myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

torstai 9. toukokuuta 2013

Heleätä helatorstaita!

Kaunista pyhäpäivää! Pikkunarsissit innostuivat kukkimaan kukkapenkissä. Nämä ovat niitä, mitä pääsiäisen aikaan myydään kukkivina kaupoissa. Kukkivat uudestaan monena seuraavana keväänä, kun laittaa sipulit maahan. Ja ovat aikaisempia kukkijoita, kuin nuo ihan perinteisestä sipuleista kasvavat narsissit.



Krookuksetkin jaksavat vielä vähän aikaa, kukinta alkaa kyllä olla jo lopuillaan. Tulppaneja odotellessa, ja helmihyasintteja! Myös idänsinililjat kukkivat tuolla koivuangervojen alla, mutta niitä ei tullutkaan kuvattua.

Eilen olikin oikein aurinkopäivä. Silloin harvoin, kun tässä kotiterassilla ehditään olemaan, kaipaisi jotain näkösuojaa kun tie kulkee tuosta pihan ohitse. Meillä on ollut sellainen paviljonki tuossa, mutta kangasta ei oikein koskaan voi pitää paikoillaan, kun tuulet sopivat tähän paikkaan niin hyvin. Keksittiin sitten viritellä paviljongin ritilät kulmauksen muotoon, osa on köynnöstukina, ja tuohon tien puolelle virittelin bambuverhot, jotka ostin facebookin kirppariryhmästä yhteensä 15 eurolla.


Yhden kesän juttuhan ne tuossa taivasalla ovat, mutta eipä ollut sijoituskaan suurensuuri. Ja nyt on näkösuojaa, ja vähän tuulensuojaakin. Tuo terassi on vähän ongelmallinen, valokatetta siihen ei voi laittaa, koska katolta putoavat lumet rikkoisivat sen, ja nuo paviljongit eivät tosiaan tahdo kestää tuulia ja sateita. Ainoa vaihtoehto olisi markiisi, joka tulisi maksamaan kolmisen tonnia, joten antaapa olla toistaiseksi...todella harvoin tässä ehditään  istuskelemaan, kun useimmiten kesäviikonloput ollaan mökillä, jossa katettua terassia riittää. Joten hyvin on pärjätty näinkin. 

Tänään on sadellut, ja tuntuu että joka puolella puhkeaa vihreää, niin hentoa vihreää että se vivahtaa keltaiseen. Tämä on mielestäni ihan parasta aikaa, sitten jossain vaiheessa kaikki vihreä suorastaan "hyökkää silmille" ja kaikki kukkii ja versoo niin vauhdikkaasti että eihän siinä hämäläinen tahdo pysyä mukana. Mutta kyllä rakastan kesää, erityisesti tätä alkukesää, kun kaikki ihana on vielä edessäpäin. Toki elokuun illat ovat myös ihania, mutta niissä on jo havaittavissa luopumisen haikeutta.

Minulle on tänään aurinko paistanut sateesta huolimatta. Eilinen oli kurja päivä, meidän reipas Veeruska oli kovasti kipeänä. Oksentaminen alkoi aamuviideltä ja sitä kesti koko päivän, edes vesi ei pysynyt sisällä. Ruokaa oli yleensä niin ahneelle koiralle turha tarjota, ei huolinut edes mitään herkkupalaa. Soittelimme moneen kertaan useammalle eläinlääkärille, mutta meitä kehotettiin vaan odottelemaan ja katsomaan, nämä suolistotulehdukset ovat kai varsin yleinen riesa tässä keväällä kun koirat popsivat kaikkea mahdollista ulkoa (kuten Veera niitä oravanraatoja).Illalla iski sitten vielä ripuli, mutta vettä meni reilusti ja se alkoi jopa pysymään sisällä. Yöllä ei Veera enää oksentanut ja aamulla oli tuttuun tapaan kärkkymässä ruokaa. Varovasti ollaan nyt syömisiä aloiteltu ja lääkkeetkin saatu menemään alas ja pysymään sisällä, eilen oli turha edes yrittää. Äsken teimme pienen lenkinkin, mutta kovin hitaasti nousi Veeruskan jalka, arvaahan sen että heikoksi vetää tuollaisen totaalityhjennyksen jälkeen. 

Kahden menetetyn koiran jälkeen olen ihan suhteettoman huolissani, kun joku tästä kolmikosta sairastaa. Siksi olin ikionnellinen, kun ruoka alkoi taas Veeralle maistua, tuolle kiltille ahmatille kun syömättömyys on todellakin sairauden merkki. Eilisen hermoilun jälkeen olen tänään ollut itsekin ihan voipunut, ja nautin nyt tästä hiljaiselosta.

