Tilkkutäkki

Tilkkutäkkiä lauloivat rippilapset alttarilla tyttären konfirmaatiopäivänä.

Muistaakohan kukaan, kun keväällä väsäilin seiskaveikan jämistä isoäidinneliötilkkuja? Tavoite oli hurjat sata kappaletta, mutta seitsemänkymmenen kohdalla tuli totaalikyllästyminen.

Sitten tulikin käsileikkaus, ja tilkut jäivät muovipussiin odottelemaan että joku ne joskus yhdistäisi torkkupeitoksi. Pussi kulki pariin kertaan mökillä mukana, mutta mitään ei tapahtunut. Inspiraatio oli totaalisesti hukassa.

Kunnes, viime viikolla, koirien kanssa mökillä, innostuin järkkäilemään tilkkuja väreittäin pinoihin. Siitä sitten jaoin erivärisiä tilkkuja seitsemään pussiin, kuhunkin siis 10. Nuo kymmenen sitten ydistin aina väreittäin ihan randomisti pitkiksi soiroiksi.

Tässä kuvassa on viisi soiroa valmiina, tätä kirjoittaessa jo kaikki seitsemän on "nyplätty" yhteen (poikani nimitys, käsityösanasto ei ole ihan hanskassa) ja kolme soiroa jo toisissaan kiinni. Mitään muuta logiikkaa ei värien suhteen ole, kuin että kahta samanväristä ei tule rinnakkain. Eipä näihin mitään logiikkaa olisi löytynytkään kun värejä on miljoona erilaista. Mutta tulee värikäs peitto, eikä minua ensi talvena palele kun tämän alle käperryn. Hiukan isompi olisi saanut olla, mutta kyllä nyt on tilkut vähäksi aikaa tässä.

Tästä ihanasta kukka-asetelmasta on kiittäminen vielä ihanampia työkavereitani. Kiitos, kiitos! Tämä ilahduttaa ihan valtavasti!

Muistakaapa muuten käydä osallistumassa arvontaan täällä! Maanantaihin vielä aikaa!

Aurinkoista viikkonloppua!