myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

torstai 9. helmikuuta 2017

Nyt puhuu rouva J

Pahoittelen parin viime päivän blogipäivityksiä. Salasanani on hakkeroitu ja blogiini käyty kirjoittelemassa perättömiä juttuja minusta ja perheestäni sekä paljastettu tarkoin varjeltuja perhesalaisuuksiamme. Pihallemme on jokin aika sitten ilmestynyt outo lumikasa, jota epäilemme vieraan vallan lähettimeksi. Minulla ei siis ole mitään tekemistä tuon kasan kanssa, saati että olisin sen rakentanut kuten blogissa on valheellisesti väitetty. Harkitsemme syytettä kotirauhan rikkomisesta, herjauksesta ja kunnianloukkauksesta.

Koneet ja salasanat on nyt suojattu, kamerat ja mikrofonit kaivettu esiin ja tuhottu ja vastedes osaamme varoa paremmin hakkereita. Onneksi nyt on luvattu föhn-tuulia ja lämpöasteita, ja toivon otukselle (joka valheellisesti kutsuu itseään muumimöröksi) pikaista valumista mahdollisimman haisevaan viemäriin. Ensi talvesta toivon mahdollisimman vähälumista. Ja silläkin uhalla, että minua syytetään laittomasta uhkauksesta, totean että hämähäkit vessanpytyssämme eivät ole ikinä olleet pitkäikäisiä. Tulevana keväänä aiomme vetää vessaa entistäkin ahkerammin, ja ekologiset pesuaineet vaihdetaan mahdollisimman tappaviin myrkkyihin.

Itse olen siis ollut täysin pimennossa blogipäivityksistä, istunut takan ääressä ja neulonut sydämiä ja kissimirrejä pienille ja isoille ystävilleni. Tässäpä siitä todisteita:
Toivottavasti tämä välikohtaus unohtuu pian sekä meidän perheeltämme että blogini lukijoilta ja voimme jatkaa asialinjalla. Mukavaa päivää!

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Mörön mörinöitä part 2

Huomenta! Tänään aurinkoisessa pakkasaamussa näytän tältä. Ei hampaita, ei säihkettä silmissä. Säälittävää, kyllä, mutta oletkos itse vilkaissut peiliin yön jäljiltä? Ei tässä nuoremmiksi tulla kukaan. Näiden juttujen lukeminen on siis täysin vapaaehtoista eikä kovin suositeltavaa. Kannattaisi varmaan sinunkin ennemmin lähteä lenkille kuin roikkua netissä. Kyllä tuolla ulkona tarkenee, katso vaikka meikäläistä. Pukeutumiskysymys. Tai jos et muuta keksi niin avaa vaikka televisio.

Kyllä sitä voi rupsahtaneenakin nauttia elämästä.Tässä mielessä herra ja rouva J näyttävät viime aikoina ylittäneen itsensä. Olen päätellyt, että he viettävät jonkinlaista juhlavuotta. Tässä vaiheessa pitää todeta, että tämä tarina perustuu täysin kuulopuheisiin ja juoruihin, ja lukijan vastuulle jää päätellä, minkä osan tarinasta uskoo. 

Herra ja rouva J solmivat avioliiton elokuussa vuonna 1997. Eli tulevana vuonna tuota outoa parisuhdetta on kestänyt 20 vuotta. Kummallista, mutta ehkä he ja heidän oudot kiinnostuksen kohteensa jollain lailla täydentävät toisiaan. Sinänsä oudoksi asian tekee, että neiti J näki päivänvalon tammikuussa 1998. Jokin näissä luvuissa ei nyt täsmää, vai olenko laskenut jotenkin väärin? Kuitenkin neiti J painoi syntyessään reilut kolme ja puoli kiloa mikä on kai ihan normaali ihmislapsen syntymäpaino.

