Sielu lepää

...missäpäs muualla kuin täällä sielunkodissani. Ja minä tyhmä kun vielä loppuviikosta pähkäilin uuvuksissani, että lähdenkö mökille vai en. Käväisi mielessä laittaa isäntä itsekseen puusavottaan mökille ja jäädä kotiin vetämään lonkkaa. Itse savottaan en pysty näillä käpälillä osallistumaan mutta pystyn kuitenkin ruokaa laittamaan ja lämmittämään saunaa. Tuntui vaan ihan ylivoimaiselta alkaa pakkailemaan kasseja, ja kun tyttärelläkin oli lauantaina koulua ja kuljetusongelmia sinne, niin ajattelin jo jäädä sovinnolla kotiin. 

Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Tyttö pääsi kouluun ja minä mökille ja kaikki olivat tyytyväisiä. Ikinä en ole katunut mökille lähtöä, vaikka joskus uuvuttaakin siirtää jääkaappinsa kerran viikossa paikasta toiseen.Talviaikaan toki harvemmin.

Mökille päästessä ei lumesta vielä ollut tietoakaan (takalisto kuuluu Pinjalle).

Sama maisema hiukan myöhemmin:

Miekkonen kameran takana, koira on poistunut kuvasta. Saatiin maa valkoiseksi, mutta lunta oli Keski-Suomessa paljon vähemmän kun täällä etelämmässä. 

Mökkisauna ei ole maailman kaunein mutta meille se on maailman paras! Kaikenlaista remppaakin on saunan päänmenoksi suunniteltu, mutta toistaiseksi se on kelvannut tällaisenaan. Lauteille mahtuu kaksi ihmistä, juhannuksena on joskus ollut tungosta mutta muulloin on mahduttu hyvin. Saunakamaria on moni vieras kiitellyt yöpymispaikkana.

Lehmis oli jäätynyt joten isäntä pääsi avannon tekoon.

Minusta ei ole avantoon menijäksi ilman saunaa, mutta saunasta tuonne pulahdeltiin moneen kertaan. Ihan viimeisenä kun viilentää itsensä avannossa, niin Herra Fibro pelästyy vähäksi aikaa. Kotona en juuri saunokaan, koska ilman tuota viilennystä sauna aiheuttaa ikäviä särkyjä. 

Tämä kuva on päiväsaikaan otettu, iltapimeällä tuonne mustaan veteen oli aika jännä pulahtaa. Mökin rauhassa viikon kiire ja stressi unohtui, ja taas jaksaa uutta aloitella. 

Tänään on vielä oltu tanssitreeneissä vuodattamassa verta, hikeä ja kyyneleitä - no ainakin sitä hikeä. Tanssiminen on vaan niin mielettömän hauskaa. Miekkosen kanssa ei aina vaan päästä yhteisymmärrykseen siitä kumpi meistä ei osaa tanssia ;) tosiasia on että ei kumpikaan, mutta hauskaa meillä on joka kerta. Vähän jotain ollaan opittukin, ja kuntokin tuolla nousee ihan väkisin. 

Ihanaa -toivottavasti edelleen talvista - viikkoa!