Mörön elämää

Hei, olen muumimörkö. Rouva J rakensi minut suojasäällä. Tältä näytin silloin kun synnyin. Nyt olen hiukan vanhettunut. Pääni on ohentunut, silmäreiät suurentuneet ja hampaat pudonneet. Näytän ehkä enemmän pöllöltä. Mutta ihan vaikuttavalta kuitenkin. Rouva J teki heti synnyiniltanani sellaisen mokan, että sytytti elävät tuikut silmäreikiini, ja tietäähän sen miten siinä käy...sen jälkeen silmäreikiäni hiukan fiksattiin ja niissä on poltettu led-hautakynttilöitä. Väliaikaistahan tämä meikäläisen elo ja olo on. Tällä hetkellä voin oikein hyvin, kun pakkasta on parisenkymmentä astetta. Rouva J voi huonommin. Hän kyhjöttää takkatulen ääressä potien selkäsärkyä. Minä olen syytön tuohon selkävaivaan, se oli jo olemassa ennenkuin hän alkoi minua rakentaa. No myönnetään, ehkä se siinä hiukan paheni, mutta onhan minullakin oikeus olla olemassa, vaikka en tulekaan elämään pitkää elämää. Osaan kuitenkin tarttua hetkeen. 

Seison tällaisen vihreän talon pihassa. Talossa asuvat neiti J, herra J ja rouva J. He ovat mukavia vaikkakin hiukan outoja. Neiti J on nuori aikuinen ja vähiten outo noista kolmesta. Hänellä on karkinpunainen tukka ja hän rakastaa laulamista, tanssimista ja näyttelemistä. Siivoamisesta hän ei juuri perusta.

Mutta nuo kaksi sitten, herra ja rouva J....huoh. Ehkä he mielestään elävät hyvää elämää. Minun mielestäni kuitenkin hyvin outoa. Olen kuullut, että varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti he tämän tästä siirtävät jääkaappinsa sisällön kauas korpikuusen kätköihin. Siellä heillä on työleiri, jossa he hikoilevat aamusta iltaan ruohonleikkurin, moottorisahan, kirveen ja kaikenmaailman porakoneiden kanssa. Illalla he jatkavat hikoilemista istuen rinnakkain kuumuudessa, jossa meikäläinen ei pysyisi montaa hetkeä hengissä. Viilentelevät itseään sitten kylmässä vedessä. Joskus paremmilla ilmoilla, pakkassäillä, mitä tekee herra J? Jatkaa hikoilua hakkaamalla avannon järveen. Siellähän sitten ainakin viilenee kun sinne hyppää. Kelpaisi minullekin.

 Usein kesäaikaan he kutsuvat tuonne korpeen pahaa-aavistamattomia vieraita, joita he sitten pakottavat istumaan savunhajussa odottamassa nuotiossa luultavasti karrelle palanutta ruokaa. Ja illan tullen vieraatkin huijataan sinne kuumaan pätsiin istumaan. Eli varoituksen sana, jos teille yritetään tallaista kutsua esittää. Pahimmassa tapauksessa joudutte käristymään auringossa, huono-onnisimmat joutuvat pinoamaan puita. Ja jos kutsu tulee juhannukseksi, olette suuremmassa vaarassa kun voitte kuvitellakaan. Silloin kannattaa ennemmin lähteä vaikka ulkomaanmatkalle johonkin lämpimään, sillä muuten joudutte luultavasti grillaamaan ja syömään ulkona sateessa.

Herra ja rouva J:llä on kiva koti ja tuo piilopirttikin menettelee, mutta arvatkaapa mitä he tekevät kesälomallaan. Ajelevat ympäriinsä ikälopulla matkailuautolla. Se on kai heidän mielestään mukavaa vaihtelua. Hiekkalaatikossa he kasvattavat perunoita.

Rouva J on outoudessa ihan omaa luokkaansa. Hän siis rakentelee lumesta kaikenlaista, ihan kuin se olisi sopivaa 53-vuotiaalle kirjastotädille. Varmaan lähipiiristä löytyisi lapsityövoimaa siihen hommaan. Mutta ei, naapureiden oudoksuvista katseista huolimatta hän saattaa möyriä hangessa rakennuspuuhissa. No, minun onneni tietenkin, että sain syntyä tänne. Sitten kun minusta on aika jättänyt, rouva J luultavasti aloittaa möyrimisen pihalla. Kupsuttelee kukkapenkkejä ja kylvää yrttejä. Hullua touhua, kun pian taas on lunta maassa ja minulle toivottavasti syntyy seuraaja.

Rouva J pitää siivoamisesta, leipoo hullun lailla, kutoo sukkaa ja lukee hyödyttömiä kirjoja. Hän inhoaa meteliä ja kauppakeskuksia. Pölyisillä kirpputoreilla hän sen sijaan saattaa vaellella tuntikaupalla. Samoin metsässä marjaämpärin tai sienikorin kanssa. Halaileepa hän joskus puitakin, siirtelee huonekalua energioiden virtausten mukaan, ja ripustelee kristalleja ikkunoihin (mutta näistä ei kuulemma sitten puhuta).Kotioloissa rouvamme hiippailee reikäisissä t-paidoissa ja verkkareissa. Ihmisten ilmoille lähtiessään hän useimmiten pukee ylleen lököttävät farkut ja jonkun kirpputoripaidan. Joskus he kyllä käyvät herrä J:n kanssa konserteissa tai teatterissa, joihin hän saattaa pukea jotain kunnollista ylleen. Usein hän näihinkin tilaisuuksiin lähtee kirpputorivermeissä. Hänellä on kuitenkin lämmin sydän näistä kaikista oudoista heikkouksista huolimatta. 

Eihän sitä mörkö voi valita niitä olosuhteita, mihin sattuu syntymään. Olen kuitenkin kiitollinen, että pääsin tähän pihalle kököttämään edes tämän talvisydämen ajaksi. Lyhytkin elämä voi olla arvokas.Ja uskon, että elämäni jatkuu kevään tullen jossain toisessa olomuodossa. Ehkäpä muutun virvoittavaksi vedeksi ja sen myötä joksikin kasviksi, tai vaikka ruohonkorreksi. Siihen asti aion kuitenkin elää täyttä mörönelämää ja säikytellä ohikulkijoita pimeän turvin. Jos joskus kuljet tästä ohi, niin moikkaillaan!