Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Loppukesän satoa

Hei ystävät rakkaat! Ja tervetuloa uudet lukijat!

Vähän nihkeästi olen blogia päivitellyt viime aikoina. Pihalla ja puutarhassa tapahtuu koko ajan ja mökkeiltykin ollaan vielä viikonloppuisin kun ilmat ovat edelleen mitä kesäisimmät. Ja töitäkin pitää välillä ihmisen tehdä.

Marjapuskissa olen viettänyt melkein jokaisen vapaan hetken, silloin kun en ole mökillä ollut.
Pitäähän näitä ihanuuksia taas saada mehuna talteen talven varalle, vaikka tänä vuonna olen luvannut pyhästi olla stressaantumatta marjapuuhista. Tässä muuten hyvä vinkki laiskoille poimijoille, olen tätä hyödyntänyt tänä vuonna ensimmäistä kertaa:
Eli vanha lakana (mieluusti puhdas...) puskan juurelle, sinne voi sitten tiputella marjat, kääriä kokoon ja tipauttaa ämpäriin tai suoraan mehumaijaan.Pressu tai muovi varmaan käy myös hyvin tähän tarkoutukseen. Nopeuttaa mielestäni kovasti keräämistä! Eikä niin pientä työmaata ettei yksi pomo ole paikalla. Pomo on perso marjoille, ja vähän väliä pitää muistuttaa että lakanan päältä ei ole lupa syödä, ei myöskään poimijan ämpäristä. Puskista saa hohmia.

Minulla on myös uusi assari, johon olen erityisen tyytyväinen:
Löysin fb-kirppikseltä edullisesti sähkömehustimen, joten olen voinut siirtää tuonkin homman pihalle. Tuolla se pöhisee grillin päällä nytkin. Piuha vaan seinään, eikä tarvi hellaa korventaa näillä helteillä. Loistokapistus!

Mökillä on entisen vattupöheikön paikalle kasvanut monenlaista kesäkukkaa:
Punaista ruiskaunokkia
Kehäkukkaa
Päivänkakkarasekoitusta
Krassia

Joka on hauskasti lähtenyt kiipeämään auringonkukkien varsia pitkin.

Nyt odottelen kovasti, että auringonkukat alkavat kukkia.
Monta kimppua olen jo tästä entisestä pöpeliköstä kerännyt maljakkoon.

Kotipihallakin kukkii:
Krassit riehaantuivat helteillä kukkimaan näin valtavasti. Kukinta oli helteillä hetkessä ohi, ja nyt on krassit heivattu kompostiin. Pitää ostaa vanhaan muuripataan krysanteemi, kunhan ilmat vähän viilenevät. 

Takapihalla viihtyvät ruukuissa samettiruusut.
Niiden vieressä rehottaa tuttuun tapaan viiniköynnös, jota yritän kurittaa leikkaamalla pikku sadon toivossa. Muutama rypäle on tulossa!
Kasvatuslaatikosta olen säilönyt jo tilliä ja persiljaa pakastimeen, lipstikkaa sain juhannuskalan kylkiäisenä pakastettavaksi asti, joten yrttejä on nyt talven varalle.Muutakin satoa on tulossa:

Tomaateista on tulossa huima sato, toivotaan lämmintä loppukesää että ehtivät kypsyä! Yksi paprika on kehitellyt punaista väriä viikkotolkulla, vihreitä on pilvin pimein, mutta saas nähdä ehtivätkö saada väriä pintaan jos ovat yhtä hitaita kuin tämä edelläkävijä:
Mukava kuitenkin kokeilla kaikenlaista, ja voi miten makoisiksi tomaatit avomaalla tulevatkaan! Edesmennyt isäni oli puutarhuri, kasvatti kasvihuoneessa herkullista lajiketta, jota kukaan puutarhuri ei taida enää kasvattaa kun ei ole huippusatoisa lajike. En ole isän eläkkeelle siirtymisen jälkeen löytänyt mistään niin hyviä tomaatteja, mutta näissä avomaalla kasvaneissa on mielestäni jotain lapsuuden makua lähentelevää.

Huomenna onkin sitten jännä päivä kaikille uusille ekaluokkalaisille! Meilläkin on ekaluokkalainen, joka tosin lähtee lukioon, uuteen kouluun kuitenkin uusien kavereiden joukkoon. Vähän taitaa olla perhosia vatsassa koko perheellä. Mitä se sitten onkaan näillä pikkuekareilla ja -eskareilla vanhempineen! Hurjasti tsemppiä kaikille kouluun meneville ja palaaville! Ja iskät ja äidit vilkuttaa iloisesti ja päästää sitten vasta purot virtaamaan kun oma koululainen on kadonnut koulun ovesta sisään. 

Mukavaa ja toivottavasti vielä kesäistä viikkoa kaikille muillekin lukijoilleni!



5 kommenttia:

  1. Kiitos mate, kyllä sitä satoa taas riittää! Minun isäni kasvatti niitä ihania tomaatteja ihan myyntiin saakka ammatikseen, kurkkua vähän sivutuotteena. Onnellinen sinä, kun on marjat jo mehustettu. Vaikka ihan kivaa hommahan tuo on kun ottaa sen siltä kannalta!

    VastaaPoista
  2. Sinä se jaksat mehuakin keittää. Minä annoin marjat linnulle. Kun me juodaan nykyään ennemmin vettä.
    Aikoinaan tuli keitettyä monta Maijallista.
    Tomaatit on kyllä paljon parempia oma kasvattamina.

    täällä mökillä oloa me jatketaan, kun postikin vielä tänne tulee.

    Mukavaa kesän jatkoa ♥

    VastaaPoista
  3. Kiitos Anneli ja mummo! Tuo mehunkeitto ei ole kyllä lempipuuhiani, mutta en raaski noita marjoja pensaisiinkaan jättää, meillä koirat pitää tehokkaasti räksätkin loitolla. Itsekin juon mieluummin vettä, mutta aina on mehut kadonneet pakastimesta, kotoa muuttaneet lapset vie mieluusti niitä eikä meille kotiinkaan juuri kaupan mehuja ostella.

    VastaaPoista
  4. Kaunista syyssatoa sinulla, niin suuhun kuin silmällekin. Minun kukkamaani riutui jo viime talven keleissä ja kuivuus viimeisteli tuhotyön. Ainoa, mitä enää odotan on maa-artisokka, sieltä on toiveissa samettinen soppaelämys.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!