Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Aito vai muovinen?

Kaunista äitienpäivän iltaa! Toivottavasti olette nauttineet päivästä ja viikonlopusta! Ihanaa kun se kesä vihdoin tuli. Ja tuhannet kiitokset kaikille täällä käyneille ja kiva kun jotkut jaksavat kommenttejakin jättää, ne ilahduttavat kovasti mieltäni. Mukavaa kun olen saanut ihan omia blogiystäviä!

Näin aurinkoinen viikonloppu piti tietenkin viettää mökkeillen. Sammakot olivat vallanneet, lammen, ihan niinkuin viime viikonloppuna aavistelinkin. Niitä oli paikalla varmaan sadoittain, kurnutus oli valtavaa. Ja kutuakin olivat jo saaneet aikaan.



Kyllä taas kohta nuijapäitä riittää. Ja sitten hetken päästä pikkusammakoita. Näitä on aina yhtä lystikästä seurata, kun niitä saattaa olla kymmenkuntakin samassa kasassa.
Koiriakin ihmetytti mokomat otukset:
Ronja metsästää






Pinja tarkkailee



Veeraakaan ei enää vatsapöpöt vaivanneet, ja oli ihan entisellään kun pääsi taas mökkimaisemiin.


Mikäs oli mättäillä kelliessä?


Vesi oli jo "uimalämpöistä". No, ainakin lämpimämpää kuin jäiden sekaan pulahdellessa. 

Olenkohan koskaan esitellyt mökin yläkertaa, nukkumaparvea? Tässä muutama kuva sieltä:


Meidän vanhempien "makuuhuone", oven takana tuuletusparveke. Tilkkutäkki kirppikseltä, verhot omaa designiä. Nuo kolmionmuotoiset ikkunat olivat aika haastavat verhojen suhteen. Päädyin tuollaisiin vuoritettuihin purjemalleihin, mitkä voi nostaa päivän ajaksi kulmista ylös ja yöllä sitten pudottaa kulmakin ikkunan peitoksi.



Portaiden toinen puoli on tyttären käytössä.Toisen päädyn oven takaa löytyy sitten ihan reilun kokoinen parveke, joka on vaan valitettavasti turhan vähällä käytöllä ja jotenkin "unohduksissa". Enimmäkseen aikaa vietetään terassilla ja pihalla.



Kaikki vermeet viihtymiseen pitää tietysti olla että teinin saa houkuteltua mökille. Tänne mahtuu kaverikin nukkumaan. Kun yötkin lämpiävät, niin yleensä yöpyvät saunakamarissa, jos on kaveri paikalla. Siellä myös vieraat viihtyvät, pitääpä sekin esitellä tässä joskus.


Kaakkureita ei surukseni näkynyt. Tämä sorsapariskunta uiskenteli ilonamme, kuten myös pari telkkää. Kaakkureiden huutelut kuuluivat jostain kauempaa, ilmeisesti ovat menneet naapurilammelle pesimään.

Tässä ovat muovijoutsenet Aku ja Iines vielä pahaa-aavistamattomina aitan portailla odottelemassa venematkaa lammelle. Varsinainen spektaakkeli alkoi sitten tänä aamuna, kun istuin kaikessa rauhassa mökin terassilla aamuauringossa kahvia juomassa. Alkoi kuulua kaakatusta ja siipien havinaa, ja sydämeni jo vähän pomppasi, josko kaakkurit...kunnes totesin että tässä on kyllä kyse hieman isommista siivekkäistä. Taivaalta syöksyi joutsenpariskunta kuin hävittäjäohjukset suoraan muovijoutsenten kimppuun! Säikähdin ihan kuollakseni, ja karjuin isännän ja tyttären hereille. Pelkäsin että elävät linnut jäävät kiinni naruihin, joilla muovijoutsenet on ankkuroitu pohjaan. Onneksi näin huonosti ei sitten kuitenkaan käynyt. Näytelmä toistui vielä useamman kerran.
Varo vaan, kilpakosija, täältä sitä tullaan!
Törmäys täydessä vauhdissa...
Mä tapoin sen...
Sinne jäi kyljelleen. Ottakoon opikseen.