Heti tammikuussa herra ja rouva J pukeutuivat parempiin kirpputorivermeisiinsä, hurauttivat autolla lähimpään kaupunkiin ja ahtautuivat muiden kalkkisten kanssa täpötäyteen konserttisaliin. Lavalle asteli joukko elähtäneitä, huonosti pukeutuneita, pitkätukkaisia miehiä jotka alkoivat laulaa kummallisia lauluja oudoilla sanoilla tyyliin "Nyt reppu jupiset riimisi rupiset". Salillinen kalkkiksia käyttäytyi varsin omituisesti. Vihelsi, taputti, tömisti jalkojaan ja kun huonosti pukeutuneet miehet yrittivät lopettaa esityksensä, minkä luulisi olevan pelkästään hyvä asia, he vaativat lisää laulantaa äänekkäästi huutaen, taputtaen ja jopa seisomaan nousten. 

Hädin tuskin kun tuosta konsertista oli selvitty, herra ja rouva J alkoivat selata saman lähikaupungin teatterin esitettä. Helmikuussa juhlavuosi ilmeisesti jatkuu teatterilla, ja maaliskuuksi on taas suunnitteilla joidenkin lättähattujen konsertti. Lättähatut laulavat autiosta saaresta ja herra ja rouva J ovat olleet heidän konserteissaan jo kolme kertaa mutta vielä neljännen kerran pitää sitten päästä samoja viisuja kuuntelemaan. Ovatpa agiteeranneet keikalle mukaan pahaa-aavistamattomia ystäviäänkin. Tai sitten nuo ystävät jostain käsittämättömästä syystä pitävät myös lättähattujen musiikista. 

Luulisi, että tässä vaiheessa olisi jo tarpeeksi juhlittu yhtä hääpäivää, mutta mitä vielä. Huhtikuun tapahtumien suunnittelu alkoi melkoisella pöhinällä jo viime vuonna alkusyksystä. Perhe J vieraili tiuhaan tahtiin arveluttavilla nettisaiteilla. He tulostelivat papereita ja olivat yhteydessä moniin epäilyttäviin tahoihin. Tämän seurauksena herra ja rouva J joutuivat jopa vierailemaan poliisiasemalla antamassa sormenjäljet. Matkailuautolla kruisailun suunnittelu ei ainakaan aikaisemmin ole aiheuttanut tällaista härdelliä, joten luulenpa että jotain dramaattisempaa on suunnitteilla huhtikuulle. Vuodenkierron huomioiden itse olen jo huhtikuussa vaihtanut olomuotoa, mutta varmaan jossain hahmossa pääsen nauttimaan siitä ihmeestä, että elämä vihreässä talossa hetkeksi rauhoittuu ja perhe J ei ramppaa sisään ja ulos kaikkina vuorokaudenaikoina.

Entäpä sitten tuo pieni punapäinen ovela kettu, piskuinen neiti J. Tyytyykö hän katselemaan sivusta vanhempiensa kohellusta ja opiskelemaan ahkerasti, vai haluaako kenties hänkin sotkea lusikkansa tässä oudon reseptin mukaan keitetyssä sopassa? Eipä ole omena kauas puusta pudonnut, sillä neiti J ei todellakaan aio jäädä paitsi tästä tapahtumia täynnä olevasta vuodesta.

Heti alkuvuodesta neiti J aikoo tempaista oikein kunnolla. Hän on saanut puhuttua äitinsä mukaan ilkeään juoneen, joka toteutetaan ilmeisesti jo ensi viikolla. Rouva J:n ompelukone on laulanut ja hän on ommellut tyttärelleen valepuvun tuota tilaisuutta varten. Neiti J:n opiskelutoverit ovat tuossa juonessa mukana, ja he kaikki aikovat pukeutua valepukuihin tunnistamisen estämiseksi. He ovat sepittäneet pilkkalauluja nolatakseen opettajia ja nuorempia oppilaita. He ovat tilanneet laatikkokaupalla kovia karkkeja, joita he aikovat viskellä auton lavalta viattomien ohikulkijoiden niskaan. Autot he aikovat koristella provosoivilla iskulauseilla. Toivottavasti mellakkapoliisit ovat saaneet vihiä tästä tapahtumasta, jotta sivullisia ei joutuisi vaaraan.

