myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Lomaa odotellessa


Kesä on jo pitkällä. Tai oikeastaan puolessavälissä, onhan elokuu vielä kesäkuukausi. Alkukesän kuivuus on vaihtunut ihanaksi rehevyydeksi. Tien pientareet kukkivat. Kesäkukatkin ovat tänä kesänä kukkineet läkähtyäkseen. Tein äsken kuvauskierroksen kotipihalla. Kukkakuvia on niin ihana katsella syksyn ja talven pimeillä, silloin kun tuntuu että kesää ei ole ikinä ollutkaan. 


Siskolta saamani pasuuna on kasvanut valtavaksi puuksi ja alkaa pian kukkia




 Mintti blogissaan tasapainoilua ja tassunjälkiä kirjoittelee lomanjälkeistä tunnelmistaan täällä . Me mieheni kanssa lomailemme vasta elokuussa, joten loma on vasta suunnitteluvaiheessa. Kaikkea kesäkivaa on silti jo ehditty kokea. Työajat eivät aina osu yksiin joten olen viettänyt aikaa mökillä ihan yksinkin, mutta myös kaksin ja ystävien kanssa. 

Lomaamme on jo vuosia kuulunut vanha matkailuautomme Lyyli. 
Lyyli on meitä uskollisesti kuljettanut ympäri Suomea. Yleensä päätämme suunnan ja ehkä muutaman kohteen, minne ajelemme. Usein edellisenä iltana leirintäalueella suunnittelemme mihin seuraavaksi ajellaan.

Viime kesänä oli tarkoitus käytdä Kolilla sekä Ranuan eläinpuistossa jääkarhun pentua katsomassa. Nämä toteutuivat, vaikka pentua ei nähtykään. Jääkarhut olivat juuri ruokailleet ja luolassaan nukkkumassa. Jossain pohjoisessa, leirintäalueella, en muista missä, tutkimme taas karttaa ja mietimme mihin seuraavaksi. Heitin ihan läpällä Timpalle, että mitä jos Norjaan.

Seuraavana aamuna sitten lähdimme ajelemaan kohti Altaa. Yövyimme siellä ja ajelimme takaisin Skibotnin kautta. Maisemat olivat itkettävän kauniita.


Tuohon reissuun lähdettiin niin heittämällä että jälkeenpäin hirvittää. Sääolot olivat haastavat ja vaatteet ihan vääränlaiset. Karavaanarin tiepalvelu ei koske yli 15 vuoden ikäsiä autoja kotimaan ulkopuolella. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Kerrospukeutumisella pärjäsi, ja Lyyli jaksoi.

Muutama viikko sitten aloimme taas tutkailla karttaa ja miettiä tulevaa lomareissua. Jotenkin itsestään ajatukset karkasivat tuonne Pohjois-Norjaan. Tällä kertaa päätimme ottaa suunnaksi Lofootit, saariryhmän Pohjois-Norjassa, missä kuvien ja ihmisten kertoman mukaan maisemat ovat mahtavia. Kuvat olen lainannut netistä.

Kuvahaun tulos haulle lofootit

Kuvahaun tulos haulle lofootit
 Sää Lofooteilla voi vaihdella kovastikin, vuoren toisella puolella voi olla kaunis, aurinkoinen ilma, ja toisella puolella sataa ja myrskytä. Tällä kertaa aiomme varustautua paremmin. Toppatakit, pipot ja sadetakit mukaan, sekä myös kevyempää vaatetta, jospa lämmintäkin olisi jossain kohtaa matkaa. Suoraa tietää tuonne ei posoteta, vaan ainakin yksi yöpyminen on matkalle suunniteltu.

Lyyli on katsastettu ja sitä huolletaan vielä, että jaksaisi taas meitä kuljettaa. Matkakuume nostaa päätään, mutta vielä on useita viikkoja lähtöön. Sain huhtikuun alussa osatyökyvyttömyyseläkepäätöksen ja teen puolikasta työaikaa, joten voimia jää muuhunkin kuin työntekoon. Kesä näyttää parhaita puoliaan ja nautin siitä täysillä. Terveysongelmia on nyt aika lailla, polvestani on luultavasti kierukka rikki ja se kipuilee ja särkee varsinkin öisin. Eilen kävin ortopedilla ja sain lähetteen magneettikuvaan ja röntgeniin. Tulokset sitten näyttävät miten edetään ja onko edessä tähystys. Polven ehdoilla mennään nyt hissun kissun, mutta se ei estä  nauttimasta kesästä. 

