Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Yhtä juhlaa


Hei taas!

Kiitos kaikista ihanista joulutoivotuksista, ja mahtavaa alkanutta vuotta! Loppiainen on vielä edessäpäin, mutta useimmissa kodeissa aletaan kai palailla arkeen, niin meilläkin. Eilen olin jo kokeilemassa miten lomanjälkeinen työnteko sujui, ja mukavaltahan se töihinpaluu tuntui.

Joulu meni meillä ihan perinteisin menoin, mitä nyt Veera tuli syöneeksi kinkun. 
Juu, näin pääsi käymään, oli hetken yksin keittiössä, mies viereisessä huoneessa ja minä käväisin pihalla sytyttämässä kynttilöitä lyhtyihin. Paistoin kinkun vasta aattona, ja tuoksu kävi kai ylivoimaisen houkuttelevaksi. Tuon verran saatiin pelastettua, joten kyllä me muutkin kinkun makuun päästiin. Oltiin juuri pohdittu, mihin kinkku piilotetaan siksi aikaa kun mennään saunaan, ja Veera varmaan kuuli sen ja totesi, että nyt on toimittava pikaisesti.

Onneksi kinkku oli pieni, 3,5 kiloa uuniin laitettaessa. Pelkäsin silti, että Veeralle kävisi hassusti, mutta eipä se tullut edes huonovointiseksi. Vatsa taisi olla silti aika pinkeä, kun ei vatsallaan voinut makoilla.
Onnellinen koira jouluaattona! Veeruska kun on jo ikäneito, niin ei sitä koskaan tiedä miten monta joulua on vielä edessä. Syömistä riitti meille muillekin silti oikein hyvin, kun oli varattu kalaa ja lihapulliakin.
Aina on kiva kokeilla jotain uuttakin, tällä kertaa bataatti-punajuurilaatikkoa Valion ohjeella, ja marttojen sivuilta löytyi kiva sitruunavaahdon ohje, ja sitä kokeilin jälkkäriksi.
Olikin kiva ja raikas jälkiruoka, pitää tehdä toistekin.

Meillä kävi tietenkin myös joulupukki, taisi kyllä olla taas valepukuinen muori. Mitä lie pukki puuhaillut kun rouva taas sai hoidella hommat???
Veerakin oli ollut kuitenkin tarpeeksi kiltti, joten paketista löytyi siankorvia.
Meillä kun on tässä vuodenvaihteen aikaan synttäreitä yhdellä sun toisella, niin teimme niiden kunniaksi välipäivinä Tallinnan reissun. Olimme yhden yön laivalla ja yhden maissa hotellissa. Laivalla pääsimme vähän kokeilemaan tanssitaitojamme, ja puolenyön jälkeen viihdytti bilebändi Disco Inferno, joka varmaan jakaa mielipiteitä. "Disco Inferno ei ole tavallinen bilebändi. Se on huikea show täynnä huumoria ja flirttiä. Bändi on tuhma ja härski, juuri sellainen, josta äidit varoittavat tyttäriään." Juu, olen kuullut ko porukkaa ennenkin eikä ennakko-odotukset olleet kovin korkealla, mutta täytyy sanoa että nyt yllätyin positiivisesti. Oli kiva bongailla discohittejä vuosikymmenten varrelta, joita bändi soitti suvereenisti sikermätyyliin. Aamukolmeen asti viihdyttiin!

Maissa vierailimme merimuseossa, josta nyt ei tullutkaan kuvia otetuksi, mutta on kyllä vierailemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista jännittävää, kuten vanha sukellusvene mihin pääsee sisään. (En kyllä uskaltanut mennä, mutta mies ja tytär sen kolusivat:)

Tallinnassa ruokailimme keskiaikaravintola Olde Hansassa vanhassakaupungissa.
Ravintola on viehättävä ja palvelu todella iloista. Ruoka oli hiukan liian keskiaikaista makuumme, mutta ihana tunnelma antoi paljon anteeksi. 

Tallinnassa oli vielä joulutorit täydessä vauhdissa ja vanhankaupunki oli hyvin kaunis.
Jatkoimme vielä iltaa pienellä baarikierroksella, ja päädyimme tänne Scotland Yard -pubiin.
Nyt on kyllä pakko näyttää teille vessatkin, anteeksi vaan:
 Matkan jälkeen olikin jo vuodenvaihde käsillä. Lähdimme taas, kuten monena edeltävänä uutenavuotena, mökille, missä kuuluu vähän vähemmän pauketta ja koirat ovat rauhallisempia. Sininen hetki vielä lumisissa maisemissa:
Nyt onkin maisemat taas erinäköiset, mutta eiköhän tuota luntakin vielä saada. Piti taas käydä uudestaan läpi tuo Pinjan poismeno, kun ensimmäistä kertaa oltiin mökillä ilman sitä. Iso itkuhan siitä taas tuli. Kaikki muistutti Pinjasta, pedit ja kupit ja karvat ja kaikki. Ja miten Pinja aina nautti kun pääsi mökille, ei meinannut pysyä enää nahoissaan autossa kun käännyttiin mökkitielle. Kaikki asiat pitää tehdä ensimmäistä kertaa ilman Pinjaa.

