota viiden lehden tossun mallia pikkutytön jalkaan sopivaksi ja onnistuinkin. Kukat pitää vielä virkata niihinkin.

Tällaista minulle. Entäs sulle?