myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Selviytyjät

Terveisiä pohjoisesta eli Oulusta! Kuntoutukseni starttasi kahden viikon selvitysjaksolla - tai selviytymisjaksolla, kuten meidän ryhmä sitä nimitti - Oulun Vervessä. 
Aika paljon tavaraa tarvitaan kahdeksi viikoksi. Ronja olisi ilmeisesti tahtonut mukaan. Matkustin Ouluun Lahdesta Onnibussilla, matka kesti 6 tuntia ja 45 minuuttia. Kaksi kaksikerrosbussia olivat täpötäynnä, suureksi osaksi lomalta palaavia opiskelijoita. Matka kului kyllä aika rattoisasti neuloen ja tabletilta lehtiä lukien, mutta seuraavalle jaksolle taidan kyllä matkata jollain muulla kulkuvälineellä. 

Majoituimme hotelli Oppimestariin, jossa kaksi kerrosta oli kuntoutujien hotellikäytössä, muissa kerroksissa asui ammattioppilaitos Luovin opiskelijoita. Ruokailimme pääasiassa täälla ammattioppilaitoksen ruokalassa.
Ammattikoulun vieressä kohosi Tietomaan torni. Torni oli upea iltavalaistuksessa, mutta siitä en saanut oikein kunnon kuvaa.
Kämppäkaverikseni sain iloisen ja simpsakan Pirjon Iisalmesta. Meitä oli kuuden kirjastotädin porukka, ja hitsauduimme hyvin yhteen jo ensimmäisinä päivinä. Minä taisin olla eteläisin kuntoutuja, Mirja Sallasta taas pohjoisin.

Viikonlopuksi siiryimme sillan yli hotelli Lasarettiin, koska Oppimestari suljettiin viikonlopuksi. Lasaretti oli astetta hienompi hotelli, mutta lieneekö nimi enne kun sairastuin heti kotiin palattuani.


Lasaretin ruokasali, missä saimme nauttia viikonlopun ruoat. Varsinkin aamupala oli ihana.
 Kaupungin keskusta oli kävelymatkan päässä, ja joen rantaa pitkin kulki kaunis kävelytie kaupungille. Illat olivat vaan jo kovin pimeitä, joten maisemista nauttimisen aika oli lyhyt.


Aika kuivaksi oli joenuoma juoksutettu paikka paikoin.
Toripoliisi:
Keskustan aukiolla "lauloivat" tiernapojat:
Ihan aluksi meidät tutki sekä lääkäri että fysioterapeutti, ja kävimme henkilökohtaisesti keskustelemassa kuntoutusohjaajan kanssa. Minun työkykyindeksini osoittautui kovin alhaiseksi, ja sain vahvan suosituksen kolmikantaneuvottelujen aloittamiseksi ja muiden, vähemmän fyysisten työtehtävien kartoittamiseksi. Tavoitteeksi asetettiin, että neuvottelut pidettäisiin ennen maaliskuun kuntoutusjaksoa. 

Muille ryhmäläisille pidettiin myös kävely- ja lihaskuntotestit. Minua lääkäri kielsi niihin osallistumasta infektiokierteen vuoksi. Muihin liikuntahetkiin kyllä osallistuin voimieni mukaan. Selvitysjakson sisältönä oli myös paljon ryhmäkeskusteluja ja muutama luento. Erittäin antoisia pohdintoja ja keskusteluja kävimme. 

Ryhmäläisistä Kaarina on oululainen, ja hän opasti meitä turisteja Oulussa. Viimeisenä iltana kävimme Oulun pääkirjastossa kuuntelemassa sarjakuvapiirtäjä Jyrki Mäen haastattelua.
Pienen baarikierroksenkin teimme, joskin ajoissa olimme nukkumassa koska edessä oli vielä yksi aktiivinen kuntoutuspäivä, pakkaaminen ja kotimatka. Tässä iloinen ryhmämme St Michael's pubissa:
Minä olen tuossa toisena oikealta, lasi kädessä, kuinkas muuten ;) 

Tähän paikkaan ei uskallettu mennä:
Perjantaina oli sitten jäähyväisten aika. Onneksi nähdään ryhmän kanssa taas maaliskuussa. Siihen asti luvattiin pitää yhteyttä puhelimen, sähköpostin ja facebookin kautta. 
Kaksiviikkoisen pysyin terveenä, kuten hartaasti toivoin. Mutta heti ensimmäisenä yönä kotona nousi kuume ja alkoi henkeä ahdistaa, ja eilen istuinkin sitten taas päivystyksessä. Tulehdusarvot eivät vielä olleet ehtineet nousta, mutta lääkekuurin sain tautihistoriani perusteella. Tauti ei siis ehtinyt tällä kertaa kovin pahaksi, ja luulen että keskiviikona pääsen töihin. Monenmoista on sovittu tulevalle viikolle, toivon tosiaan että töihin selviäisin. Onneksi on aika infektiopolille odottamassa, jospa tuo pöpö vihdoin saataisin jäljitettyä ja sitä kautta nitistetyksi.

Hyvää isänpäivää!



































4 kommenttia:

  1. Voi harmi kun ei se tauti meinaa talttua .
    Ihanaa isänpäivää kuitenkin ♫~♥~♫

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ma-te, kyllä mä kohta taas olen voimissani :)

      Poista
  2. Ihan Selviytyjiltä kuullostaa :) Onhan niitä pöpöjä reissusta varmaan tulossa, varsinkin jos vastustuskyky ei oo kohallaaan. Ainakin kelit ovat nyt sen näköiset jotta tauteja voi liikkua.
    Toivottavasti helpottaa ja lääkkeet tehoaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä sainko pöpön reissusta vai oliko se omasta tapaa. Bussissa kyllä oli aika niiskuttavaa porukkaa. Tänään on ollut jo paljon parempi päivä kuin eilen!

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!