Saunaremppa 2021

Ulkonna sade ropisee ja toivottavasti hanget vihdoinkin sulavat. Kovasti tekisi jo mökille mieli, mutta sinne ei ole vielä mitään asiaa kun lunta on näin paljon. Usein on pääsiäiset vietetty mökilllä mutta tänä vuonna tulee kotipääsiäinen. 

Viime keväänä ja alkukesästä tehtiin mökillä saunaremppaa. Oli pikku pakko, sillä katto oli vuotanut löylyhuoneen puolelle. Samalla kun katto korjattiin, laitettiin koko löylyhuone uusiksi. Valitettavasti en löytänyt "ennen"-kuvaa, mutta melko surulliselta se näytti. Katto oli kiukaan yläpuolelta mätä, kiuas ruosteessa ja lauteetkin olivat mitä sattui.

Aluksi piti tietysti purkaa vanhaa uuden tieltä. Kiukaan takaa paljastui yllätys, koko sauna oli meinannut joskus palaa.  

Ikkuna oli löylyhuoneessa liian alhaalla, lauteilta ei nähnyt järvelle kuin kyyryyn menemällä. Niinpä ikkunan paikka vaihdettiin ylemmäksi, että lauteilta voi katsella järvimaisemaa. 

Tuo alempi, vanha ikkuna laitettiin sitten kokonaan umpeen. Näköalat paranivat huomattavasti, eipä tarvitse enää seinää tuijotella.

Uutta lattiaa. Ensin suunnittelimme laattaa, mutta koska rakennus elää, laatat olisivat halkeilleet. 

Ja sitten uutta panelia seiniin. 

Lauteet menivät kokonaan uusiksi. 

Samoin kiuas, hormi ja vesisäiliö.

Lauteet vahattiin ja seinäpanelit käsiteltiin saunasuojalla. Seinistä piti tulla harmaat, mutta lopputulos oli jotain vihertävän ja sinertävän välillä, mutta ehkä se johtuu valosta. 

Valmista tuli, ja kesäkuun alussa jo saunottiin. 

Tässä kuvassa lauteet ovat vielä keskeneräiset, mutta kokonaisuus hahmottuu. Samalla näkyy tuo seinien väri, jota tietyssä valossa voisi kuvitella harmaaksi. 

Samassa yhteydessä tietysti korjattiin katon lahonnut osa. Uudet huovat katto sai myöhemmin kesällä.

Nyt sitten vaan odotellaan että päästään saunomaan. Ja ehkä avantoon! Jäiden sulamista saa varmaan vielä hetken odotella. 

Kuulumisia

 Hei taas pitkästä aikaa! Lieneeköhän edellisestä päivityksestä kulunut jo puolitoista vuotta, ja nyt tuli tunne että voisi palata blogin pariin. Koronavuodet menivät niin, ettei oikein mitään voinut tehdä eikä ollut oikein mitään  sanottavaa. Maailmankirjat ovat taas sekaisin, mutta pitää yrittää pysyä positiivisena. Kuten Mauno Koivisto aikanaan sanoi, että jos ei tiedä, miten asiat menevät, voi olettaa että ne menevät hyvin.

Uusille kotikulmille  olemme kotiutuneet,  ja solahtaneet rivitaloelämään. Naapureihin ollaan tutustuttu jonkun verran, Timppa enemmän kun pääsi tai joutui taloyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Minulla tuo jalkavamma aiheuttaa sen etten juurikaan pääse tutustumaan lähiseudun lenkkimaastoihin. Timppa hiihtelee tuossa läheisellä Varrassuolla.  Minä hankin alkuvuodesta kuntopyörän, ja olen sillä rullaillut lähes joka päivä ja lisäksi jumpannut ja venytellyt. Jospa saisi kesäksi itsensä vähän parempaan kuntoon että jaksaisi mökillä puuhastella ja ehkä vähän matkustellakin. 

Muut harrastukset ovat sitä samaa mitä ennenkin. Käsitöitä, leipomista, huonekasveja. Lukeminen on nyt jäänyt jostain syystä vähemmälle. 

Vauvasukat ja -peitto lähtivät Ukrainan pakolaisille.

Sukuun on tulossa uusi tulokas, väri ehkä kertoo kumpaa sukupuolta.