Sen verran neiti J:llä on vastuuntuntoa, että hän ei päästä holtittomia vanhempiaan kahden kesken seikkailemaan huhtikuun houkutuksiin, vaan on soluttautunut mielitiettynsä kanssa osaksi aikaa huolehtimaan, ettei mitään vakavampaa pääse tapahtumaan. Luulenpa, että herra ja rouva J:lle jää silti ihan riittävästi kahdenkeskeistä aikaa sotkea asiansa. Pikku neiti J aikoo myös saada osansa juhlallisuuksista, oikeastaan varastaa itselleen koko vuoden suurimman tapahtuman alkukesästä. Toukokuussa rouva J saa sitten paneutua lempipuuhiinsa leipomiseen, siivoamiseen ja kukkapenkkien kupsutteluun juhlia valmistellessaan.

Tämän verran olen saanut selville pitämällä silmäni ja korvani auki. Pahaa pelkään, että tässä ei ole vielä kaikki. Varsinainen juhlapäivähän on vasta elokuussa. Olen huomannut rouva J:n hymyilevän oudosti itsekseen. Voi olla että hän suunnittelee viattomien lastensa ja näiden kumppaneiden huijaamista korven kätköihin "juhliin" eli värjöttelemään hyttysten syötävänä savuttavan grillin äärelle. Jos rouva J nyt sattuu jotain tällaista ääneen pohtimaan, niin sanokaa hyvät lapset että teillä on juuri silloin hurjasti työkiireitä tai ulkomaanmatkoja tai jotain. Sillä te siellä joudutte kuitenkin kaiken likaisen työn tekemään, herra ja rouva J aikovat kuitenkin siemailla kuplajuomaa ja juoksuttaa teidät näännyksiin loputtomilla vaatimuksillaan.

Olen muuten päättänyt, että kun tieni mörkönä on loppuun kuljettu, aion muuttua hämähäkiksi ja majoittua perhe J:n vessanpyttyyn ja sieltä käsin seurailla tämän umpihullun porukan tulevia edesottamuksia. 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Mörön elämää

Hei, olen muumimörkö. Rouva J rakensi minut suojasäällä. Tältä näytin silloin kun synnyin. Nyt olen hiukan vanhettunut. Pääni on ohentunut, silmäreiät suurentuneet ja hampaat pudonneet. Näytän ehkä enemmän pöllöltä. Mutta ihan vaikuttavalta kuitenkin. Rouva J teki heti synnyiniltanani sellaisen mokan, että sytytti elävät tuikut silmäreikiini, ja tietäähän sen miten siinä käy...sen jälkeen silmäreikiäni hiukan fiksattiin ja niissä on poltettu led-hautakynttilöitä. Väliaikaistahan tämä meikäläisen elo ja olo on. Tällä hetkellä voin oikein hyvin, kun pakkasta on parisenkymmentä astetta. Rouva J voi huonommin. Hän kyhjöttää takkatulen ääressä potien selkäsärkyä. Minä olen syytön tuohon selkävaivaan, se oli jo olemassa ennenkuin hän alkoi minua rakentaa. No myönnetään, ehkä se siinä hiukan paheni, mutta onhan minullakin oikeus olla olemassa, vaikka en tulekaan elämään pitkää elämää. Osaan kuitenkin tarttua hetkeen. 

Seison tällaisen vihreän talon pihassa. Talossa asuvat neiti J, herra J ja rouva J. He ovat mukavia vaikkakin hiukan outoja. Neiti J on nuori aikuinen ja vähiten outo noista kolmesta. Hänellä on karkinpunainen tukka ja hän rakastaa laulamista, tanssimista ja näyttelemistä. Siivoamisesta hän ei juuri perusta.

Mutta nuo kaksi sitten, herra ja rouva J....huoh. Ehkä he mielestään elävät hyvää elämää. Minun mielestäni kuitenkin hyvin outoa. Olen kuullut, että varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti he tämän tästä siirtävät jääkaappinsa sisällön kauas korpikuusen kätköihin. Siellä heillä on työleiri, jossa he hikoilevat aamusta iltaan ruohonleikkurin, moottorisahan, kirveen ja kaikenmaailman porakoneiden kanssa. Illalla he jatkavat hikoilemista istuen rinnakkain kuumuudessa, jossa meikäläinen ei pysyisi montaa hetkeä hengissä. Viilentelevät itseään sitten kylmässä vedessä. Joskus paremmilla ilmoilla, pakkassäillä, mitä tekee herra J? Jatkaa hikoilua hakkaamalla avannon järveen. Siellähän sitten ainakin viilenee kun sinne hyppää. Kelpaisi minullekin.

