Lakkiaiset ja muuta kesäistä

 Lakkiaiset ovat onnellisesti ohi. Vaikka viikko oli hurjan kolea, räntää ja rakeita satoi, lauantai-illaksi taivas kirkastui ja säteilylämmittimien ansiosta osa vieraista tarkeni ulkona fleecepeitto niskassa. Hurjan vähän tuli kuvattua, enemmän juhlittua. Meillä oli ihana keittiöhengetär, joka hoiti homman upeasti joten sain itse keskittyä juhlimiseen. Vanhemmat lapset olivat myös apuna, kuoharia kaatamassa ja kiikuttamassa kukkia maljakkoon. Juhla oli lämminhenkinen, sukua, ystäviä ja naapureita saapui runsain mitoin paikalle ja oli ihanaa tavata kaikkia, osaa pitkästä aikaa. Ylioppilaskin oli tyytyväinen. Ruusuja ja ilon kyyneleitä riitti. 

Tarjoilussa meillä oli periaatteena, että suolapaloja oli paljon eikä mitään tarvinnut lämmittää. Salaattipöydässä oli broilersalaattia ja sitten erillisissä kulhoissa aineksia, joista jokainen sai koota mieleisensä salaatin (viime kesän häissä hyväksi havaittu juttu). Karjalanpiirakoita, munavoita ja juustosarvia. 

Voileipakakuista olimme erityisen ylpeitä, Timppa teki ja minä koristelin.

Toki makeita herkkujakin oli, vaikka niitä ei tullut pöydässä kuvattua.

Pullaa, tiikerikakkua, täytekakkua, ylioppilaita, herrasväenleipiä sekä kinuski-juustokakkua.

Paras kiitos kokille ja leipurille on, kun vieraat nauttivat pöydän antimista ja hakevat lisääkin. Juomapöydässä meillä oli puna- ja valkoviiniä, mehua, vettä ja raparperisimaa, jota vielä viime tipassa innostuin tekemään. 

Tänä kesänä juhlien vuoksi satsasimme vähän enemmän kesäkukkiin varsinkin tässä sisäänkäynnin yhteydessä. 

Hortensia on aukaissut nuppujaan vielä lisää ja on aivan ihana!

Juhlista jäi hyvä mieli ja hurja tiskimäärä, joka kuitenkin aika nopeasti sunnutaina alkoi madaltua. Hurjan väsynyt olen ollut tuon rutistuksen jälkeen, ja mökki on vetänyt puoleensa. Menimme mökille torstaina ja tulimme eilen pois kun työt kutsuivat Timppaa. Nurmikko oli päässyt hurjan pitkäksi ja joka paikka oli siitepölyn peitossa. Siivousta ja pihahommaa siis  riitti, kukkakukkulaakin olivat rikkaruohot yrittäneet vallata. Sormet multaan siis! Muutaman kesäkukankin vein mökille.

Erityisesti meitä ilahdutti, kun järveltä alkoi perjantaina kuulua kovaa kirkumista (tämä voisi tietenkin olla myös kaikkea muuta kuin iloinen asia), mutta kun kirkujiksi osoittautui kaakkuripariskunta, olimme ikionnellisia. Nuo sielunlintumme olivat taas löytäneet tiensä mökkijärvelle. Joka kesä ne ovat näyttäytyneet, mutta pesineet muualla. Ääntä ei ole kuulunut vuosikausiin, ja tuo korvia vihlova kirkuminen oli musiikkia korvillemme. Varsinaista veret seisauttavaa soidinhuutoa ei kuulunut, ja illansuussa pariskunta lennähti muualle. Toivottavasti vielä palaavat. Jospa ne rohkaisivat pesimäänkin taas kun ei ole enää koiria, ehkä ne häiriintyivät niiden varsin äänekkäistä keppileikeistä. 

Eilen oli sitten vahdinvaihto mökillä, nuoripari tuli ja me lähdimme. Ehdimme sentään ruokailla yhdessä terassilla, kesän ensimmäiset loimulohet lisukkeineen. 

Kaunista sunnuntaita!