myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kaakkurit tulivat

Meillä on alkamassa kolmas kesä nykyisessä mökkipaikassamme. Mökki on ainoa lajissaan pienen, suorantaisen, hyvin syvän metsäjärven rannalla. Muutaman kymmenen metrin päässä laituristamme on pikkuruinen saari, jossa edellisten omistajien mukaan on vuosikausia pesinyt kaakkuripariskunta.



Kaakkuri on melko harvinainen pesijä, ja uhanalaisuutensa vuoksi tarkkailun alaisena. Se on pesäpaikalleen uskollinen ja palaa vuosi vuodelta takaisin samaan paikkaan juuri tällaisten pienten suojärvien rannoille. Ensimmäisenä mökkikesänämme täällä saimme muutaman kunnon sätkyn, ennenkuin totuimme lintujen valittaviin ja ulvoviin huutoihin lammella. Tuona ensimmäisenä kesänä kaakkurien munille kävi huonosti, tekivät pesän liian lähelle saaren rantaa ja munat pyörivät veteen eikä poikasia tietenkään tullut.

Viime kesänä huomasimme suruksemme, että toinen kaakkureista oli yksin, mitä lie puolisolle tapahtunut muuttomatkalla. Kauaa se ei sitten yksin "meillä" viihtynytkään vaan jatkoi matkaa ties minne. 

Eilen, kun tulin koirien kanssa mökille, en ollut uskoa korviani, kun kuulin tutun, kaakattavan lentoäänen. Hiippailin kiikarin kanssa pitkin rantapöheikköjä ja yritin pitää koirat hiljaisena. Melkein itku pääsi, kun sain kiikarin tähtäimeen kaakkuripariskunnan! Uusi puoliso oli löytynyt, ja sille nyt esiteltiin vanhoja pesimäpaikkoja.


Tämä kuva on netistä, pidin tällä mökkireissulla lomaa kuvaamisesta ja jätin kameran kotiin. Ja tuskin olisin päässytkään tarpeeksi lähelle nuortaparia kuvaamaan. Illan mittaan ja aamuyöstä kuulin sitten useampaan kertaan tutun, selkäpiitä karmivan soidinhuudon, ja se teki minut kovin iloiseksi!

Millään en olisi malttanut tänään lähteä mökiltä kotiin. Olin suunniltani huolesta aina kun kaakkureita ei näkynyt, vaikka tiedän, että ne lentelevät kalastusreissuillaan pitkienkin matkojen päähän. Nyt ei auta kun odottaa ja katsoa, kelpaako vanha pesimäpaikka vai jatkaako pariskunta matkaansa johonkin muualle. Toivon, että tuo huutelu tarkoittaa sitä, että pesintä on suunnitteilla. Missään nimessä se ei ole kaunista kuunneltavaa, mutta korvissani se soi kuin kaunein linnunlaulu.

Lintujen laulua kyllä sai sitten kuulla ihan toden teolla, sitä kauniimpaakin. Se on yksi tämän kevään ja alkukesän ihanimpia juttuja. Sitten juhannukselta laulanta alkaa hiljentyä. Myös yksittäistä kurnutusta oli kuultavissa, kohta kuuluu lammelta taukoamaton kurnuttaminen ja sammakoita saa väistellä kun pulahtaa uimaan. 


Kuva on viime kevätkesältä. Juhannuksen aikaan sitten siivilöidään nuijapäitä saunavedestä.Onpahan kaakkureilla evästä, nehän herkuttelevat kalojen lisäksi pikkusammakoilla.

Vaikka maalla asummekin, niin mieluusti aina tänne luonnonhelmaan lähden kun vaan on tilaisuus. On niin ihanaa päästä seuraamaan mitä kaikkea tuolla lammella ja sen rannoilla tapahtuu kevään, kesän ja syksyn aikana.

Käsitöistä sen verran, että se trikookuteesta virkkaaminen ei sitten vielä alkuunkaan onnistunut. Ranteeseen pullahti patti, jota sitten alkoi särkeä. Eikä sen puoleen onnistunut ihan tavallinenkaan virkkaus, kun tuota isoäidinneliöpeittoa yritin jatkaa. Tuleekohan se ikinä valmiiksi? Ajattelin vielä kokeilla pystyisinkö neulomaan, mutta ehkä en ihan vielä sitäkään. Pitää tyytyä lukemaan ja värkkäilemään sytykeruusuja, ne sentään onnistuvat. Vai pitäisikö yrittää kiinnostua tuosta jääkiekosta? Isäntä voisi olla siitä hyvillään. Minä en oikein pysty matseja katsomaan, saan rytmihäiriöitä Suomen peleistä. 

Mutta näillä mennään mitä on annettu. Ensi perjantaina pitäisi aloitella työt. Olen siitä hyvilläni, kaipailen aikuista seuraa ja kivoja työkavereitani. Keskiviikkona menen jo kahvittelemaan työpaikalle, sinne tulevat myös äippälomalainen ja vuorotteluvapaalla oleva työkamu. Eli tapaamisiin! Ja kaikille teille ihanille mahtavan lämmintä ja kesäistä tulevaa viikkoa!

11 kommenttia:

  1. En olisi minäkään tahtonut mökiltä kotiin lähteä. Siellä nukuttaakin paremmin kuin kotona :)

    ps. Eri Keeperillä kankaat liimasin ja koristeet kuumaliimalla !

    Mukavaa viikkoa ♥

    VastaaPoista
  2. Totta kyllä että mökillä nukuttaa (jos ei kaakkurit karju ihmisiä hereille). Minä kotona heräilen lomallakin usein jo kuudelta, mökillä saatan nukkua kahdeksaan tai jopa yhdeksään!. Annelilla on niin kivoja purkkituunauksia että tekee mieli pölliä ideoita ja kokeilla, taidanpa jossain välissä muutaman jätskipurkin tuunailla....

    VastaaPoista
  3. Pölli vaan idea, jos kelpaa :)

    VastaaPoista
  4. ♥ kauniita luontokuvia! Mukavaa manantain jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Kyllä toki kelpaa, Anneli, kunhan vaan saisin aikaiseksi...Kiitos myös Riitta Sinikka käynnistä! Kuvista täytyy antaa kunnia jälkikasvulleni, vaikka en tullut sitä tekstissä maininneeksi. Sumuinen saarikuva on vanhemman poikani ottama ja samppikuva tyttären otos. Ja kaakkuripari toisaan netistä.

    VastaaPoista
  6. Mulla oikein kylmänväreet menee kun aattelenkin yhteistä uintiretkeä sammakoiden kanssa :D

    VastaaPoista
  7. Niitä lilluu aina kutuaikaan laiturin vieressä kymmenittäin, vierekkäin ja päällekkäin. Kyllä ne siitä kaikkoaa kun pulahtaa sekaan. Ne on oikeastaan aika symppiksiä ;).

    VastaaPoista
  8. Näistä kuvista ja kirjoituksesta aistii ihanan rauhaisan paikan ladata "akkuja".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos käynnistä, mate, ja oikeassa olet, rauhaa tuolla riittää - mitä meidän hurtat välillä mekastaa.

      Poista
  9. No ihan varmasti meen..... mökille siis :)

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!