 Usein kesäaikaan he kutsuvat tuonne korpeen pahaa-aavistamattomia vieraita, joita he sitten pakottavat istumaan savunhajussa odottamassa nuotiossa luultavasti karrelle palanutta ruokaa. Ja illan tullen vieraatkin huijataan sinne kuumaan pätsiin istumaan. Eli varoituksen sana, jos teille yritetään tallaista kutsua esittää. Pahimmassa tapauksessa joudutte käristymään auringossa, huono-onnisimmat joutuvat pinoamaan puita. Ja jos kutsu tulee juhannukseksi, olette suuremmassa vaarassa kun voitte kuvitellakaan. Silloin kannattaa ennemmin lähteä vaikka ulkomaanmatkalle johonkin lämpimään, sillä muuten joudutte luultavasti grillaamaan ja syömään ulkona sateessa.

Herra ja rouva J:llä on kiva koti ja tuo piilopirttikin menettelee, mutta arvatkaapa mitä he tekevät kesälomallaan. Ajelevat ympäriinsä ikälopulla matkailuautolla. Se on kai heidän mielestään mukavaa vaihtelua. Hiekkalaatikossa he kasvattavat perunoita.

Rouva J on outoudessa ihan omaa luokkaansa. Hän siis rakentelee lumesta kaikenlaista, ihan kuin se olisi sopivaa 53-vuotiaalle kirjastotädille. Varmaan lähipiiristä löytyisi lapsityövoimaa siihen hommaan. Mutta ei, naapureiden oudoksuvista katseista huolimatta hän saattaa möyriä hangessa rakennuspuuhissa. No, minun onneni tietenkin, että sain syntyä tänne. Sitten kun minusta on aika jättänyt, rouva J luultavasti aloittaa möyrimisen pihalla. Kupsuttelee kukkapenkkejä ja kylvää yrttejä. Hullua touhua, kun pian taas on lunta maassa ja minulle toivottavasti syntyy seuraaja.

Rouva J pitää siivoamisesta, leipoo hullun lailla, kutoo sukkaa ja lukee hyödyttömiä kirjoja. Hän inhoaa meteliä ja kauppakeskuksia. Pölyisillä kirpputoreilla hän sen sijaan saattaa vaellella tuntikaupalla. Samoin metsässä marjaämpärin tai sienikorin kanssa. Halaileepa hän joskus puitakin, siirtelee huonekalua energioiden virtausten mukaan, ja ripustelee kristalleja ikkunoihin (mutta näistä ei kuulemma sitten puhuta).Kotioloissa rouvamme hiippailee reikäisissä t-paidoissa ja verkkareissa. Ihmisten ilmoille lähtiessään hän useimmiten pukee ylleen lököttävät farkut ja jonkun kirpputoripaidan. Joskus he kyllä käyvät herrä J:n kanssa konserteissa tai teatterissa, joihin hän saattaa pukea jotain kunnollista ylleen. Usein hän näihinkin tilaisuuksiin lähtee kirpputorivermeissä. Hänellä on kuitenkin lämmin sydän näistä kaikista oudoista heikkouksista huolimatta. 

Eihän sitä mörkö voi valita niitä olosuhteita, mihin sattuu syntymään. Olen kuitenkin kiitollinen, että pääsin tähän pihalle kököttämään edes tämän talvisydämen ajaksi. Lyhytkin elämä voi olla arvokas.Ja uskon, että elämäni jatkuu kevään tullen jossain toisessa olomuodossa. Ehkäpä muutun virvoittavaksi vedeksi ja sen myötä joksikin kasviksi, tai vaikka ruohonkorreksi. Siihen asti aion kuitenkin elää täyttä mörönelämää ja säikytellä ohikulkijoita pimeän turvin. Jos joskus kuljet tästä ohi, niin moikkaillaan!

perjantai 3. helmikuuta 2017

Härkistä ja lemon curdia

Otsikon ainesosat ovat sukeutuneet suosiooni. Härkiksestä on moneksi, se kelpaa lihansyöjillekin ja sitä on hyvin saatavana ruokakaupoissa. Tänään löysin sitä jopa Lidlistä, ja naturellin rinnalle oli tulleet tex mex - ja barbeque-maut. Barbeque hyppäsi ostoskoriini ja menee viikonloppuna testaukseen. 

