Joulun odotus - iloa vai ahdistusta?

Kuva viime joulun ajalta - tätä odotellessa!

Hyvää adventin aikaa! Niin se pitkältä tuntunut marraskuu vihdoin vaihtui joulukuuksi. Ikävä sanoa, mutta vielä ei joulukuu ole mitään hyvää tuonut tullessaan, vaan alkoi Herra Fibron hyvin intensiivisellä vierailulla. Käsiä särkee (ehkä osasyynä myös nivelrikko ja hermopinne), on voimaton olo, ikään kuin ei jaksaisi jalkoja nostella, ei edes pitää silmiä auki. Lisäksi joulukuu alkoi pikku kotitapaturmalla, kun imuroidessa imurin suutin irtosi ja kimposi nilkkaani, joka turposi ja kipuilee ikävästi. Tästä on siis suunta vain ylöspäin, ja toivoa sopisi ettei koko joulunodotus kaatuisi näiden vaivojen alle.

Vaikka en jouluihmiseksi itseäni tunnistakaan, päinvastoin olen jouluahdistelija, jolle kaikki hössötys tuottaa enemmän tuskaa kuin iloa, niin en voi olla ajattelematta, että olisi tämä pimeä aika aikas kestämätön jos ei joulu sitä katkaisisi. Ihanaa katsella, kun hiljalleen jouluvalot syttyvät kodeissa ja pihoilla. Vuosien vieriessä olen myös päässyt voitolle tuosta ahdistuksesta, ja oppinut keräämään joulusta ne ihanat ja mieluisat asiat ja toteuttaa niitä. Pidän askartelusta, käsitöistä, leipomisesta, jouluvaloista, kynttilöistä, joulusaunasta, tuhansina valoina tuikkivasta hautausmaasta. Tuntuu siltä että hiljalleen nämä positiiviset asiat pääsevät voitolle niistä negatiivisista.Kysehän on omista valinnoista.

Kauppojen tungos, joulutarjoukset ja tingeltangelimusiikki eivät kai ketään niin innosta, mutta mikäs pakko sinne on lähteä? Jouluherkkujen ainekset löytyvät ihan näistä lähikaupoistakin, kun ei ihmeellisiä vaatimuksia ole. No entäs ne lahjat? Hiljalleen niissäkin aletaan päästä voiton puolelle. Miehen kanssa sovittiin, että keskenämme emme lahjoja ostele vaan teemme yhdessä jotain kivaa (se kivakin on jo varattu eli Tallinnan matka pyhien jälkeen). Tyttö lähtee reissuun mukaan, ja hänelle sopi että tänä vuonna paketit vaihtuvat pikku matkakassaksi, että voi sitten itse ostaa laivalta tai maista jotain mukavaa.  Kun tyttö on jo melkein aikuinen, niin ei enää niin pakettien perään ole (ja yleensä niitä aina jostain kuitenkin siunaantuu). Muutkin aikuiset lapseni saavat tänä(kin) vuonna jotain ei-tavaraa. No, äipän neuleilta ei oikein voi välttyä ja ehkäpä jotain pikku herkkuakin pakettiin menee. Toki on lapsiakin lähipiirissä joille jotain pientä tulee ostettua.

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, jouluruokiakin on mietitty vähän uudelta kantilta. Joulun aikaan väkeä tulee ja menee hiukan ennalta-arvaamattomiin aikoihin. Kummeja ja sukulaisia, lapsia kumppaneineen. Pikkusuolaisia on kiva olla pakastimessa, ja niitä olen sinne hiljalleen alkanut valmistellakin.Olen perinteisesti tehnyt imelletyn perunalaatikon ensimmäisenä adventtina pikkujouluruoaksi, teen sitä sitten sen verran enemmän että osa päätyy paistamatta pakastimeen pyhien aikaan paistettavaksi. Lihapulliakin sain sinne vähän pelastettua pikkujouluaterialta,  ja vähän suolaista piirakkaa. Piirakoita on tarkoitus tehdä  vielä erilaisia lisääkin, ja pientä makeaakin totta kai. Fiilispohjalta ja sen mukaan mitä kivoja reseptejä vastaan tulee. Valion sivuilta löysin punajuuri-bataattilaatikon ohjeen, joka voisi olla tänä vuonna ruokalistalla. Jos nyt vaikka boikotoidaan lanttua, porkkanaa ja maksaa (vannomatta paras!). Salaatteihin voisi panostaa enemmänkin kun perinteisen rosollin ja vihreän salaatin verran.

Olisi kiva jos laittaisitte kommentteja omista jouluperinteistänne.Ruoista, lahjoista, tavoista jne? Reseptivinkkejä ja –linkkejä olisi myös kiva saada. Mikä on must, ja mitä teillä ei ainakaan syödä? Mikä on tärkein asia juuri Sinun joulussasi? Useimmille se on kai tunnelma ja läheisten kanssa yhdessäolo. Erään iäkkään rouvan kanssa kylläkin juttelin, että yksinolo ei ole hullumpi tapa viettää joulua silloin kun yksinäisyys on itse valittua eikä pakollista. Tämä rouva nimittäin halusi viettää joulua omissa oloissaan, mutta lapset olivat toista mieltä ja halusivat äitinsä luokseen joulunviettoon.

Se Oikea Joulu – luulen että se ei ole kuitenkaan mistään ulkoisesta seikaista kiinni, vaan se tulee siitä lämpimästä läikähdyksestä sisimmässä. Toivon teille jokaiselle ihan itsenne näköistä joulunaikaa - poimitaan siitä ne ilonaiheet ja jätetään pakkopullat leipomatta!