myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Hygge

Tiedotusvälineissä on viime aikoina vilahdellut hygge-termi. Itse en ainakaan ole siltä voinut välttyä. Sen ovat keksineet tanskalaiset, "maailman onnellisin kansa" (mitenkähän senkin voi määritellä?). Hyggelle ei ole olemassa mitään suoraa käännöstä, se tarkoittaa jotakin mukavaa, leppoisaa, nautinnollista, hyvää oloa. Aika laaja käsite siis. Ja varmaan eri ihmisille se merkitsee eri asioita. 

Miten sinä hyggeilet?

Jonkun mielestä hyggeen kuuluu ehdottomasti villasukat, tai töppöset, lämpimät varpaat joka tapauksessa. 


Joillekin meistä hyggeilyä on niiden lämpimien neulominen. Minulle parasta hyggeä on istahtaa takan viereen ja ottaa puikot käteen. 
 
 Hyvää teetä. Tai vaikka punaviiniä.

Mielestäni se voi olla muutakin kivaa tekemistä, mistä itse nauttii. Vaikkapa leipomista.
Piparkakkumökki teekupin kyljessä.
 
Hyvää ruokaa. Ja ruoanlaittokin voi olla hyggeä.
Sielunmaisemia.


 Meidän viime viikon hoitokoira, Lola, hyggeili sohvannurkassa.
Tai olkkarin pehmeällä matolla. 
Lolan hyggeilyyn kuului ehdottomasti sen rakas pallo. 

Joulun odotus on hyvää aikaa hyggeillä. Glögiä, kynttilöitä, ystäviä, hyvää ruokaa.Tai kirja ja sohvannurkka. Kiire ja stressi eivät siihen kuulu.

Kerrohan kommentteihin omia hyggeilyvinkkejäsi!

















keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Arki-illan pelastus

Perhe kotiutuu nälkäisenä töistä ja koulusta, harrastuksiin pitäisi ihan kohta lähteä, ja ruokaakin saada nälkäisille massuille. Tuttua? Meilläkin välillä näin, vaikka ruuhkavuodet ovatkin ohi ja kolmen aikuisen taloutta pyöritetään. Ja harrastamaan olen lähdössä minä itse, eli bailatino-ilta. 

Olen tunnetusti huono noudattamaan ruokaohjeita, usein vaan sävellän ja sitten kun lopputulos on onnistunut, onkin kiire saada ohje itselle muistiin. Tänään kävi näin. Jos ehdit poiketa kaupassa töiden jälkeen, tarvitset vajaan puoli tuntia itse ruoanlaittoon. 
Tällaista kokattiin tyttären kanssa:

Kana-pesto-avokadopasta

N. 300 g pastaa
1 sipuli
oliivi/rypsiöljyä
(sitruuna)pestoa
1 avokado
2 dl ruokakermaa
450 g broileirin filesuikaleita
parmesanraastetta
suolaa, mustapippuria 
(tuorejuustoa)

Laita pasta kiehumaan ohjeen mukaan suolalla ja öljylorauksella maustettuun veteen. Pastan kiehuessa tee kastike. Silppua sipuli ja ruskista pannulla broilersuikaleiden kanssa.

 Kun broileri on kypsää, lisää pannulle 2-3 rkl pestoa, suolaa ja pippuria. Kaada ruokakerma pannulle ja keitä hetki kokoon. Tarkista maku, kastikkeessa voi olla reilusti makua koska pasta neutraloi sen. Kastikkeeseen voi lisätä myös jääkaapista fetan tai tuorejuuston jämät, meiltä löytyi tällaiset purkinpohjat.