Huomenna on sitten edessä pehmeä lasku työelämään pitkän sairasloman jälkeen. Käsi ei ole mitenkään teräkunnossa, mutta olen kuitenkin toiveikas että se työnteon kestäisi. Olen jopa pystynyt hiukan neulomaan:


Tästä ovistopparista piti tulla alunperin tyynynpäällinen, mutta minulla oli vaan yksi kerä tätä Kelo-lankaa, ja lisää en löytänyt mistään. Ilmeisesti sitä ei ole enää saatavana. Niinpä tyyny jäi puolikkaaksi. Eilen, kun katselin ovistoppariksi laitettua tiiliskiveä, keksin ommella puolikkaan pussiksi ja tyrkkäsin tiiliskiven sisään. Täydestä menee ja asiansa ajaa, eikä kolhi ovea niin kun pelkkä tiili. Vaikka meidän ulko-ovet ovatkin koirien jäljiltä aika heikossa hapessa muutenkin.

Lankakopasta löytyi mustaa ja pinkkiä Nallea, ja päätin aloittaa uudet unisukat itselleni, kun vanhoista aika jätti. Kuten näkyy, toinen on jo valmiina ja toistakin aloitettu. Teen sukan etuosaan tuollaista helppoa pitsineuletta, sitä on myös tuossa jalkaterän päällä, vaikka se ei tuossa mustassa niin hyvin näykään. Varsi jäi vähän lyhyeksi, kun en ollut varma tuon langan riittävyydestä, mutta ajattelin virkata tuohon vielä sellaisen piparkakkureunan. Olisikohan se sitten musta vai pinkki?

Sellaista tänne! Rentoutukaa te, joilla on pitkä viikonloppu. Huomisen työpäivän jälkeen ajattelin suunnistaa mökille katsomaan, mitä kaakkureille kuuluu, ja joko sammakot on vallanneet lammen. Leppoisaa loppuviikkoa ja mukavaa äitienpäivää!

7 kommenttia:

  1. ♥ kivoja olet tehnyt ja ihania kukkia! Mukavaa päivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo kevätkukat ilahduttavat pitkän talven jälkeen. Kiva kun kävit!

      Poista
  2. Meillä ei vielä narsissit kuki , kun kattolumet oli niin kauan niiden päällä.
    Toivottavasti kätesi nyt kestää, ota kuitenkin rauhallisesti alku.
    Kivan stopparin teit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan ihan iisisti, huomenna en ole edes omassa työpisteessä vaan rauhallisemmassa paikassa, joten pehmeä lasku tulee. Kyllä ne narsissit aika äkkiä nousee kun lumet sulaa päältä pois. Kiitos käynnistä!

      Poista
  3. Laitatko narsissin sipulit maahan heti keväällä, vai vasta syksyllä? Olen heittänyt aina ne roskiin.
    Miten ihmeessä tiilikiven päälle nuon hienon palmikkoneuleen olet malttanut laitaa.
    Mukavaa Helatorstai ehtoota :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos käynnistäsi ja kun luin kertomuksesi Veerasta, niin kaikkea hyvää hänelle ja toipumista. Paljon on ollut nestehukkaa, mutta nyt onneksi ollaan voiton puolella. Itsekin katselin tänään narsissejani, kun olivat kukkaan puhjeenneet, samoin kuin hyasintitkin. Mate kysyykin narsissien sipulien maahan istuttamista, niin minä olen laittanut ne heti kukittuaan ja toisinaan syksylläkin. Kannattaa aina laittaa ne maahan, kuin myös kaikki muutkin kukkineet sipulikukat. Sieltä ne nousevat iloksemme!
      Kauniita käsitöitä ja ovistoppari on mainio idea! Myös kädellesi paranemisia. Lähetän tässä myös rakkaita terveisiä
      Ronjalle Pinjalle ja Veeralle<3

      Poista
    2. Kiitos Matelle ja Sirkalle käynnistä! Matelle myös vastaisin, että samantien tökkään sipulit maahan kun ovat kukkineet. Varmaan voisi laittaa tosiaan vasta syksyllä. Ja tosiaan tuo tiiliskiven päällinen oli käsityökopassa ihan tyhjänpanttina, se oli sellainen hetken mielijohteesta -juttu. Varmaan pitää tehdä vielä tuollaisia tyynynpäällisiäkin, kunhan saan lankaa hommattua.
      Sirkan terveiset välitän risuparroille ja Veeralle parenemistoivotukset.Veeran tauti on jo voiton puolella, hiukan on vaisu vielä.

      Poista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!