Mitäs muuta sitten lomalla? Mitään sen kummempia suunnitelmia ei ole. Mökkeilyä ainakin, tiedossa on naisten ilta rakkaiden ystävien kanssa. Ehkä muitakin vieraita poikkeaa. Mitään projekteja en aio lomalle suunnitella. Sään ja fiiliksen mukaan aion tehdä juttuja. Lukemista ja käsitöitä sadepäivinä, ehkä pientä pihatyötä jos kunto sen sallii. 

Mutta nyt on alkamassa aurinkoinen ja lämmin viikonloppu. Nautitaan siis!



maanantai 18. kesäkuuta 2018

Mistä juhlapyhästä pidät eniten?

Ajelin eilen mökiltä kotiinpäin ja kuuntelin autossa Radio Novaa. Niina Backman kyseli kuuntelijoiden juhannussuunnitelmia. Hän kertoi, että juhannus on hänelle ainoastaan pieni hengähdystauko arjen keskellä, ei juhlana mitenkään merkityksellinen. Hän panostaa jouluun.

Aloin miettiä asiaa omalla kohdallani. Joulunvietto rakkaiden kanssa on ihanaa. Samalla koen joulun valmisteluineen hyvin uuvuttavana. Voisin viettää joulua yhden päivän, mutta kaikki siihen liittyvä tingeltangeli alkaa ahdistaa jo lokakuussa. Vaikea on sulkea silmänsä kaikelta hössötykeltä. Ja myönnän, hössötän kyllä itsekin. Teen liikaa ruokaa ja leivonnaisia on pakastimessa vielä pitkälle seuraavaan vuoteen. Ja uuvutan itseni puolikuoliaaksi. Toisaalta joulu on tervetullut valonpilkahdus kaamokseen, ja varmaan talvi tuntuisi vielä pitemmältä jos joulu ei sitä katkaisisi.

Pidän käsillä tekemisestä. Joululahjoja neulon oikeastaan koko vuoden. Se on se mukava osuus. Kaupoissa juokseminen saa minut uupumaan täriseväksi. Pidän kynttilöiden polttamisesta ja sytyttelen valoja sisälle ja ulos.

Uutta vuotta ei meillä juurikaan vietetty niin kauan kuin talossa oli koiria. Silloin paettiin mökille rakettien pauketta. Viime uudenvuoden vietimme ystävien luona, ja oli mukavaa. Vappu on myös sellainen juhla, joka ei oikeastaan minulle merkitse mitään. Ei ole tarvetta lähteä bilettämään saati marssimaan. Pääsiäinen on minulle se hengähdystauko. Usein olemme sillon avanneet mökkikauden, lapsia poikkeilee syömässä joko siellä tai kotona. Ei sen kummempaa. Jotain leivon, ruoka voi olla sitä mitä huvittaa tehdä.

Mutta juhannus. Se on minulle The Juhla. Viime vuonna vietimme juhannusta mökillä jo torstaina, aattona sitten osa porukasta lähti töihin, osa muihin karkeloihin ja aattoa vietin yksin mökillä. Eikä se haitannut yhtään. Viime viikonloppuna meillä oli vieraita mökillä, ja nautimme kesästä yhdessä saunoen, uiden ja grillaillen. Ilmakin oli ihana. Ikäänkuin juhannuksen etkot. Tänä vuonnakin juhannuksesta tulee rauhallinen. Lapset ovat kuka missäkin, mies töissä joten olen luultavasti aaton itsekseni. Eikä se haittaa yhtään. Sairastin taas yhden keuhkokuumeen, ja toipuminen tuntuu nyt kestävän entistä kauemmin, joten olen aika uuvuksissa. Yksinolo mökillä ei ole minulle uutta. Moni on kysynyt, enkö pelkää, mutta vastaus on ei. En koe että sielunkodissani minulla olisi mitään pelättävää (ja jos joku minut yöllä vie niin varmsti tuo aamulla takaisin :)  ). Saunon, uin ja tuijottelen järvelle. Syön yksinkertaisesti. Nukun silloin kun nukuttaa. Juhannuksena on KESÄ! Olipa ilma sitten mikä tahansa. 

