myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

perjantai 3. toukokuuta 2013

Vanhainkotivisiitti


Mainitsinkin tuossa jokin aika sitten, että suunnitteilla oli "keikka" vanhainkodille, ja tänään sen sitten toteutimme. Tytär soitteli pianoa ja lauloi, ja Veera piti muuten vaan seuraa mummoille ja papoille.
Soitot ja laulut menivät hienosti, ja Veerastakin tykättiin kovasti, mutta silti jäi vähän apea fiilis tuosta käynnistä. Hoitajat olivat ystävällisiä ja puitteet uudet ja kauniit, mutta silti vanhukset - tai osa heistä - olivat jotenkin kovin apean ja flegmaattisen oloisia. Ei kai laitoshoito, vaikka kuinka hyvä, ole koskaan sama asia kuin kotihoito. Oma isäni oli myös aivoverenvuodon jälkeen vuosia kykenemätön asumaan yksin ja oli lähes kymmenkunta viimeistä vuottaan laitoksessa. Aina oli vähän kurja olo, kun oli käynyt isää katsomassa ja piti lähteä ja jättää vanhus ikävöimään. Mutta nämä ovat niitä asioita, joita on kai pakko hyväksyä. Nykyajan hektinen elämä ei anna mahdollisuuksia huolehtia vanhuksista heidän omissaan tai jälkikasvun kodeissa. Eli onneksi meillä on hyviä ja kodinomaisia laitoksia ja välittäviä hoitajia.

Hannes-pappa ei huonokuuloisuuden vuoksi voinut musisoinnista nauttia, ja niinpä hän - suurena eläinten ystävänä - keskittyi seurustelemaan Veeran kanssa. Ilme on paljonpuhuva:



Rakkaus oli molemminpuolista, Veera kävi lopulta Hanneksen jalkoihin makoilemaan ja kun alettiin tehdä lähtöä, niin katseli vaan, että ei kai tässä mihinkään ole kiire....

Ihan hyvä mieli kuitenkin että tuli poikettua, ja toivottavasti aika antaa myöten mennä uudestaan, tänne tai johonkin muuhun laitokseen. Veera kun kyllä pärjäilee kaikenlaisten ihmisten kanssa, vauvasta vaariin. Ja olihan tytöllekin tosi hyvä saada kokemusta esiintymisestä. 

Sain sitten tämän violetinkin pitsihuivin valmiiksi. Tätä ajattelin pitää ihan farkkutakin kanssa (joskin ensi viikolla on tulossa KESÄ, joten takkiakaan ei taideta tarvita!).



Lanka oli kyllä hiukan viallista, pitsi oli irti verkosta noin metrin matkalta, joten jouduin katkaisemaan langan välillä ja ottamaan pätkän pois. Laitoin terveiset langan valmistajalle, että näin on käynyt. Eipä sitä valmiista huivista kyllä huomaa.


Huomenaamulla kuskailen riparilaiset viikonloppuleirille ja livistän sitten koirien kanssa mökille, isäntä jää puuhommeleihin ja menee sunnuntaina omiin töihinsä. Pussillinen trikookudetta huutelee päästä mukaan, pitänee tänä iltana kokeilla joko käsi kestää kuteen virkkausta. Jos ei, niin sitten jatketaan isoäidinneliöpeittoa, joka onkin ollut pitkään huilaamassa. 

Viettäkäähän ihana viikonloppu, nautitaan lämmöstä ja auringosta kun sitä on niin kauan odotettu!

1 kommentti:

  1. Hurjan ihana tuli tuosta violetista pitsihuivista!! Löytyyköhän tuota lankaa jostain, mäkin ajattelin juuri että farkkutakin kanssa natsais just hienosti. Ja mä olen myös miettinyt vanhusten luona vierailua Pixien kanssa, se kun on tosi kiltti ja tulee kaikkien kanssa toimeen, ollaan oltu lemmikkimessuillakin messukoirina Rescueyhdistys Kulkureiden mainoskoirana :) Kivaa puuhaa sellainen.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!