myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mökkihöperö

Näitä mökkipostauksia pukkaa nyt tiuhaan tahtiin, kun olen niin kovasti nauttinut olostani siellä. Kun kevät on näin ihana kun nyt on ollut, niin olisin siellä ihan koko ajan. Ehkä sitten eläkkeellä voin olla siellä koko kesän. Sitä odotellessa. Perjantaina pakkasin koirat ja eväät autoon ja nokka taas kohti pohjoista. Mökki on kotoa peräti 90 kilometriä pohjoisemmassa, mutta juuri tähän aikaan keväästä sen huomaa. Kotiin tullessa huomasi taas toisinpäin, kun vihreys hiljalleen lisääntyi. Minä niin nautin juuri tästä ajasta kun joka paikka vihertää hentoa vihreää. Jospa joskus olisi paljon aikaa ja ehkä myös ylimääräistä rahaa, niin voisi kulkea pohjoiseen sitä mukaa kuin kevät etenee ja kokea tuon hennon vihreän monta kertaa!

Poloinen siippani joutui jäämään kotinurkille savottahommiin, ja tytöllä oli tietenkin omat viikonloppuaktiviteettinsa. No, olihan minulla seuraa. Herra Fibro asettui taloksi jo alkuviikosta, enkä saanut sitä karistettua kannoiltani vaikka kuinka yritin. Toistakymmentä vuotta olemme yhtämatkaa kulkeneet, enkä vieläkään ole keksinyt mitään logiikkaa, mikä nuo säryt aiheuttaa ja millä niitä voisi välttää. Liikunta, kylmä vesi, punaisen lihan poisjättäminen, kaikki on kokeiltu ja apua saatu aina vähäksi aikaa. Yksi on varmaa, stressi pahentaa oireita ja ilmeisesti alentaa kipukynnystä niin, että särkyä riittää. Kovimmilla on aina nuo kohdat jotka ovat jollain lailla vahingoittuneet. Leikatut polvi ja ranteet, juurihoidettu hammas. Minulla on ollut periaate, että niin kauan kun liikkumaan pääsen, en ole töistä pois näiden vaivojen vuoksi. Joskus on ollut pakko luovuttaa, kun ei ole päässyt sängystä ylös ilman apua. Nyt ollaan hyvin lähellä sitä tilannetta, mutta toivon että joku ihme kohta tapahtuisi ja Herra häipyisi maisemista. 

Mutta unohdetaan säryt hetkeksi ja mennään mukavampiin asioihin eli siihen mökkeilyyn. Siitä varmaan kuvat kertovat parhaiten. Koirista oli mukavaa pyöriä nurmikolla, joka tuolla pohjoisemmassa ei vielä juurikaan vihertänyt vaan oli kuivaa ja pölisevää. Ja sitten äippä oli tyhmä eikä päästänyt sisälle, heilui harjan kansa ja uhkaili jopa ilmurilla:



Vaikka turkit ovat suht lyhyet, niin tiukasti tarttui heinä kiinni. Ja sitä sitten löytyi sisältäkin, eli taas oli lähtiessä imurilla töitä. 
Mökillä on aina nälkä - koirillakin:
 Hiljalleen olen tehnyt kevätsiivouksia, ja tänä viikonloppuna sain noita ulkorakennuksiakin kesäkuntoon. Tässä muutama kuva aitasta:


Aitta on toiminut lähinnä onkien ja pelastusliivien säilytyspaikkana, ja tänne on hyvä varastoida kaikenlaista talveksi. Mutta ihan hyvin täällä voisi kesällä yöpyäkin. Sähköä ja lämmitystä ei kyllä ole. Saas nähdä tuleeko aitta tähänkin käyttöön ensi kesänä, kun ei enää ole asuntovaunua mökillä. 
Saunakamari sen sijaan on ollut jatkuvasti yöpymiskäytössä, ja varsinkin nuoriso viihtyy täällä hyvin. Sähkötkin löytyy, ja kamari lämpiää hyvin, kun sauna on seinän takana.
Joskus vähän liikaakin, ja siksi virittelimme tuollaiset magneettikiinnitteiset hyttysverkot oviin, niin että voi leväyttää ovet auki jos oikein hikistä on. Toinen ovi menee terassille, toisesta pääsee suoraan saunan puolelle niin kamari toimii myös pukuhuoneena. 
Hyttysverkot olisivat voineet olla valkoiset, niin olisivat tuoneet valoa lisää, mutta asiansa ajavat tummanakin. Meillä on ollut tuollaiset jo monta vuotta mökin yläkerrassa, missä nukumme. Molemmissa päissä on parvekkeet, ja kuumina kesäöinä saa ovet leväytettyä auki molemmista päistä ilman pelkoa hyttysistä. No, jostain raostahan niitä aina änkee muutama yön ratoksi, mutta nehän kuuluvat kesään! Etujoukot olivat jo tulleet paikalle, joskin aika harvalukuisina. Nythän oli vielä pakkastakin yöllä. 
 No kukas se siinä? Näitä oli jo järvessä aika lailla, kurnutus kuului aamusella pitkän matkan päähän. Pinja ei ihan muistanut, miten näiden kanssa piti toimia. Haukkua ainakin.
No mihin se nyt yrittää? Nopea otus.
Sinne se livahti, halkopinon alle (pinoamisesta kiitokset Valtsulle!).

