Loman aloitus

Ihanaista alkanutta viikkoa! Arvatkaas kellä on nyt ihan oikea loma, eikä enää sairausloma! Olo on kohentunut kovasti kun on saanut huilata ja tehdä asioita omaan tahtiinsa. Haluan uskoa myös, että lihansyönnin lopettaminen on osaltaan vaikuttanut kipujen helpottumiseen. Sittenhän sen näkee kun taas töihin palaa. Mutta ihanaa kerrankin aloittaa loma niin, ettei ole kuin kuiviin väännetty riepu, kuten valitettavan usein on ollut.

Viikonloppu oli meillä musiikin juhlaa. Perjantaina aloiteltiin mahtavalla Abba-tribuutilla, johon olimme saaneet lahjaliput. En ole mikään Abba-fani, mutta pitää kyllä kunniottaa tätä 1974-bändiä, joka näytti ja myös kuulosti alkuperäiseltä Abbalta. Lauantaina sitten siirryimme nuorisomusikaalin pariin, kun kävimme katsomassa perinteisen Lammin lukion musikaalin, joka tänä vuonna oli nimeltään Jump! -Hyppy tuntemattomaan. Musikaali oli tosi huikea kaksi- ja puolituntia kestävä spektaakkeli, joka oli lukiolaisten itse tekemä alusta loppuun. Hiukan kademielellä tuota katseli ja mietiskeli, miksei meillä aikanaan ollut tuollaista tekemistä koulun musatunneilla!

Eilen sitten olikin jännistä jännin ilta, kun pääsimme nauttimaan lahtelaisen Tiirismaan lukion musiikkilinjalaisten produktiosta, joka oli läpileikkaus suomalaista kevyttä musiikkia. Jännä siksi, että myös tyttäremme esiintyi laulaen sekä soolon että bändinsä ja lauluyhtyeensä kanssa. Kyllä siinä äipän ja varmaan iskän ja kummitädinkin sydän sykähteli ja silmäkulmakin vähän kostui. Hurjasti oli edistystä tapahtunut pätevien opettajien ohjauksessa. Tiedän että hikeä ja kyyneleitä oli vuodatettu ennenkuin parituntinen esitys oli saatu kuntoon, mutta se ilo mikä nuorista musiikin välityksellä henki, korvasi varmasti kaiken vaivannäön. Ilo virtasi nuorista esiintyjistä yleisöön ja jäi soimaan musiikkina sieluun vielä varmasti pitkäksi aikaa. Kiitos, ihanat!

Konserttikukkaset jäivät äipän iloksi, kun tyttö heti tänä aamuna matkasi pariksi päiväksi musiikkilukiopäiville. Nyt pidänkin taloa pystyssä ihan yksin koirien kanssa, kun isännälläkin on pitkä työvuoro. Kovasti hiljaiselta tuntuu viikonlopun hulabaloon jälkeen. Olen kiertänyt vähän kirpparilla löytämättä mitään, ja ilostuttanut koiria ja itseäni lenkkeilemällä sateen jälkeen tuoksuvassa metsässä linnunlaulua kuunnellen ja vuokkoja ihaillen. Kohta tuo lysti loppuu, en uskalla kesäaikaan koiria metsään viedä käärmeenpureman pelossa. Nyt alkaa olla jo kriittiset hetken sen suhteen, mutta vielä en malttanut pysyä metsästä pois. Olen tavannut sattumalta tuttuja ja jäänyt suustani kiinni pitkiksi ajoiksi. Mukavaa kun lomalla voi näinkin tehdä, kun ei ole mihinkään kiire eikä kukaan odota. 

Eilisiä sateen rippeitä on vielä täällä ollut, joten koska vappu on tulossa ja saamme rakkaita ystäviä mökille vieraaksemme, niin innostuin tänään vähän leipomaan.

Lohipiirakka on uusi tuttavuus ja kokeilu, juustosarvet vanhoja tuttuja moneen kertaan kokeiltuja hiivataikinaleivonnaisia.

Kuhmoisten kädentaitajien myymälästä olen usein mökkireissulla ostanut aivan ihanaa kotitekoista näkkileipää. Nyt vähän googlailin ohjetta ja teinpä itsekin yhden näkkäriversion:

Ei tainnut olla sama ohje mutta tosi hyviä näistäkin tuli. Aineina vaan vettä, ruis- ja vehnäjauhoja, voita ja suolaa. Leivän leipominen on sellaista puuhaa missä mielestäni pääsee ihan tuntipalkoillekin, on sen verran kallista kaupasta ostaa. Näkkäri ei vanhenekaan niin nopeasti kuin muut kotitekoiset leivät, niissä kun ei säilöntäaineita ole. Mutta kun onnistuu, niin makukin on sellainen että eipä leipä jouda vanhenemaan.

Simakin alkaa olla valmista, munkit vielä suunnitteilla mutta ihan varmasti niitä aion vielä ennen vappua paistaa!

Piti muuten ostaa lisää tätä Drops Delight -lankaa, nyt ostin kaksi kerää tavoitteena saada niistä kaksi samanlaista sukkaa. Ei muuten onnistu, ei sitten millään. Lanka on ihanaa, mutta siinä ei ole mitään logiikkaa värien vaihtumisen suhteen. Niinpä päätin tehdä sukista reilusti erilaiset ja unohtaa hetkeksi pedanttisen luonteenlaatuni. Olen sitä mieltä, että sukista tulee erilaisuudessaan varsin viehättävät. Näytän teille nämä eriparit, kunhan toinenkin sukka valmistuu.

Eikös olekin ihanaa kun sateen jälkeen joka paikasta ihan ryöppyää uutta, hentoa vihreää! Tämä on mielestäni kaikkein parasta vuodenaikaa, kun kaikki kesässä on vielä uutta ja ihmeellistä. Kohta tulee se pakahduttava aika, kun kaikki tapahtuu luonnossa niin nopeasti ettei siinä ihminen pysy mukana. Silloin toivoisin että pärjäisin kokonaan nukkumatta, että voisin nauttia ihanuudesta yötäpäivää.

Muksaa vapun aikaa!