Kauanko mustarastaat elävät?

Helle hellii tai koettelee, miten itse kukin sen kokee. Me lähdimme Lehmikselle jo keskiviikkoiltana, kun pääsin töistä. Lämmintä riitti sieläkin, mutta mökkiläisen etuoikeus on pulahtaa välillä järveen vilvoittelemaan. Viime viikonlopun sairastin eikä mökillä käyty. Nyt oli sitten vastassa pitkä nurmikko, rikkaruohoja ja siitepölyä. Lauantai menikin sitten pihatöissä hikoillessa ja terassia putsatessa. Palkkiona sitten illalla sauna, uinti ja muutama kylmä juoma. Minä toivotan myös trooppiset yöt tervetulleiksi, on ihanaa istua terassilla myöhään pelkässä yöpaidassa, palelematta. 

Edellisen mökkeilykerran puuhasteluina syntyi uusi, ajantasainen kyltitys. Muutama kyltti tästä vielä puuttuu, katsotaan niitä sitten myöhemmin. 

Hyttyset olivat saapuneet sankoin joukoin mökkeilemään. Niiden kanssa tulee juttuun varsinkin kun on Thermacell, maailman paras hyttyskarkoitin. Mäkäräiset ja paarmat ovat sitten ihan oma juttunsa. Mäkäräiset ovat syöneet kimpaleita jaloistani pihatöitä tehdessä, ja säihkysääret ovat aika pilkulliset. Näidenkin kanssa pärjää, mutta tänä keväänä ja kesänä meillä on ollut riesana ihan toisenlainen ötökkä, mihin tuo otsikkokin viittaa. Nimittäin hullu mustarastas.

Mökillä nukkumapaikat ovat yläkerrassa, missä on parvekkeet molemmissa päädyissä. Keväällä ensimmäistä kertaa mökkeillessämme heräsimme aamuyöstä siihen, kun joku koputti parvekeen oven ikkunaan. Ovenkahvalla istui mustarastas. Häädimme sen pois, mutta se palasi aina takaisin. Aamuyö meni linnun kanssa taistellessa. Parvekkeet se oli kuorruttanut ulosteillaan, eli ei ollut ensimmäistä kertaa vierailulla.

Seuraavan kerran menin mökille yksin kevätsiivousta tekemään. Olin aseistatunut vanhoilla cd-levyillä, joita ajattelin ripustella parvekkeille, jos lintu vielä tulisi. Ja tulihan se. Eikä välittänyt pätkääkään cd-levyistä. Kun seuraavan kerran tulimme paikalle, laitoimme pressun parvekkeen ikkunan eteen, että lintu ymmärtäisi pysyä poissa. Ajattelimme, että tämä on jotain soidinkäyttäytymistä ja menisi ohi, kunhan lintu löytäisi parinsa. Mutta eipä vaan mennyt, vaan käytös paheni. Kun parvekkeen ikkunat oli peitetty, tirppa siirtyi alakerran ikkunaan. Eikä se tyytynyt enää vienosti kolkuttelemaan, vaan lensi täysillä päin ikkunaa ja jysäytti nokkansa siihen. Ikkuna oli täynnä sen nokan jälkiä, osa verisiä. 

Kun viime viikolla menimme mökille, elättelimme taas toiveita, että lintu olisi häipynyt. Molempien parvekkeiden ovet ja ikkunat on peitetty pressuilla ja jätesäkeillä. Alakerran ikkunassakin oli pressu, mutta otimme sen pois, että saimme vähän valoakin sisälle. Yöllä rastas taas sitten tuli. Sen nokka ei kai enää kestänyt ikkunaa, vaan se tömäytti siihen siipi edellä. 

Totesimme, että lintu on sen verran häiriintynyt, että sille on annettava eutanasia. Kuulostaa raa´alta mutta keinot alkoivat olla vähissä. Viritimme alakerran ikkunaan kalaverkon. Ajatuksena oli, että rastas jäisi verkkoon kiinni ja lopettaisimme sen sitten nopeasti. Mutta rastaspa oli meitä ovelampi, se osasi jotenkin lentää verkon yli/ali/läpi ilman että jäi kiinni, ja sama meno jatkui. 

Tänään tulimme mökiltä kotiin, ja rastas jäi sinne mellastamaan. Onko kukaan muu kokenut tällaista? Ja onko joku keino, millä tämän voisi estää, ettei tarvitsisi elää ikkunat peitettynä koko kesän? Ilmeisesti lintu näkee jonkun kuvajaisen ikkunasta, eli verhot eivät auta, vaan ikkunat pitää peittää ulkopuolelta. Ehkäpä tirppa takoo itsensä pian hengiltä, mutta armeliaampaa olisi kai päästää se päiviltä. Ei taida olla kovin kivaa senkään elämä. 

Tässä vielä muutama tunnelmakuva viime päiviltä. 

Suopursut kukkivat saaressa ja rannoilla pakahtuakseen. Ja tuoksuivat. Yöllä kun kipaisin huussiin, oli tyyntä ja tuoksu leijaili ilmassa huumaavana. Järvessä uiskenteli nuijapäitä, pian ne nousevat maihin ja nurmikolla vilisee kynnen kokoisia sammakoita. Häiriköivä mustarastas on kuitenkin pieni ongelma tähän ihanuuteen verrattuna. 

Lämmitä viikonlopun jatkoa!