Huonekasvit ovat viihtyneet valtavan hyvin uudessa kodissa, ja olohuone alkaa jo käydä ahtaaksi kun niitä on joka paikassa. Nyt olen ostokiellossa, eli uusia kasveja meille ei enää saisi tulla. Mutta aina jotain pientä  jostain tarttuu mukaan. Ja eipä aikaakaan kun se pieni onkin jo iso.

Pullaa pitää aina olla pakastimessa. Koskaan ei tiedä koska ovikello soi.

Ponchon tein Novitan  1/22 lehden ohjetta mukaillen. Ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen. Helmaosasta tuli vähän liian leveä, joskin hapsut tasapainottavat. Lämmin tämä ainakin on. Taitaa päätyä mökkivaatteeksi. 

Islantilaisvillapaitoja taitavat nyt tehdä kaikki käsityöihmiset. Minäkin väsäsin niitä viime talvena neljä. Käsitöistäni löydät kuvia instatililtäni @marijaj_handmade

Olin pari vuotta kuntoutustuella, joka siis on määräaikainen työkyvyttömyyseläke. Helmikuun alusta olen ollut pysyvällä eläkkeellä. Stressi on helpottanut kovasti, kun ei tarvitse papereita ja lääkärinlausuntoja lähetellä enää mihinkään. Tokihan välillä töitä ja työkavereita kaipailen. Koronan takia läksiäiskahvit juotiin vasta pari viikkoa sitten. 

Kalevala-korun Haave-kaulaketjun sain työnantajan lahjana. 

 

Ja vielä ihanat kukat.

Työkaverit olivat keränneet setin kaikkea ihanaa. Noista langoista lähti syntymään pitkävartiset kirjoneulesukat Anelmaisten tyyliin, ovat jo toista terää vaille valmiit. 

Siinä lyhykäisyydessään pitkän ajan tapahtumia. Paljon jäi kertomatta, mutta ehkä alan taas aktiivisemmin päivittämään blogia nyt kun aikaakin on. Hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!

Blogi tauolle

 Hei!

Blogin päivittäminen on jo pitkään tuntunut työläältä. Aiheetkin ovat vähissä näin korona-aikana. Matkustaa ei voi, ja tuntuu että toistan itseäni. Lisäksi olen sekä henkisesti että fyysisesti huonossa kunnossa ja aika ja energia kuluu itseni hoitamiseen. Niinpä tulin siihen tulokseen, että on aika pitää taukoa ihan "virallisesti". En tiedä koska palaan blogin pariin, palaanko ollenkaan. Ehkä sitten kun taas pääsee matkustamaan. Tai edes mökille. 

Kiitos sinulle lukijani, kun olet kulkenut mukana matkallani. Toivottavasti kuitenkin tavataan taas pian!

Käsitöitä viime vuodelta ja vähän joulunviettoakin

 Hei pitkästä aikaa! Joulu ja vuodenvaihde vilahtivat ohi nopeasti. Meillä joulu kului vähän koronan varjossa, mutta nyt on kaikki hyvin ja kaikki ovat terveitä. Joululahjoja ei meillä ostettu, mutta minun väkerryksiltäni ei tietenkään kukaan voinut välttyä.

Tämä ensimmäinen joulu uudessa kodissa piti viettää vähän matalammalla profiililla ilman hössötystä, ja niin tapahtuikin. Joulupöytä oli silti runsas. Kinkkukin paistettiin, mutta kohokohta taisi silti olla takapihalla itse savustetut lohifileet. Miniä huolehti muista kaloista, itse olen vähän huono silleissä ja graavilohissa. 

Enpä olisi uskonut, että kotiani jonain jouluna koristaa valkoinen muovikuusi, mutta mielestäni tämä sopi erinomaisesti mustaa seinää vasten. 

 

   Mutta mennäänpä sitten näihin käsitöihin, joita pitkin viime vuotta tein. Nuorempi poika ja miniä saivat aikanaan häälahjaksi isoäidinneliöistä tehdyn torkkupeiton. Keväällä sitten päätin tehdä samanlaiset tyttärelle ja vävylle sekä vanhemmalle pojalle. Ruutuja on mukava virkata reissun päällä, mökillä ja missä tahansa ja hiljalleen niistä valmistui peitot. 

