Karavaanarimatkailua kesä 2014 osa 2

Heipat pitkästä aikaa! Ihan on jäänyt tämä matkakertomuksen kirjoittaminen, kun tuli tämä KESÄ! No, työtkin ovat verottaneet aikaa muilta aktiviteeteilta, ja iltaisin olen istunut kirjan kanssa terassilla enkä suinkaan koneella. Mutta nyt, kun saan vielä viikon lomailla (ja tällä erää ihan kunnon kesäkeleissä!) niin ajattelin kirjoitella matkakertomustani vähän eteenpäin ennenkuin asiat ihan unohtuvat. 

Raumalta siis lähdimme liikkeelle selvitettyämme lautta-aikataulut. Kustavissa oli aikaa kahvitella ja katsella kylää ennen ensimmäisen lautan lähtöä. Tällä kertaa siis kiersimme Rengastietä vastapäivään toisin kuin edellisella kerralla.

Kustavin herkkuja

Kustavissa ajoimme auton lautalle ja niin alkoi ensimmäinen merimatka.

Iniössä ajelimme vähän saarta katselemassa ja otimme vähän hiukopalaa, mutta pidimme huolta että ehdimme viimeiselle lautalle kohti Houtskaria. Tämä lauttamatka kestää tunnin verran, ja matkalla saa ihailla karua saaristoluontoa. Tämä on myös ainoa maksullinen lauttayhteys, ja Merenkulkulaitoksen edulliseksi mainittu taksa tuolta reitiltä oli matkailuautolta 70 euroa, mitä emme kyllä ihan halpana pitäneet! Mutta pitihän sitä päästä saarta vaihtamaan.

 Yöpymispaikkamme oli Saariston lomakeskus -leirintäalue Houtskarin Mossalassa. Edellisellä reissullamme yövyimme myös siellä, ja kokemus ei ollut hääppöinen. Nyt olimme kuulleet, että karavaanareille oli rakennettu ihan uusi, oma alueesa. Näin olikin ja alue oli ihan siisti ja fiksu eikä siellä ollut kovinkaan montaa vaunu- ja autokuntaa yöpymässä. Pettymyksekseni alue  oli kuitenkin rakennettu paikkaan, missä ei näkynyt merestä vilaustakaan. Reissuillamme olen aina tykännyt yöpyä paikoissa, missä voin viimeksi illalla istua katselemassa merelle tai järvelle.

Nielin pettymykseni ja suunnistimme alueen ravintolaan syömään. Ruoka ei ollut hääppöistä sekään mutta vatsa tuli täyteen ja se on pääasia. 

Koska merelle piti päästä katselemaan, otimme viltit ja viinipullon ja siirryimme iltaa istumaan samalle rantakalliolle missä viime reissullammekin merta katselimme. 

Kyhmyjoutsenilla oli poikaset ja ne sähisivät meille kiukkuisesti, kun kuvasimme niitä. Myöhemmin luonto-ohjaajapoikani kertoi, että kyhmyjoutsen voi olla todella päällekäyvä silloin kun sillä on poikasia, ja että olisi ollut syytä pysyä kauempana. Onneksi vältyimme enemmältä kiukulta. 

Aamupalan jälkeen kiipesimme vielä näkötorniin ihailemaan merinäköalaa:

Ronja ja Veera jäivät kiltisti näkötornin juurelle odottelemaan. Pinja ei portaita pelkää ja se tuli mukaan maisemia ihailemaan (ja sitäpaitsi se saa välittömästi paniikkikohtauksen jos se köytetään johonkin missä se ei näe meitä).

Niin matka taas jatkui. Olimme kuulleet, että Grill Cafe Skagenista Houtskarin vierasvenesatamasta saa seudun parhaat ja edullisimmat hampurilaiset, joten sinne suuntasimme. Emmekä pettyneet, näissä burgereissa oli hinta-laatusuhde kohdallaan ja koiratkin pääsivät mukaan katetulle terassille. 

Ajelimme vielä pienen mutkan katselemassa Hyppeisin saaristolaiskylää, jossa mielestäni oli jotain Myrskyluodon Maija -tyylistä henkeä.

Houtskarist löytyi muuten tällainenkin suoramyyntipiste:

Vihannekset sai itse puntaroida ja laittaa rahat lippaaseen. Luottamus huipussaan!

Seuraavaksi matkustimme taas lautalla kohti Korppoota.

Pinjan mielestä lautalla oli aika kummallista ja vaarallista ja auton ympärillä kulkevia ihmisiä piti tarkkailla ja vähän haukkuakin. Haukkuun tietysti yhtyivät kaksi muutakin koiruutta.

Korppoota emme sen kummemmin jääneet katselemaan, vaan matkasimme seuraavalla lautalla kohti Nauvoa. Pähkäilimme vähän yöpymispaikan kanssa, mutta tällä kertaa osuimme nappiin: Grännäs Homestead oli pieni majoituspaikka, missä oli lisäksemme vain muutamia muita yöpyjiä mökeissä ja teltoissa. Myöhemmin illalla tuli yksi asuntovaunuporukka, mutta omaa rauhaa riitti. Ja sitä näköalaa.

Kelluva saunakin löytyi, mutta sitä emme nyt jaksaneet alkaa testailemaan.

Nauvossa halusimme katsastaa erään mielenkiintoisen nähtävyyden, ns. jatulintarhan:

Paikkaa ei ollut ihan helppo löytää, vaikka sinne oli ajo-ohjeet. Metsään labyrintille johtava polku lähti hyvin huomaamattomasta kohdasta tien vierestä, mitään opastetta sinne ei ollut, ja ikäänkuin sattumalta osuimme oikealle polulle, ja pääsimme ihmettelemään jatulintarhan arvoitusta. 

Mitähän tarinaa kivet kertoisivat jos osaisivat puhua? Näiden jatulintarhojen tarinaa ei kukaan tarkkaan tiedä, arvailuja vain. Pieni punatukkainen tyttömme labyrinttia kiertämässä.

Pikku hiljaa ilma alkoi lämmetä ja aurinko helliä  matkalaisia. Reissukoirat eivät niin lämmöstä välitä vaan nauttivat viileistä keleistä.

Jatketaan matkakertomusta toisella kertaa ettei tule yliannosta! 

Loma on alkanut varsinaisella kulttuuripläjäyksellä. Perjantai-iltana nauroimme vatsat kipeiksi kesäteatterissa, ja eilinen hellepäivä kului Savonlinnaan reissatessa. Yksi unelmani on toteutunut ja sain nähdä iki-ihanan Taikahuilun livenä Savonlinnan oopperajuhlilla! Olen ihan fiiliksissä vieläkin, niin upea kokemus tuo oli. Oman mausteensa teatterireissuun toi katsomon hurja kuumuus,jonka jälkeen 31-asteinen ulkoilma tuntui varsin siedettävältä. 

Minä en nyt aio valitella lämpimiä kelejä, kun tuli silloin alkukesän koleudessa vähän rutistua. Nämä on niitä päiviä mitä sitten syksyn ja talven viimoissa muistellaan, nautitaan niin paljon kuin voidaan! Minä suunnistan nyt sinne terassille. Mukavaa alkavaa viikkoa!