Yhden parhaista jouluistani olen viettänyt perheen kanssa Lanzarotella. Joka mukula sai mieleistänsä jouluruokaa, jonka tarjoilija kantoi pöytään tummassa etelän illassa. Tänä vuonnakin joulusta on tulossa erilainen.

Kaikki nämä juhlat ovat tärkeitä vuoden kierrossa. Kirkollisuus on ainakin joulussa ja pääsiäisessä vahvasti mukana niille, jotka niitä haluavat kirkollisesti viettää. Mikä sinulle on juhla numero yksi?




torstai 24. toukokuuta 2018

Hupsista, sehän on kesä!

Reissuun lähdettiin talvikelillä, ja kotiin tullessa olikin jo melkein kesä. Ja nyt sitä kesää on riittänyt jo monta viikkoa. Lämpö on ihanaa, mutta niille, jotka sadetta toivovat - tai tarvitsevat  kipeästi tuottaakseen meille muille ruokaa - toivon hiljaista, lämmintä kesäsadetta. 

Kotona on oltu jo monta viikkoa, mutta kesäihminen on kirmannut helmat hulmuten pitkin peltoja ja pientareita, eikä ole ehtinyt koneelle ollenkaan. Äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin puutarhalle, joten kesäihminen on myös roudannut kotiin kärryllisen kukkia ja yrttejä, ja möyrinyt mullassa sydämensä kyllyydestä. Kotipihalla tuntuu nyt kukkivan kaikki yhtaikaa. Sireenien ja angervojen tuoksu on huumaava.




 


Terassilla on viihdytty siitepölyistä huolimatta, pieni riesa muuten ihanassa kesäsäässä. Allergisille tietenkin isompi riesa. 

Mökillekin on ehditty jo monta kertaa. Kevätsiivoukset tehty ja nurmikkokin ajettu jo kerran. Viime viikonloppuna oli sykähdyttävä näky, istuimme saunan terassilla ja näimme kun metsäkauris ui järven yli vastarannalle. 


Eikä kesä ole mitään ilman ukkosta, tosin Lehmiksen yli ukkonen harvoin tulee ja tälläkin kertaa jäätiin ilman sadetta, vaikka muualla oli satanut ja ukkostanut kunnolla. 
Tällä hetkellä meillä on muuttolaatikoita siellä sun täällä. Kuopuskin on muuttamassa kotoa pois rakkaansa kanssa yhdessä asustelemaan. Onhan sitä jo harjoiteltu puolin ja toisin kansanopistovuoden aikana, mutta nyt on nuorellaparilla ihan oma asunto  kesäkuun alusta ja sinne haalitaan kaikenlaista tavaraa, joilla pääsevät elämisen alkuun. Kyllähän äidin sydäntä hiukan särkee, mutta samalla siellä pulppuilee ilo nuorten puolesta. Näin sen elämän kuuluukin mennä.




torstai 19. huhtikuuta 2018

Road trip

Tiistaina vuokrasimme auton ja lähdimme katselemaan lähiseudun nähtävyyksiä. Tässä muuten autovuokraamo jota voin lämpimästi suositella.
Kaikki toimi loistavasti, meitä palveltiin hyvällä englannilla, takuumaksua ei vaadittu, auto oli lähes uusi ja vakuutus oli täydellinen. Se on hyvä varmistaa maassa, missä ajotyyli on aika vauhdikas ja peltiä on rutussa aika monessa autossa. Paikallisessa autoilukulttuurissa olisi paljonkin kertomista, esim. pysäköinti on aika villiä, ja autoja saattaa seisoa hätävilkut päällä keskella ajoväylää kun kuski on toimittamassa jotain asiaa (tai juttelemassa viereisen auton kuljettajan kanssa ikkunat auki). Positiivista on se, että jalankulkijaa kunnioitetaan, autot jarruttavat jo kaukaa kun näkevät jonkun odottovan suojatien reunassa kadun ylitystä. Paikalliset myös luottavat tähän, eivätkä aina edes vilkaise tuleeko autoja, kun astuvat suojatielle. 