Valuta kypsä pasta lävikössä ja kaada takaisin kattilaan. Halkaise avokado, poista kivi ja pilko avokado veitsellä kuorenpuolikkaassa. Sekoita kastike ja avokadokuutiot pastan sekaan. Tarjoa paremesanraasteen kanssa. 
Vielä ehdin tehdä tämän päivityksen ja nyt on ohje muistissa, toivottavasti siitä on sinullekin iloa. Mukavaa illanjatkoa!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kortteilua ja lapastelua

Tuulinen lokakuinen viikonloppu. Mitäs olette puuhastelleet? Pihatöitä ei tuolla tuulessa oikein ole kiva tehdä. Lenkillä olen itse käynyt, sauvoja (ja miestäni) ulkoiluttanut nyt kuin ei ole koiraakaan. 

Eilen innostuin pitkästä aikaa kortteilemaan kun askartelukaapista löytyi jostain alekopasta ostamiani 3D-aihioita. Joulukorttiaika alkaisi olla käsillä, mutta näistä tuli nyt enemmän onnittelukortteja. 

Kylläpäs muuten tuli huonoja kuvia salamalla, värit ovat luonnossa ihan jotain muuta.

Nämä olivat varsin helppoja tehdä, kun kuviot oli valmiiksi irroiteltu aihioista. Jäi vaan päällekkäin näpräämisen ilo. En tiedä riittäisikö pinna enää leikellä noita piperryksiä paperista, joskus on tullut sitäkin tehtyä. Yleensä räätälöin kortin juuri sille kenelle se on menossa, mutta hyvä on olla muutama kortti myös pöytälaatikossa nopeita tilanteita varten. Saas nähdä tuleeko joulukortteja tänä vuonna väännettyä. Löysin viime joululta säästyneitä tosi kivoja Minna Immosen kortteja, joita ehkä tänä vuonna lähettelen. Toisaalta, itse tehty joulutervehdys on niin kiva antaa ja saada....saapas nähdä vieläkö inspiroidun ennen joulua. Yhtään joulukorttimallia ei nyt kyllä ole mielessä. 

Neulepuolella olen nyt keskittynyt lapasiin, niistä kun tuntuu aina jossain vaiheessa talvea olevan krooninen pula. Lapasia olisi kiva ja nopea tehdä, mutta se peukalo...on maailman tylsintä alkaa peukaloa värkkäämään, kun työ muuten olisi valmis. No, muutama pari on tullut valmiiksi jopa peukalon kanssa. Osan olette ehkä jo nähneetkin täällä, mutta esittelenpä vielä koko joukon kertaalleen.
Tyttärelle tein lapaset heti käyttöön, lankana vaihteeksi muuta kuin Novitaa. Tämä Drops Karisma on 100 % villaa ja näistä tulikin mukavan pehmeät ja lämpimät. Vilusormelle ei saa olla "reikiä" kämmenosassa, joten tein vaan varteen hiukan tuota valepalmikkotyyppistä kuviota. 
Nämä lapaset on tehty ikiaikaisista Nalle-langoista, joita kerran löysin kirppikseltä. Silloin Novita oli vielä Rondo, eikä näitä värejäkään taida enää mistään löytyä. Varteen taas vähän valepalmikkoa ja tuohon ranteen kohdalle pitsikukkaraita. Muuten ovat ihan peruslapaset. 

"Poikain" lapaset miesten kokoa, lankana Isoveli. Viime talvena tein itselleni Isostaveljestä lapaset, ja ihanan lämpimät niistä tulikin! Nämä tein puikoilla nro 4, 9 silmukkaa puikolla. 
Valkoiset lapaset Nallea. Luulin, että lanka riittäisi vielä viiden lehden tossuihin, mutta kuinkas kävi: 
Harmittavasti lanka sitten kuitenkin loppui ihan loppusuoralla. No, täytyypä ostaa kerä tätä lisää, uskon että sille tulee muutakin käyttöä.

Sellaista tällä kertaa. Tsemppiä syyspimeille!

maanantai 10. lokakuuta 2016

Mökkeilijän syysmietteitä

Mukavaa maanantai-iltaa sinne ruudun toiselle puolelle! Millään en oikein oivalla, että tänään on todellakin maanantai, kun olin lauantaina töissä ja tänään vapaalla. Ja tänään vasta tultiin mökiltä kotiin. Että mitäkö siellä mökillä näin syksysellä puuhastellaan? Voin taata että puuhaa riittää vaikka vuoden ympäri. 