Välillä piti käydä soidinmenoja, pörhistellä kaulaa ja räpytellä siipiä. Ihmisistä sen paremmin kuin räyhäävistä koiristakaan eivät välittäneet mitään. Pinja innostui riehumaan niin paljon, että se piti vähäksi aikaa teljetä sisälle mökkiin. Sen seurauksena alkoikin pitää joutsenia tosi vaarallisina (mitä ne olivatkin, uhkailivat Ronjaakin, joka vähät välitti), eikä tullut moneen tuntiin ulos mökistä vaan lymyili tuolin takana ja pöydän alla.

Kun Aku-parka oli pariin kertaan käyty veneen kanssa pelastamassa takaisin pystyyn, joutsenet päättivät, että toisen pariskunnan on syytä vaihtaa maisemaa, ja lennähtivät tiehensä. Ilmeisesti näitä taisteluita on käyty lammella muinakin kesinä. Joskus, kun ollaan tultu mökille, joutsen on kellunut kyljellään, kerran oli pääkin irronnut ja ajelehtinut vastarannalle. Luulimme tuulen tekosiksi, mutta nyt olemme viisaampia, kun pääsimme näkemään tämän jännitysnäytelmän.

Varsinainen luontoviikonloppu siis oli. Isäntä onnistui näkemään huuhkajankin lentävän mökin yli. Onneksi se liikkuu öisin, muuten voisi meidän pikkuinen Ronja olla vaarassa. Yöllä on yleensä turvassa sisällä mökissä. Lepakoita lenteli ja lehtokurppa kurnutti lentäessään. Myös kaikissa linnunpöntöissä näkyi olevan asukkaita.

Eiköhän tämän viikonlopun jälkeen taas jaksa aloitella uutta viikkoa työn merkeissä. Aurinkoista jä kesäisen lämmintä viikkoa toivottelen!

6 kommenttia:

  1. Voi että minua nauratti. Meillä on oikeat joutsenet Aku ja Iines.
    Ja yksi tuollainen muovijoutsen. Joka muutama vuosi sitten joutui samanlaiseen kohteluun. Aamulla oli nenällään ja kerran jopa pää irti.
    Aku tuli yöllä ja hakkasi siivellään jo huusi.

    Ihana tuo teidän parvi, kyllä siellä uni maittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joopa joo Anneli, muillakin on siis samanlaisia kokemuksia. En kyllä tajunnut että nuo joutsenet on noin agressiivista porukkaa. Voi olla että ei olis itsellä ollut lampeen mitään asiaa jos olisivat jääneet sinne pesimään. Meidän muoviset olivat ensin nimeltään Mortti ja Vertti, mutta päätettiin että olkoon kuitenkin tyttö ja poika ;).

      Tuolla parvella tosiaan uni maittaa, kotona nukun harvoin seitsemää pitempään, mökillä usein yhdeksään ja ylikin!

      Poista
  2. Tuo näytelmä olisi kyllä ollut kiva nähdä.. toiv pysyvät poissa eivätkä asetu taloksi sillä aikaa kun ette ole paikalla. Noiden kanssa ei huvittaisi mennä uimaan! Ties mistä syöksyvät päälle..

    Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne tais tiehensä lähteä, kuhan kävivät pörhistelemässä. Oli kyllä kieltämättä mielenkiintoinen äitienpäivän aamu kun tuota touhua seurattiin. Niin ja kiva kun kävit ja kommentoit, Kirsi!

      Poista
  3. Oi mikä jännitysnäytelmä teillä ollut, hienoja kuvia olette saaneet taltioitua. Ensimmäistä kertaa blogissasi olen ja mukavan elämänmakuiselta vaikuttaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Anne-Marille ja kiva kun kävit! Kuvista kiitos ja kunnia tyttärelleni.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!