Mutta asiaan eli reissun päälle. Vuosi sitten jäi näkemättä tippukiviluola Cuevas de Canelobre. Sinne on Torreviejasta matkaa n. 90 kilometriä, ja sinne suuntasimme ensimmäiseksi. Portaita ei ollut aikaisemmassa postauksessa kauhistelemani viidensadan sijaan kuin satakunta, joten hyvin pysyin mukana kävelykeppimummojen ja -pappojen tahdissa. Opas esitteli paikkaa ja sen historiaa hyvällä englannilla. Ihan kaikkea en ymmärtänyt mutta suurimman osan kuitenkin. Espanjassa matkailu on iso elinkeino, ja 80-luvulla luolaan vietiin tuhansia ihmisiä päivittäin tutustumaan. Sillä oli huonoja vaikutuksia luolan herkälle ilmastolle ja tottakai isot ihmismassat jättävät jälkensä. Uudistuminen on hidasta, sadassa vuodessa n. 1 cm. Nyt on luolan suojelu otettu ykkösprioriteeksi. Sinne päästetään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, osittain kulumisen, osittain hengityspäätöjen vuoksi. Lämpötilan on oltava vakio, ei liian kylmä eikä kuuma. Jos lämpötila nousee liikaa, luola suljetaan yleisöltä.

Luola oli kaunis ja mielenkiintoinen, siellä soi hiljainen musiikki, kiviä oli valaistu ja niistä saattoi bongailla erilaisia hahmoja. Pieni pettymys se silti oli, odotimme enemmän. Lanzarotella aikanaan kiertelimme valtavassa luolastossa sokkeiloisia käytäviä pitkin. Luolaston syvyyksissä oli jopa konserttisali. Myös Cuevas de Canelobressa pidetään konsertteja mutta pienemmässä mittakaavassa. 
Luolassa sai kuvata yhdessä kohtaa ilman salamaa, mutta eipä niistä kuvista kummoisia tullut kännykkäkameralla. 

Korkealla paikka oli:
Tällä kielekkeellä oli valloittajia eli kiipeilijöitä, mikä heikompaa vähän hirvitti. 

Seuraavaksi suuntasimme kohti Elchen palmupuistoa, joka oli oikeastaan valtava metsä, joka kiersi koko kaupungin. Puistomainen osio oli varsin viehättävä ja rauhallinen, ja varmaan houkuttelee ihmisiä kiireisen kaupungin hulinasta rauhoittumaan palmujen varjoon. 

Kauaa emme malttaneet puistossa viipyä. Mielestäni sitä ei varsinaiseksi nähtävyydeksi voi kutsua. Toki jos haluaa käydä vaikka piknikillä niin täällä sille on hyvät puitteet. 
Hurautimme takaisin Torreviejaan, sillä halusimme tutustua meille vielä tuntemattomaan La Matan alueeseen. Siellä sitten maltoimme myös istahtaa syömään. Rantabaarissa sain syödäkseni herkullisen ja kauniin falafel-annoksen. 
 Vatsa täynnä jaksoi lähteä katselemaan maisemia, ja näytti siltä, että täällä on Torreviejan parhaat hiekkarannat. Alue oli myös paljon rauhallisempi kuin Cura Beachin ja Los Locosin ympäristö. Ja mukavalta näytti myös se, että rantabaarit - joita ei kauhean paljoa ollut - olivat suoraan rannan yläpuolella, eikä siinä kulkenut katua välissä kuten täällä muualla. 


 Myös lapset oli huomioitu, rannan tuntumassa olevalla torimaisella aukiolla oli jos jonkinlaista härpäkettä lapsille. Muutenkin La Mata vaikutti lapsiystävälliseltä, ja paljon lapsia vanhempineen olikin leikkimässä rannan tuntumassa.

Halusimme vielä nähdä La Matan suolajärven. Navigaattori oli hiukan ihmeissään, mutta pienen etsimisen jälkeen löysimme perille suolajärvelle ja luonnonpuistoon. Etsiminen kannatti, sillä tämä oli ehkä reissun paras kohde. Luonnonpuiston tunnelma oli viidakkomainen, siellä kuului monenlaisia erikoisia lintujen ääniä, ja orava kaiveli terhokätköjään maasta. La Matan suolajärvi ei ole vaalenpunainen kuten toinen Torreviejan järvistä. Mutta kaunis ja rauhoittava. 



