Mikä kesä!

Viimeistään nyt, kun maa on ollut aamuisin kuurassa, on todettava, että kesä meni ja syksy on tullut. Aivan mahtava kesä oli! Joku voi olla eri mieltä noiden helteiden osalta, ja kyllähän kuivuus aiheutti monenlaista hankaluutta eri tahoille. Minulle kyllä lämpö kelpasi, joskin sateitakin välillä kaipailin. 

Meidän kesämme alkoi jo huhtikuussa, kun matkasimme kahdeksi viikoksi Torreviejaan kesää vastaan.

Vuonna 2017 huhtikuussa kävimme ensimmäistä kertaa Torreviejassa, ja nyt on jo kolmas reissu samaan paikkaan varattu. Olisihan maailmassa paljon nähtävää, mutta tuo kaupunki Costa Blancan rannikolla on alkanut jo kahden käynnin jälkeen tuntua kolmannelta kodilta, kotikodin ja mökin jälkeen. Torreviejan suolajärvien ilmasto ja kaupungin leppeä elämänmeno saa minut voimaan paremmin kuin missään muualla. Sen vuoksi kaipaan sinne koko ajan.

Toukukuussa olikin jo sitten täysi kesä, ja sormet syyhyivät kesäkukkia ja vihanneksia istuttamaan. Tänä kesänä nekin ovat kukoistaneet upeasti - joskin kastelua ei ole saanut unohtaa. 

Viime syksynä sain siskoltani pasuunakukan, enkä kyllä tajunnut miten mahtava kukka on kysessä. Sekä kooltaan että tuoksultaan. Kun makuuhuoneen ikkuna oli yöllä auki terassille, oli tuoksu niin öiseen aikaan niin voimakas, että jouduin välillä sulkemaan ikkunan.

Kohta pasuunakin pääsee talvehtimaan ja odottamaan ensi kesän kukintaa. 

Kuivuus on haitannut luonnon eläimiäkin, ja monessa pihassa on toivottavasti ollut vesikuppi tarjolla janoisille. Olen ruokkinut siilejä keväästä asti, ja ruokinta jatkuu edelleen. 

Viime kesänä aloitin siilien ruokkimisen, ja ilokseni ne ovat lisääntyneet. Pieniä palleroisiakin on näkynyt pitkin kesää. Toivottavasti ne kasvavat tarpeeksi selvitäkseen talven yli. Eilen illalla tuolla ruokintapaikalla oli varsin kiukkuinen siili, melkein tuli silmille kun kurkkasin ruokintalaatikkoon. Taitaa olla totista puuhaa tankata ruokaa niin paljon että selviää talven yli.

Milla Paloniemi, Kiroileva siili

Kesäloma meillä oli tänä vuonna vasta elokuussa, mutta se ei haitannut, koska osa-aikaisena vapaa-aikaa oli paljon pitkin kesää. Lomalla toteutui yksi haaveeni, kun teimme matkailuautoreissun sadunhohtoisille Lofooteille. 

Menneenä kesänä ja vielä nyt syksylläkin olen saanut iloita ystävien tapaamisesta sekä kotona että mökillä. Myös lapsia perheineen, kumppaneineen, ystävineen on käynyt. Ja koiravieraita! Näiden tapaamisten ilolla sitä jaksaa syksyn pimeillä. Toivottavasti tapaamisia riittää myös pimeälle ajalle, ystävät ja perhe tuovat valoa pimeyteen.

Kesää on varjostanut koko vuoden kestänyt polvivaiva, joka on hiljalleen pahentunut ja ajoi lopulta sairaslomalle pari viikkoa sitten. Pitkällisen odottelun jälkeen pääsin ortopedille ja sen magneettikuvaukseen. Uusi ortopedin aika on parin viikon päästä, siellä sitten selvinnee, mikä polvessa on vikana ja voiko sille tehdä mitään. 

Kurjinta on yösärky, johon ei oikein tehoa mikään särkylääke. Eilen katselin peiliin ja totesin, että silmänaluseni alkavat näyttää samalta kuin silloin, kun lapset olivat pieniä ja yöt rikkonaisia. Pitää vaan yrittää levätä sitten päivällä minkä pystyy. Henkinen kantti alkaa olla koetuksella. Olen aina syksyisin halunnut metsään, sienikorin tai marjaämpärin kanssa, tai ihan vaan fiilistelemään. Nyt sinne ei ole asiaa. Mökillä metsä on jokapuolella ympärillä, joten se on vähän helpottanut kaipuuta. 

Viisas lääkärini neuvoi kerran: "Yritä hyväksyä, että nämä sairaudet ovat todellisia. Et pysty kaikkeen, mitä ennen teit, etkä kaikkeen, mitä muut tekevät. Yritä löytää iloa niistä asioista, mitä pystyt tekemään. " Ilman näitä sanoja pyristelisin edelleen menneessä ja vaatisin itseltäni liikaa. Oppiminen kestää varmaan loppuiän, mutta sillä tiellä ollaan.