Eilen aamulla aniaikaisin nuoripari matkusti Suomeen. Tuntui vähän tyhjältä ja haikealta. Aika paljon tuli mentyä ja nähtyä ensimmäisellä viikolla ja kauppojakin koluttua. Tämä toinen viikko kahden aiotaan viettää vähän rauhallisemmissa merkeissä. Hellepäiviä on luvassa, joten varmaan paistattelemme päivää kun asunnossamme on ikioma kattoterassi.
Tosiaan hiukan on tullut vaatteita shoppailtua, laskin että tämä satsi on tullut maksamaan n. 120 euroa, ja tässä on pari juhlamekkoakin. Kesävaatteita on nyt pitkäksi aikaa, kun entisiäkin on. Löydän täältä vaatteita paljon helpommin kuin Suomesta. Olen kriittinen ja pihi vaateshoppailija, ja Suomessa shoppailen lähinnä kirpputoreilla. Täällä saa vaatteita kaupoista ja markkinoilta lähes kirppishinnoilla.
Edellisillä etelänlomilla ollaan oltu aina jossain lomakohteessa hotelllissa. Kymmenen päivää on pisin aika mikä ollaan aikasemmilla lomilla vietetty. Torrevieja ei ole varsinainen lomakohde, täällä ei ole juurikaan hotelleja. Asunnot ovat vuokra-asuntoja joissa voi asua lyhyemmän tai pitemmän aikaa. Olin hiukan hämmentynyt kun tänne saavuin. Kaupunki ei ole mitenkään loistelias vaan ihan tavallinen, paikoin nuhjuisen tuntuinen. Rantakatu ravintoloineen ja Kiina-kauppoineen on ihan kuin missä tahansa lomakohteessa, ja siellä voisi istuskella loputtomiin merta ja ihmisiä katselemassa. Ravintoloissa on sisäänheittäjät tyypilliseen tapaan, ja ruusujen, aurinkolasien ja kellojen myyjiä kiertelee asiakkaiden keskuudessa. Kesäkuukausina täällä on kuulemma menoa ja meininkiä, kun lomalaisten määrä moninkertaistuu. Nyt on mukavan rauhallista, asunnolle kuuluu liikenteen melu mutta siihenkin tottuu. Yöllä on hiljaista, ei tarvitse häiriintyä juhlivien ihmisten äänistä.
Eilen pohdimme Timpan kanssa, että meillä ei ole täällä kiire mihinkään. Ei tarvitse nähdä eikä kokea kaikkea. Voi olla lomalla kuten kotonakin. On vahva tunne siitä, että emme ole täällä viimeistä kertaa. Minullahan on aina ollut haaveena elää talvet jossain lämpimässä maassa, missä kipuja olisi ehkä vähemmän. En tiedä toteutuuko se koskaan, ja millaista olisi kun arki saapuisi ja varmaan koti-ikäväkin vaivaisi. Viileää ja sadetta olisi täälläkin, mutta välillä paistaisi aurinko, joka kuivattaa, lämmittää ja hellii ihmistä.
Nuorenparin viimeisenä Torrevieja-iltana kävimme syömässä (kuten joka ilta muutenkin viime viikolla) ja tivolissa, joka aukesi viikonlopuksi. Menoa ja meteliä riitti. Minä ahdistun helposti melussa ja tungoksessa, mutta mukava oli katsella pienten ja isompienkin ihmisten hauskanpitoa. Ei näkynyt kiukuttelevia lapsia eikä äksyileviä vanhempia.
Eilen kävelimme tuonne parin kilometrin päähän Carrefourin tavarataloon ruokaostoksille. Poikettiin samalla vielä Habaneraksen ostoskeskuksessa, missä yksi juhlamekko jäi huutelemaan minulle. Pitihän sekiin mukaan poimia kun hintaa oli 24,95. Carrefour on kuin valtavan iso Citymarket, paitsi että ruoka on paljon halvempaa. Aika lailla harhailimme ja Google-kääntäjää jouduimme käyttämään. Esim. ruokakerman löytäminen oli haasteellista. Ostimme kanaa ja kokkasimme illalla itse.
Kana vähän kuivahti kun uuni oli outo, mutta hyvää tuli silti. Timppa taiteili nuo riisikeot.
Pääsiäisviikolla on luvassa hienoja, tuntikausia kestäviä kulkueita joka päivä kun ilta pimenee. Ohjelmaa siis tiedossa. Hiukan hirvittää lauantaiyö, kun meidän pitää lähteä sunnuntaiaamuna klo 4.30 lentokentälle. Launatain ja sunnuntain välisenä yönä on tiedossa riehakasta ja meluisaa juhlintaa kaupungilla. Rummut soivat ja ihmiset varustautuvat omilla kattiloilla joita paukutetaan pikkutunneille saakka. Voipi olla että lähdetään samoilla silmillä kohti lentokenttää. No, koneessa ja kotona voi sitten nukkua. Onneksi toinen pääsiäispäivä on vielä toipumisvapaata.
Oikein hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!