Päivät ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia ja olemme viettäneet aikaa uima-altaalla ja rannalla. Pari päivää lomaa jäljellä ja jo nyt on ikävä takaisin tänne.

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Mä oon niin lomalla

Varsin kliseinen otsikko, mutta toden totta nyt tunnen olevani lomalla. Viileä ja tuulinen sää muuttui viikonloppuna lämpimäksi, eilen ja tänään ollaan oltu jo hellelukemissa. Varsin nopeaa on säiden vaihtelu täälläpäin, yöllä satoi rankasti, ja aamulla paistoi taas aurinko siniseltä taivaalta. Helteisen päivän jälkeen eilen illalla tuuli rantakadulla oli taas viileä, lauantaina siellä oli lämmintä astella. Paellaa emme ole ennen Espanjassa - emmekä missään muuallakaan - syöneet, joten nyt kokeiltiin sitä.


Hyvä ruoka, ja varmaan helppo toteuttaa itsekin isommallekin porukalle, kun pannun vain hommaisi. Tässä oli kanaa ja reilusti kasviksia riisin lisäksi, pannullinen tehtiin kahdelle hengelle ja tuolta oli helppo nyppiä itselleen maistuvat osat. Ostin myös tuota keltaiseksi värjäävää paellamaustetta kotiin mukaan. 

Mansikat ovat valtavia, mutta eivät maistu oikein miltään.
Löysimme markkinabussiin, ja sitten myöhemmin kuulimme, että markkinoille olisi ollut sama matka kävellä kuin bussille. No, oppirahat pitää maksaa. Uudella markkinapaikalla oli huomattavasti väljempää ja vähemmän ahdistavaa kuin viime vuonna keskustassa. Ostoksia teimme maltillisemmin kuin viime vuonna innoissamme. Vaatteita vähän ostelimme, ja ruokapuolelta pieniä suolakurkkuja ja oliiveja. 
Markkinoilta löytyy vähän erilaisia vaatteita kuin Suomesta, ja viimevuotiset ovat kestäneet hyvin käyttöä ja pesua, joten muutaman puseron ostin nytkin. 

Eilen vietimme helteistä sunnuntaita Los Locos -rannalla. Porukkaa oli paljon, joskaan ei niin paljoa kuin viime vuonna pääsiäisviikolla Cura Beachilla. Monet paikalliset perheetkin olivat rannalla viettämässä sunnuntaipäivää ja leikkimässä lastensa kanssa. 



Välimeri on tähän aikaan vuodesta niin kylmä, että uimassa ei ollut ketään. Mutta rantavedessä oli mukava kahlailla ja kuunnella meren pauhua. Auringonottohan on h-tistä, vaarallista ja tappavaa, ainakin vanhenee ja rypistyy jos sitä tekee. Mutta kipupotilaalle se on myös hellivää ja helpottavaa. On ihanaa olla edes vähän aikaa ilman särkyjä. Polvikipu on myös hellittänyt, eikä selkäkään vihoittele. Olemme kävelleet useita kilometrejä päivässä, aluksi kävelin polvituen kanssa, nyt en ole enää tarvinnut sitäkään. 

Tänään olemme sitten viettäneet uima-allaspäivää taloyhtiön uima-altaalla. Siellä on vielä kovin hiljaista, juuri muita ei ole paikalla ollut kuin me. Altaan vesi on myös vielä jäätävää, mutta joka päivä olen siellä pulahtanut. Kylmän ja lämpimän vaihtelu tuntuu tepsivän kipuihin. Toki loma ja stressitön olo on hyväksi olotilalle, mutta jos Suomessa on sattunut kesälomalle huonot ilmat, niin kyllä kipuja on ollut ihan riittämiin. 

Kohta lähdemme kyselemään vuokra-autoa, jospa huomenna pitäisimme retkipäivän. Viime vuonna jäi näkemättä Torreviejan lähellä olevat tippukiviluolat, "Cuevas de Canelobre". Sinne olisi tarkoitus suunnata, ja ehkä myös Elchen palmumetsään, joka on maailman suurin ja Unescon maailmanperintökohde. Luolissa on 400-500 porrasta, joten polvituelle taitaa olla taas käyttöä.

Seikkailua siis tiedossa!