Jouluista sunnuntaita

Lämmin kiitos myötäelävistä kommenteista edelliseen postaukseeni. Ja tervetuloa uudet lukijat!

Viime viikonlopun olin surun murtama, kun rakas Pinja oli poissa. Onneksi kukaan ei ole sanonut, että sehän oli "vaan koira". Varmaan maailman mahdottomin ja hankalin  otus, mutta myös maailman uskollisin. Aluksi tuntui, kuin joku raaja olisi puuttunut, kun Pinja ei kulkenut perässäni kotona huoneesta toiseen, alakerrasta yläkertaan ja takaisin. Se oli läsnä koko ajan, paljon enemmän läsnä kuin moni ihminen.

 Hiljalleen suurin itku on muuttunut haikeudeksi. Tuhat hassua ja ihanaa muistoa ovat lohtunamme. Pinjasta on otettu paljon kuvia, oikein en niitä vielä pysty katselemaan, niiden aika on myöhemmin. Onneksi ovat Veera ja Ronja, jotka varmistavat sen että lenkille lähdetään ja muutenkin säpinää riittää. Tällä viikolla on hohmittu äipän eväät työkassista (Veera, kukas muu) . Ronja oli järkyttynyt ennenaikaisista uudenvuodenpaukuista niin, että oli paennut yläkertaan (osaa mennä raput ylös mutta ei tulla alas), ripuloinut siellä ja kiljui hengenhädässä niin että säikähdin kuollakseni töistä tullessa kun huuto kuului pihalle asti. No eipä sitten muuta kun pelastamaan hätääntynyt koira alakertaan ja sotkuja siivoamaan. 

Onhan elämä helpompaa ilman Pinjaa. Lenkillä Ronja yrittää kyllä parhaansa rähjätä vastaantuleville koirille, mutta se on hyttysen ininää siihen rähinään verrattuna mitä Pinja piti. Kukaan ei hypi keittiön pöydälle tähystämään. Kovasti tyhjältä ja hiljaiselta silti tuntuu. Pakolliset syyllisyydentunteet ovat tietysti myös tulleet pintaan. Mitä tein väärin, miksi en aikaisemmin huomannut että koiralla oli jokin pahasti pielessä? Miksi en tajunnut aikasemmin otattaa verikokeita. Tuo kaikki miettiminen on nyt niin turhaa että yritän jättää sen omaan arvoonsa.

Joulu on hiljalleen valmistumassa. Kahviteltu on sekä työpaikalla

että kotona ystävien ja läheisten kanssa.

Joulukortit on lähetetty eteenpäin.

Pidin myös työpaikalla jouluaskartelun, missä tehtiin kortteja ja sytykeruusuja, sekä tuikkukortteja ja tuunattiin tulitikkulaatikoita. Kivaa!

Työhuonekin on uudessa uskossa:

Tykkään!

Eilen oli ohjelmassa siivousmaraton, koska olen vielä alkuviikon töissä. Rankan päivän päätteeksi otettiin varaslähtö joulusaunaan tuolla meidän pihasaunassa. Isäntä on hiljalleen entisöinyt sitä, ja saunakamari alkaa olla remontoitu "vanhaan malliin".

Tänne olisi vielä tarkoitus tulla penkkejä ja hyllyjä ja hyllyille vanhoja työkaluja ja muita esineitä, mitä meillä on paljon varastossa. Erityisen mukavaa, kun saatiin tänne sähköt ja nuo ledvalot tuikuttamaan lautojen raosta! Tässä pari korutonta ennen- kuvaa saunalta.

 Pitää tehdä kunnon postaus tästä kunhan saadaan kamari viimeisteltyä. Sauna on jo aiemmin kunnostettu ulkoapäin:

Joulupöydästä meillä näyttää kuitenkin muodostuvan aika perinteinen. Perunatuuvinki ja punajuuri-bataattilaatikko odottavat pakastimessa, kinkku on tänä vuonna hyvin pieni. Savukala tilataan luottosavustajaltamme. Lihapullia ja makaronilaatikkoa oli tytön toivelistalla, joten niitä tulee olemaan. Rosollin lisäksi olen etsiskellyt jotain kivaa, pähkinäistä salaattiohjetta, olisikohan jollain antaa vinkkiä? Jälkkäriksi ajattelin kokeilla sitruunavaahtoa Marttojen ohjeella. 

Leipomukset ovat sensijaan ihan muuta kuin muina vuosina. Tytär on tehnyt kerran pipareita valmistaikinasta, ne on jo syötykin. En ole tehnyt pullaa enkä kuivia kakkuja, vaan minttusuklaakuppikakkuja, vegaanisia kaneliomenakuppikakkuja, mustikkajuustokakkua sekä erilaisia suolaisia piirakoita. Tänään olisi tarkoitus tehdä  vielä riisisuklaata sekä juustokeksejä sekä nutella-pikkuleipiä. Hunajamanteleita olen tehnyt monta pellillistä itselle, kaverille ja joulumuistamisiksi. Varmaan noita leipomuksia jää joulunjälkeisille koiravahdeillemme - joulun jälkeen on se odotettu Tallinnan reissu - ja ehkäpä vielä uudeksi vuodeksikin.

Nyt on mysli-sämpylät nousemassa joten ei kun paistamaan. Sunnuntain aamupalalla on kiva olla jotain uunituoretta! Mukavaa sunnuntaita, joulutohuja tai ei, toivottavasti stressi ja kiire eivät kuitenkaan ole kavereinanne. Ja muistakaa olla kiltisti!