Joulun jälkeen oli aikaa neuloa vähän itsellenikin, olin lapasten tarpeessa ja tällaiset tein Nallesta:
Näistä tuli kirjoneulemaisen lämpimät, kun tein tuota pilkkukuviota lankoja vaihdellen. En ole vielä itselleni tehnyt viiden lehden tossuja, joten sellaiset on nyt työn alla.

Mukavaa viikonloppua!

11 kommenttia:

  1. Mukavastihan se joulu teilläkin meni. Perhettä, herkkuja ja Pukki. Ja synttäreitä ja Tallinan matkaa porukalla. Kuulostaa kivalta. Hyvää alkanutta vuotta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna, sinulle myös! Oli tosiaan mukava joulun aika meillä.

      Poista
  2. Huh, onneks ei ollu isompi kinkku...oli Veeralla kissanpäivät aattona :D
    Kauheesti ootte kaikkee kereny, me ollaan lähinnä pötkötelty kotosalla... :P :D
    Hyvää tätä vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, Sanna-Mari. Ihan hirvitti mitä tuosta olisi voinut koiralle seurata, tosin tällä nimenomaisella koiralla on pohjaton, peltinen vatsa johon on uponnut yhtä sun toista ihan muille tarkoitettua einestä. Vähän liiankin haipakkaa oli lomalla, olisi tosiaan voinut enemmän harrastaa sitä kotona löhöämistä. Jospa sitten loppiaisena!

      Poista
  3. Voi Veera Veera :) On tosiaan ollut Veeralla ollut kissanpäivät, niinkuin Sanna-Mari sanoi :D

    Mun tuli Veerasta mieleeni meidän koira vuosien takaa, olin itse vielä silloin pikkutyttö ja asuttiin maalla. Meillä oli susikoira Api, vahtikoiraksi kasvatettu. Jouluaattona kinkku vietiin ulos rapulle kaapin päälle jäähtymään ja Apille luettiin madonluvut, että siihen EI kosketa, vaan sitä tulee vahtia, nimenomaan vahtia, sen aikaa kun me itse ollaan saunassa. Saunassa ollessamme alkoi kuulua kauheata meteliä, haukkumista ja kolinaa. Isä meni katsomaan, että mitä ihmettä siellä tapahtuu: naapurin kissa oli haistanut kinkkumme ja halunnut tulla maistamaan sitä, oli jo ehtinyt hypätä kaapin päälle kinkun viereen, mutta Api teki niin kuin oli käsketty: vahti kinkkua ja oli juuri antamassa kissalle lähdöt kun isä ehti paikalle :D
    Api sai toki palkkionsa: ensimmäisenä oikein kunnon siivun kinkusta!

    Hyvää alkanutta vuotta sinulle ja perheellesi - tarinoitasi on mukava lukea ja palaan varmasti jatkossakin tänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HelvetinPöllö (tuo nimimerkki se sitten jaksaa aina huvittaa). Kiva jos juttuni viihdyttävät ja poikkeile ihmeessä! Tuo Api-koira on varmaan ollut vertaansa vailla oleva vahti - Veeran jos jättäisi kinkkuvahdiksi olisi varmaan sama jos pukin jättäisi kaalimaata vahtimaan. Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  4. Kyllä mäkin mietin että itkeäkö vai nauraa - ja päätin nauraa! Turha on koiraa toruakaan kun vahinko on jo tapahtunut, koiran muisti kun on sellainen kolmisen sekuntia ;) ja Veera saa jo korkean ikänsä vuoksi paljon anteeksi. Ei koskaan tiedä onko sillä vielä jouluja edessäpäin. Tästä joulusta tuli ainakin ikimuistoinen sekä Veeralle että meille - varmaan kun Veerasta aika jättää niin tämä joulu muistetaan "kun Veera kinkun söi" -jouluna. Varmaan Veeruskan mielestä tästä voisi hyvin tehdä uuden perinteen. Ihanaa uutta vuotta Sinulle myös Mate!

    VastaaPoista
  5. ♥oi mikä postaus :) ♥ Hyvää alkanutta vuotta!♥

    VastaaPoista
  6. Oi-voi, kävipä kinkun köpelösti!! Mutta olipa koiralla oikea herkkuhetki!
    Meillä (edellisten koirien aikaan) kävi kerran samoin uunilohelle, Miehen palatessa keittiöön oli vain nahka jäljellä! :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juupa juu, tämä kyseinen koira on myös aikamoinen ahmatti ja ruokarosmo. On syönyt kokonaisen kuivakakun, pellillisen pizzaa, tyhjentänyt avustajineen jääkaapin, hotkaissut lärvilaudat grillistä jne...puhumattakaan pikku voileipävarkauksista. Mutta kyllä tämä joulu muistetaan sittenkin kun vanhasta hömelöstä aika jättää (toivottavasti olisi vielä näitä yhteisiä jouluja jäljellä).

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!