Toissapäivänä tein härkispiirakan, jonka jauhelihaversion ohjeen olen varmaan tänne joskus kirjannutkin. Laitan tähän nyt tämän härkisversion jonka voi siis ihan loistavasti tehdä jauhelihasta..

Härkispiirakka
Pohja:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 dl juoksevaa margariinia
0,5 dl rahkaa

Täyte:
1 sipuli tai punasipuli
1 suippopaprika
1 pkt Härkistä
1 pussi juustoraastetta
2 munaa
2 dl kermaa
juoksevaa margariinia paistamiseen

Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe kulhossa. Lisää juokseva margariini ja rahka.Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Laita vuoka pohjineen jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Leikkaa sipuli ja paprika ohuiksi  suikaleiksi. Kuullota hetki pannulla margariinissa. Lisää Härkis ja kuumenna nopeasti. Mausta mieleiseksesi, mausteita voi käyttää reilusti kun täytteeseen tulee vielä kermaa ja kananmunaa pehmentämään makuja. 

Levitä puolet täytteestä piirakkapohjan päälle, lisää puolet juustoraasteesta, sitten loput täytteestä ja loppu juustoraaste päällimmäiseksi. Sekoita munat ja kerma tasaiseksi seokseksi ja kaada vuokaan täytteiden päälle.

Paista 175 asteessa n. 40-50 minuuttia.

Ja sitten se lemon curd eli sitruunatahna. Se vaan on niin taivaallista . Sitä löytyy siis ihan perus ruokakaupoista sieltä mistä hillotkin. Ihanaa esim. herrasväenleipien sisällä. Nyt käytin purkinloput unelmatorttuun tavan täytteen lisäksi. Piristi kivasti makua.

Unelmatorttu contra lemon curd
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
4 rkl vehnäjauhoja
1 rkl perunajauhoja
3 rkl tummaa leivontakaakaota
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
150 g voita tai leivontamargariinia
2 dl tomusokeria
2 kananmunankeltuaista
1 rkl vaniljasokeria
puoli purkkia lemon curdia

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää siivilän läpi muna-sokeriseokseen varovasti sekoittaen. Levitä pellille leivinpaperin päälle (voit voidella leivinpaperin kevyesti öljyllä niin torttupohja irtoaa paremmin). Kumoa kääretorttulevy sokeiroidulle leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja tomusokeri. Lisää keltuaiset ja vaniljasokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Levitä lemon curd kääretorttulevylle ja sen päälle täyte. Kääri rullalle leivinpaperin avulla. 

Siinäpä herkkuja viikonlopuksi!

Neuloosi jatkuu edelleen pahana. Tällaista nyt puikolla:

Elikä sukkaa pukkaa, ehkäpä ensi jouluksi joulupakettiin tai kenties jo ystävänpäiväksi. Sydänkirjoneuleet sykähdyttävät edelleen.

Selkä vaivaa edelleen, töissä olen yrittänyt olla mutta siitä ei tunnu tulevan mitään. Sanotaan että liike on lääke mutta minulla selkä tuntuu olevan sitä ärtsympi mitä enemmän olen jalkojen päällä. Työasennot kirjojen parissa eivät aina ole parhaita mahdollisia, tulee kiertoliikettä sekä myös nostelua ja kantamista. Tänään kävin taas terveyskeskuksessa hakemassa kipulääkkeen ja relaksantin pistoksina, vaikutus oli kuitenkin hetkellinen, pari tuntia. Maanantaina menen työterveyteen tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin perehtyneelle lääkärille. Toivottavasti siellä alkaisi näkyä valoa tunnelin päähän.

Mukavaa ja mahdollisimman kivutonta viikonloppua!