Heippa hei! Loman ykkösosa on takanapäin ja helteiden alkamisesta huolimatta piti töihin palata. Vaikka ilmat oli mitä oli, loma oli onnistunut, ja onnistuneen loman jälkeen on kiva palata töihinkin!
Juhannuksen jälkeisellä viikolla teimme siskoni kanssa reissun Tukholman seudulle, missä meillä asuu vanha sukulaistäti. Toinen tätimme tuli sitten taksilla Uppsalasta meitä moikkaamaan. Reissu oli mukava, joskin aika hektinen auto-laiva-juna -matka. Mutta jäi kiva olo kun tuli lähdettyä, tädit eivät enää reissaa mihinkään joten heille oli tärkeää tavata meitä siskontyttöjä Suomesta.
Välillä tietysti mökkeilimme, ja viimeisellä lomaviikolla kun tyttösemme kesätyöt päättyivät, teimme matkailuautolla pikku reissun. Lähdimme liikkeelle Raumalta, jatkoimme Saariston rengastietä vastapäivään, ja sieltä Kaarinan kautta Tuusulaan muutamaan Rantatien museoon tutustumaan. En taida lätkäistä kaikkia toistasataa kuvaa tähän yhteen postaukseen, vaan kirjoittelen matkakertomusta pikku pätkissä. Melkein aina olen reissuistamme matkapäiväkirjaa pitänyt, nyt kun on tämä blogi niin päiväkirjan voi samantien jakaa muillekin. Aloitetaan vaikkapa sieltä Raumalta.
Onnistuin muuten jättämään kameran mökille ennen reissua, ja ostin sitten mukaan pikkuruisen, halvan digikameran, joka kulkikin näppärästi mukana ja tunnelmat sain varmaan senkin avulla taltioitua. Kuvaan järkkärilläkin aina "mummoasetuksilla", kun en muuta osaa joten kuvien laadussa ei suurta eroa ole.
Onnistuin muuten jättämään kameran mökille ennen reissua, ja ostin sitten mukaan pikkuruisen, halvan digikameran, joka kulkikin näppärästi mukana ja tunnelmat sain varmaan senkin avulla taltioitua. Kuvaan järkkärilläkin aina "mummoasetuksilla", kun en muuta osaa joten kuvien laadussa ei suurta eroa ole.
Matkaan lähtiessä sää oli vielä kolea ja sateinen, mutta olimme positiivisella mielellä, koska parempaa oli luvassa. Hellettä emme edes olisi toivoneet, sillä se olisi vaikeuttanut kovasti reissaamista, kun matkassa kulkee mukana kolme koiraa (eikä autovanhuksessa ole muuta kuin ikkunat auki -ilmastointi). Vanhalle Raumalle päästyämme sade olikin lakannut ja saatoimme jalkautua vanhaakaupunkia katselemaan.
Roskia ei sitten heitellä!
Tähän bussiin ei uskallettu nousta...ties mikä olisi lopputulos ollut:
Olemme käyneet vanhassakaupungissa ihan sattumalta joskus Rauman pitsiviikkojen Mustan pitsin yössä, ja silloin oli meno vähän toinen. Nyt oli hyvinkin rauhallista. Eipä aikaakaan kun matkailijoita alkoi nälkä vaivata. Yleensä reissussa on sapuskat tehty itse, nyt päätimme päästä vähän helpommalla ja kävimme kerran päivässä ulkona syömässä. Rauman vanhastakaupungista löytyi Amarillo, jonka kana-annokset saivat hyrisemään mielihyvästä:
Jotain pientä tarttui kaupoistakin mukaan. Nämä kengät olivat puhtaasti heräteostos, joita en voinut vastustaa kun niitä kerran jalkaani kokeilin!
Vatsat täysinä lähdimme sitten kohti yöpymispaikkaa, Rauman Poroholma -leirintäaluetta. Paikka ei ollut meille entuudestaan tuttu, ja täytyy sanoa että se on viisi tähteään ansainnut! Huikeiden maisemien lisäksi muuhunkin viihtyisyyteen ja toimivuuteen oli satsattu paljon.
Tässä on leiri saatu pystyyn ja hetkeksi henkäisty, ennekuin lähdimme tarkemmin tutkimaan leirintäaluetta. Huomatkaas muuten Veeran ja Ronjan tarkkaavaiset asennot! Tutkimista riittikin. Alueen isäntä oli mieltynyt kauniisiin laivoihin ja hienoihin autoihin, joita oli alueella esillä:
Kaunis Marita-laiva on ravintolalaivana:
Hämärtyy se kesäyökin jossain vaiheessa. Näin hienot olivat näkymät leiripaikaltamme:
Kun pitkän sateisen kauden jälkeen saa upeaa auringonlaskua ihailla, ei ihan heti tee mieli mennä nukkumaan.
Poroholmaa voin kyllä lämpimästi suositella matkalaisille. Monenmoista ravintolaakin olisi löytynyt, meille riitti yhdet juomat terassilla, minkä jälkeen siirryimme tähän "omalle terassille".
Yhdet sukatkin tuli alkumatkasta neulottua. Tyttö toivoi lyhytvartisia sukkia, joten neuloin nutrianvärisestä Nallesta pitsisukat. Onneksi niitä ei tarvinnut koko matkaa jalassa pitää, vaan kelit lämpenivät reissun edetessä. Pinjan paikka oli matkan aikana tuossa kuskin takana penkillä, Ronjalla oli lokoisa peti pöydän alla ja Veera rötkötteli auton takaosassa parisängyssä vuoroin nukkuen, vuoroin takanatulevia autoja ihmetellen. Ihmeen rauhallisesti koirat - jopa Pinja - autolla reissaamisen ottivat.
Seuraavana päivänä matka jatkui kohti uusia seikkailuja, niistä sitten kerron myöhemmin. Ensin puurran työviikon loppuun ja viikonloppuna on mökkeilyä tiedossa! Aurinkoista loppuviikkoa ja viikonloppua, lomalaisille hyvää lomaa ja tsemppiä meille työssäkäyville!
Hieno reissu, ihanat sukatkin vielä!
VastaaPoista