Aku ja Iines saivat uiskennella ihan rauhassa. Ovat muovisia lemmikkejämme. Viime keväänähän kokivat vähän kovia, kun taivaalta hyökkäsi syöksypommittajien lailla ihan elävä joutsenpariskunta, joka rökitti nämä pahanpäiväisesti. Täältä voit katsoa kuvia viime keväältä tuosta taistelusta. Se tapahtui juurikin äitienpäivänä, ja Aku ja Iines joutuivat paikattaviksi tuon tapauksen jälkeen. Voipi olla että kevät on nyt sen verran aikaisemmassa, että nuo reviiritaistelut ovat jo ohi.

Lehmiksen pikku saari aamuauringossa:
Toin pääsiäisenä kukkakukkulalle narsisseja koriin, ja hyvältä näyttivät vieläkin.
Muuten kukkula on huonossa hapessa ja kaipaa kiihkeästi ainakin uutta multaa. Onneksi sitä on kotipihassa monta säkillistä. Katsotaan miltä kukinta näyttää tänä kesänä, katselin juuri kuvia kukkulasta viime kesältä, ja ihan kivalta näyttää!

No joo, on sitä ihan vähän tullut neulottuakin. Yhdet Olgat ovat valmistuneet ja toisen puikoilla.

Onkohan Seitsemän Veljeksen Raita-langan tuotanto loppumassa, kun sitä ei tahdo kaupoista löytyä? Heti kun kerän sitä näin niin piti napata, ja värikästä syntyy taas. Saas nähdä, joko väri-ilottelu alkaa riittää ja siirryn taas maanläheisempiin sävyihin. Neulonta kyllä hidastuu sitä mukaa kun kevät etenee.

Iloista viikkoa ja hauskaa vapun aikaa kaikille!

10 kommenttia:

  1. Moi Maija! Ihanan värikkäät nuo alimmat sukat! Tykkään :) Ja hurjan ihanan kuuloista mökkihöperyyttä sulla kyllä on. Oli kiva lukea sun juttuja pitkän tauon jälkeen kun en ole uupumukseltani jaksanut juuri konetta availla viimeiseen kuukauteen. Koiruille terkkuja! :)

    VastaaPoista
  2. Onhan monipuolista ollut sulla elämässä :) Hauska heinänen koira, tai koirat. Nuo sukatkin ovat hienoja!
    Meillä ei ole vielä näkynyt sammakoita, eikä paljoa viherräkään vielä. Silmut koivuissa jo alkaa viherrellä kyllä. Ihanaa odotella kunnon virerrystä ja vähän kerrallaan puuhailla pihalla. Ei ole vielä kasvimaalle kiirettä.
    kaksi asiaa tuli mieleen tuosta fibrosta. Oletko kokeillut viljattomuutta? Pari viikkoakin jo voisi näyttää olisko siitä apua. Toinen asia on Opti MSM, mitä vois kokeilla. Luontaistuotekaupasta sitä saa.

    VastaaPoista
  3. Heips, sehän se on tuon herra Fibron kataluus juuri, kun ei kerro syytä ei selitä, iskee vain kiinni. Ja tulee ja menee mielensä mukaan. Sjögren on vähän samanlainen, ei mitään logiikkaa kivuissa.
    Jaksamista!

    VastaaPoista
  4. Kiitos taas ihanaiset kommenteista. Peppermint, kiva kun olet jaksanut koneelle taas! Koirille menee terkut ja rapsut perille. Emilie, viljattomuuttakin olen kokeillut peräti kahden vuoden ajan, paino kyllä putosi mutta kipuja se ei saanut kuriin. Olin siis ihan vähähiilarisella tuon kaksi vuotta eli sokeritkin oli minimissä. Opti MSM on vielä kokeilematta, pitänee sekin oljenkorsi käyttää. Katrimaijan kanssa olen samaa mieltä, jos syyn tietäisi niin toki sen eliminoisi. Stressillä on ihan selkeä syy-yhteys särkyihin, mutta sitä on joskus vaikea välttää kun yrittää työelämässä sitkeillä. Jaksellaan, jaksellaan, parempaan päin ollaan selvästi nyt menossa ja kohtahan on vappuvapaatkin.

    VastaaPoista
  5. Mökkielämä näyttää mukavalta, mutta ei se Fibro saisi tulla mukaan☺
    Onkohan se Fibro alkanut vierailla meilläkin, kun särkyä on välillä sielä sun täälä.
    Siitä huolimatta mukavaa alkanutta viikkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mate! Fibro voi kyllä pilata mukavankin päivän, toivottavasti ei ole teille tullut todellakaan.

      Poista
  6. Ihanaa nähdä kuvia mökiltäsi. Ja kyllä siellä onkin kaunista ja viihtyisää. Minä meinaan nyt olla ainakin syyskuuhun asti mökillä. Aloitettiin Kiirastorstaina :)
    Hyvää Vappuviikkoa !

    VastaaPoista
  7. ♥ kotoisa ja kaunis mökki! Onpa iso sammakko :) Minä en ole tainnut vielää tänä keväänä nähdäkkään yhtään.

    VastaaPoista
  8. Hei, törmäsin PappalanEmännän kautta sivuihisi. Vaikuttaa mukavilta ja jään seuraamaan. Tervehtii kahden pikkupojan mummi ja vuodenikäisen käppänän emäntä

    VastaaPoista
  9. Kiitos käynnistä Anneli, Riitta Sinikka ja Inna! Innalle sydämellisesti tervetuloa, kiva jos viihdyt blogissani. Käppänäjuttuja mieluusti aina kuulen kun on nuo kaikenkokoiset risuparrat sydäntä lähellä!

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!