                        Värit yritin valita sisutukseen sopiviksi, tiedä sitten onnistuinko. 

Sitten tietysti lapasia....

 Ja sukkia!

Koronan vuoksi ovat nyt uuden kodin seinät tulleet kovin tutuiksi. Koska olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, aikaa on ollut vähän liiaksikin. Käsitöiden parissa aika kuluu mukavasti. Vähän on sukkaa ja tossua syntynyt, ja uutena projektina olen tehnyt peittoja sairaalaan vastasyntyneille ja keskosille. Laitanpa taas kuvia kun olen saanut vähän enemmän aikaiseksi. Palaillaan!

Joulumieltä etsimässä

Istuskelen tässä "toimistoni" pöydän ääressä, ja katse hakeutuu ikkunasta ulos. Vastapäisen rivitalon katolla on pieni lumikerros. Meidän pienellä pihallamme on jouluvaloja, samoin parvekkeella. Talitintit pyrähtelevät tuijassa ja naapurin omenapuussa tähtäimenään talipallot, jotka virittelimme aitaan. Ainakin omasta puolestani voin sanoa, että olen kotiutunut. Meillä oli ennenkin kiva koti, mutta en silti vaihtaisi entiseen. Kahdelle hengelle tämä asunto on kompaktimmassa paketissa. 

Ensimmäinen adventti, kohta on joulukuu. Pimeys väistyy enää muutamaksi tunniksi päivän aikana, ja vielä ollaan menossa kohti pimeämpää. Välillä sataa muutama sentti lunta, joka valaisee, sitten sekin sulaa pois. Päivissä on pituutta, kun en ole työelämässä ja poistun asunnosta lähinnä vain pikaisille kauppareissuille. Onneksi kolmesta lapsesta kaksi ehti käydä kylässä kumppaneineen, ennen kuin ajat muuttuivat taas kummallisiksi ja pelottaviksi. 

Jouluverhot pääsivät uuden kodin keittiön ikkunaan, vanhassa kodissa ne olivat pari joulua laatikossa. Yritän viritellä joulutunnelmaa pienillä asioilla. En ole mikään jouluihminen, mutta tuntuu, että tänä vuonna se vähäinenkin joulumieli antaa odottaa itseään. Kynttilänvalosta nautin, ja tuikkuja polttelen mielelläni hämyisisten iltojen iloksi. Kuvasta huomaa, että kello viideltä on jo pilkkosen pimeää.

Joululahjat skipataan tänä vuonna, kuten jo muutamana jouluna ennen tätä. Olen silti heiluttanut puikkoja ja virkkuukoukkua ahkerasti. Väkerryksiltäni ei voi tänäkään vuonna lähipiiri välttyä. Niitä en laske lahjoiksi, ne ovat äidin lämmin kosketus ja ajatus lapselle, jo isoksi kasvaneelle. Niistä sitten lisää joulun jälkeen. Pikkuneidillä oli sukkapula ja tottahan bonusmummo sellaiset teki ensi hätään. 

Entisessä kodissamme takka oli tärkeä elementti, ja olemme olleet iloisia, että uudesta kodistakin sellainen löytyy. Lämpöä ja valoa kaivataan pimeään aikaan. 

Kukaan ei tiedä millainen joulu on tulossa. Varmaa on, että joku sen joutuu viettämään sairaalassa, ehkä jopa teho-osastolla, joku kotona sairastaen tai karanteenissa. Joku onnellinen ehkä saa olla terveenä, viettää pientä ja yksinkertaista joulua muutaman rakkaansa kanssa. Toivon, että itse kuulun noihin onnellisiin. Että kaikki läheiset pysyisivät terveenä, kukaan ei sairastuisi eikä altistuisi. Siinä kaikki, mitä tässä tilanteessa voi ja uskaltaa toivoa. Ja jos toisin käy, on sekin asia sitten hyväksyttävä, siihen on hyvä ehkä henkisesti valmistautua. 

Toivon voimia niille, joita tämä vitsaus on jollain lailla koskettanut. Ja meille, joita se pelottaa ja ahdistaa. Ehkä se joulumielikin löytyy, kun hiljalleen alkaa tehdä pieniä asioita joulun eteen. Niin juuri aion itse tehdä. En isosti. Pientä leipomista ja koristeita. Odottaa joulun ihmettä saapuvaksi.

