Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kiitossukkaset

Huomenta, taikka kohtahan on jo puolipäivä. Minä täällä yöpaidassa keikun, sunnuntaiaamuisin on mukava juoda kahvia, lueskella ja neuloa ihan kaikessa rauhassa pitkän kaavan mukaan. Usein tulee syötyä aamupalakin kahteen kertaan!

Meillä oli uudenvuodenpäivänä mökiltä palatessa hiukan huonoa onnea auton kanssa, pikku vika joka kuitenkin esti matkan jatkumisen. Ihan tuntematon nuoripari tuli avuksemme, ja kotimatkamme pääsi jatkumaan. Korvasimme tietenkin vaivannäön heille, mutta tuosta tapahtumasta jäi niin hyvä mieli että halusin jotenkin vielä muistaa heitä. Koska pariskunta odotti ensimmäistä lastaan, päätin tehdä vauvasukat ja kortin.
Vauvan sukupuoli ei ollut tiedossa, joten väriksi valitsin neutraalin valkoisen, mallia Lise-Lotte. Sopii mielestäni ihan hyvin poikavauvallekin. Nyt pitää vaan löytää oikea postilaatikko, johon sukat seuraavalla mökkimatkalla tipahtavat!

Vilukissa tyttöni ihastui lämpimiin Nalle-lapasiini, joten pitihän hänelle tehdä omat. Värit vaan toisinpäin että erottuvat äipän lapasista.
Ja vihdoista viimein olen saanut itsellenikin tehtyä viiden lehden tossut:
Nyt sitten vaan odotellaan lumimyräkkää saapuvaksi. Tulkoon vaan lunta tupaan (no jos ei sentään ihan tupaan asti), täällä ollaan valmiina, takkapuut sisälle kannettuna! Ihanaa sunnuntaipäivää!

2 kommenttia:

  1. Mites muuten tanssi sujuu? Et ole viimeaikoina siitä kirjoitellut. Utelen, koska minä yritän tänään takaisin treeneihin pitkän parin kuukauden poissaolon jälkeen ja jännittää. Jouduin huilille kun marraskuun flunssa yltyi keuhkokuumeeksi ja toi pitkän toipilasajan. Nyt jo kolmisen viikkoa täysin kunnossa joten uskallan taas yrittää, onko taidot tallella.

    VastaaPoista
  2. Ohhoh, onpas sinua koeteltu. Nyt on ollut tosi ärhäkkää flunssaa liikkeellä. Meillä on tosiaan ollut tanssitreenit nyt joulutauolla, laivareissulla vähän kokeiltiin taitoja mutta sielläkin oli niin hyviä fuskun taitajia että ihan hävetti mennä sekaan. Minulta tuo Pinja-koiran kuolema toi vähänksi aikaa sellaisen olon, että yhtään ei tehnyt parketille mieli. Nyt on jo sen verran toivuttu, että toivottavasti ensi sunnuntaina päästäisiin taas treenaamaan. Tanssimisiin!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!