 

Uudessa kodissa

 Muuttaminen on rajua touhua. Se näkyy kehossa naarmuina ja mustelmina, tuntuu särkynä ja uupumuksena. Varsinkin kun edellinen kokemus on 22 vuoden takaa. Vaikka tavaraa vähennettiin entisessä kodissa kovalla kädellä, sitä oli silti paljon - liikaa. Säilytystilaa on uudessa kodissa paljon vähemmän kuin vanhassa, ja luovuutta on saanut käyttää, että joka tavaralle on löytynyt oma paikka. Vanha matkailuautomme Lyyli oli meille isona apuna. Pakatut laatikot kannettiin sinne, Lyyli ajettiin uuden kodin pihaan ja laatikot purettiin sieltä yksi kerrallaan. 

Asunto on remontoitu muutama vuosi sitten, joten meidän tarvitsi vaan kantaa tavarat sisään. Itse muutto sujui jouhevasti ja siitä iso kiitos apujoukoille. Kun kaikki tavarat ovat saman katon alla, on hyvä alkaa rakentaa kotia. Tässä oli lähtökohta: 

 

 

Täytyy sanoa, että olo oli melkoisen toivoton tässä kohtaa. Samana iltana saimma kuitenkin sängyt koottua, ja sohvatkin siihen asentoon, että oli vähän mukavampaa. Parin päivän päästä meillä näytti jo tältä:

 Toinen tärkeä juttu on tietenkin keittiö, sitä ilman ei oikein hommat suju. Astiat sun muut vielä hiukan hakevat paikkaansa, mutta kummasti keittiön kaapit imaisivat sisuksiinsa astiavarastomme. Hiukan huolissani olin vitriinin astioista, joissa oli esim kahden hengen taloudessa tuikitarpeelliset 23 liköörilasia plus muuta tarpeellista ja tarpeetonta, jotka kuitenkin halusimme uuteen kotiin mukaan. 

Keittiö on osoittautunut toimivaksi ja ilmavaksi, sillä siitä on yhteys myös olohuoneeseen. 

Tässä ruokailemme, ja ruokapöydälle on löytänyt tiensä myös isännän läppäri aamulehden lukemista varten. Siitä on myös hyvä vilkaista pikapuoliin asioita, kun muut tietokoneet ovat yläkerrassa.

Vielä olkkaria. Mustaa seinää samoin kun mustaa takkaa vierastin aluksi, mutta kun olohuoneeseen tulvii valoa isosta ikkunoista, se ei näytä ollenkaan pahalta. Emme edes halunneet ripustaa tälle seinälle muuta kuin Ikean ison kellon. Ilmavuutta tilaan saatiin matalilla, valkoisilla tv-tasoilla joita on kaksi vierekkäin. 

Onko sinulla joku huonekalu, joka tekee kodista kodin? Meillä molemmilla on omat tuolit, joissa viihdymme, isännän tv-tuoli tuossa etualalla. 

Minun luku- ja käsityötuolini sijaitsee takan vieressä. Tämä tuoli oli rakas jo entisessä kodissamme, enkä siitä luopunut kun se on varsin hyväkuntoinenkin. Takkaakin olemme jo testanneet, tosin takan luukut kaipaavat hiukan fiksausta, mutta kaikki aikanaan. Musta takka herätti sekin aluksi hiukan kauhistusta mielessäni, mutta siihenkin olen tykästynyt kun olen sitä jonkin aikaa katsellut. Takan reunalle saa kivasti palamaan kynttilöitä silloin kun takassa ei ole tulta, mutta kaipaa tunnelmaa. Edelliset asukkaat jättivät meille hienon takkasetinkin.

Ja ikkunan takana komeilee mikäs muu kuin uusi grilli, joka sai heti paikkansa terassin kulmasta. 

Alakerrassa sijaitsevat vain keittiö ja olkkari. Yläkerrasta sitten löytyvät makuuhuoneet, sauna ja kylppäri. Portaiden yläpäässä on kohtalaisen kokoinen aula, josta on käynti muihin tiloihin. 

Vanha lipasto löysi paikkansa yläkerran aulasta. Tässä kuvassa kirjat vielä puuttuvat, mutta nyt nekin ovat jo paikallaan. Lipaston päällä sekä sen yläpuolella olevassa hyllyssä ovat valokuvat lapsista ja lapsenlapsista. 

Aulan nurkasta löysivät paikkansa myös aikanaan vanhempieni kellarista pelastamani Riihimäen Lasin keittiötölkit, joista en myöskään ollut valmis luopumaan. Sinne päätyi myös palmuvehka, jonka pitäisi pärjätä myös lähes ilman valoa. Saas nähdä kuinka vehkan käy, pitääkö sille antaa talven mittaan vähän valohoitoa. 

Omenankukkataulut päätyivät koristamaan portaikon yläpäätä. 

Aulasta on käynti pesutiloihin sekä kolmeen makuuhuoneeseen, joista kaksi on "toimistoina".

 Sänky on ostettu Ikeasta jo ennen muuttoa, kun vanha jekkisänky kävi liian pehmeäksi selälleni. Kaappeja makuuhuoneessa oli vähänlaisesti, joten ostimme vaatteille lisätilaksi tuon peilillisen irtokaapin. Kaappi oli pintaviallinen ja saimme sen halvalla. Isäntä sen kunnosti taitavasti niin että kolhuja ei juurikaan huomaa.

 

 Makuuhuoneeseen tulvii myös valoa isoista ikkunoista, ja parina päivänä taistelimme kaihtimet kaikkiin kolmeen makuuhuoneeseen. 

Rivitalo on rakennettu vuonna 1975, ja 70-luku näkyy esim. ikkunanpuitteissa. Luulimme ensin, että lämmityksenä on pelkästään sähköpatterit, mutta yllätykseksemme alakerrasta löytyy myös kattolämmitys. Kosteissa tiloissa sitten tietenkin lattialämmitys. 

Onni on oma soppi. Täällä voi vaikka bloggailla. Kaappitilaa on sen verran, että käsityö- ja askartelumateriaalini mahtuvat hyvin. 

Jyskistä ostettu pieni sohva avautuu vuodesohvaksi, joten siinä on vaikka lapsille kumppaneineen yöpymispaikka, kun toivottavasti tiiviisti meillä yökyläilevät. Olen tainnut jo aika hyvin kotiutua, kun olen malttanut langat ja puikotkin kaivaa esiin. 

Minun sopestani on käynti isolle, koko huoneiston mittaiselle lasitetulle parvekkeelle, jota ei ole vielä kalustettu mitenkään. Se on sitten ensi kesän heiniä. Valot tietenkin viritin parvekkeelle heti, kuten myös pienelle pihallemme. 

Minä saunon yleensä vain mökillä, mutta rivarisaunassa olen innostunut taas saunomaan. 

Kuvan on meille lähettänyt Kiinteistömaailma, ja se on kuvattu suoraan tietokoneen ruudulta kännykällä kuten näkyy. Mutta löylyt ovat hyvät ja se on pääasia.

Pihakuva on myös Kiinteistömaailman esittelukuva. Pihasta pidän erityisesti. Miksikö? Se on tarpeeksi pieni, eikä vaadi paljoa hoitamista. Hiukan kurinpalautusta sille on keväällä annettava, kun on vähän päässyt villiintymään. 

Hiukan jännitti etukäteen, miten sitä rivitaloelämään sopeutuu omakotiasumisen jälkeen. Ympäristö on kuitenkin hyvin maalaismainen, uimaranta melkein vieressä, lenkkipolulle pääsee suoraan talon edestä. Terveyspalvelut, kaupat ja uimahalli ovat muutaman kilometrin päässä. Naapureita ollaan moikattu, mutta ei muuten tutustuttu. Seinän takana on hyvin hiljaista. Portaissa kulkeminen kuuluu, varmaan samoin meiltä heille. Mutta mitään häiriötä ei ole ollut. 

Hiukan yli viikon olemme nyt harjoitelleet uutta elämänvaihetta. Olemme myös vierailleet vanhassa kodissa, se on täynnä elämää ja pienten jalkojen töminää. On sellainen olo, että näin asioiden kuuluukin mennä ja kaikki on loksahtanut ihanasti kohdalleen.