Meillä ei puhutakaan kesämökistä vaan pelkästään mökistä. Tai useimmiten Lehmiksestä. Tämän lempinimen antoi Leena-ystäväni, kun Lehmäjärven rannalla aloimme mökkeillä. Joskus aikanaan vannoin, että jos meillä joskus mökki on, niin mitään pihahommia siellä ei sitten tehdä. Mutta kuinkas sitten kävikään. Lehmiksellä on Piha. Mökkiä ostaessa piha oli aika rempallaan, mutta hiljalleen olemme siitä raivanneet ihan kauniin mökkipihan. Ja työlään. Nurmikon ajoa riittää. Inhoan lehtipuhaltimella häiriköintiä, mutta kun en pysty haravoimaan käsi- ja olkapäävaivojen vuoksi, niin puhallin on oiva apu. Neljä tuntia puhalsin lehtiä eilen. 
Sen siitä saa kun haluaa rantakoivikossa asustella. Moni varmaan mieltää mökkeilyn saunomiseksi, uimiseksi, grillaamiseksi ja laiturilla istuskeluksi. Sitäkin se on, mutta myös paljon muuta. Mieheni kanssa pidämme puuhastelusta, ja aika pian mökille tultua vedetään työhanskat käteen. Minä kupsuttelen pihalla (ja nautin siitä ihan valtavasti), ja nyt syksyn tullen vaeltelen lähimetsissä. Joskus tulee saalista, joskus ei. Tänään tuli. 

Mieheni tykkää nikkaroida (tai oletan niin kun hän sitä jatkuvasti tekee).Nyt on työn alla ollut pihakeittiö, josta olettekin täällä kuvia nähneet. Grillailtu siellä onkin jo moneen kertaan, mutta valmis se ei ihan ole. Puuhellalle pitää viritellä oma piippu. Maalaushommaan olen minäkin osallistunut. Kaikenlaista kunnostushommaa riittää, ja tietenkin polttopuiden tekoa. 

Meillä ympärivuotista mökin käyttöä helpottaa se, että vesi tulee ja menee. Onpa meillä sellainenkin ylellisyys kuin kylppäri ja sisä-wc, vaikka aika paljon kompostorivessaa käytämmekin ainakin kesäaikaan. Olin pitkään sitä mieltä, että en halua mökille pesukonetta, mutta tänä kesänä sellainen kuitenkin käytettynä ostettiin. Ja on se helpottanut kovasti, kun lakanat ja pyyhkeet voi pestä mökillä ja jättää vaikka kuivumaan parvekkeelle seuraavaan käyntiin saakka. 
Käytämme mökillä pelkästään näitä pesupähkinöitä. Ne ovat ekologisia ja riittävän tehokkaita mökkikäyttöön. Tosi likaiset työvaatteet ym tuon kotiin pesuun. 

Mökkikeittiötä en ole teille kai koskaan esitellyt. Esittelykunnossa se ei olekaan ikinä, se kun on maailman pienin ja yleensä tasot ja hyllyt pursuavat astioita ja ruokatavaroita. Kuvasinpa sen nyt kuitenkin, ja tältä se näyttää:
Se on siis hyvin pieni ja vähän pimeäkin vaikka ikkunakin on mutta siitä ei kovin paljon valoa tule kun se on tuonne tummalle terassille päin. Lamppuja tuonne on sitten viritetty, ja vaikka keittiö on maailman pienin, teen mielelläni siellä ruokaa. Kesällä tietenkin ruoanlaitto siirtyy pitkälti ulos, mutta on mukavaa kun on uunikin missä voi ruokaa laittaa. Eilen siellä paistui sieni-juustolasage Valion ohjeella.
Mieleni on tehnyt pitkään lasagnea, mutta kun liha on ei-ei niin olin aivan onnessani kun löysin tämän ohjeen. Lasagnesta tuli mahtavan hyvää, ohjeen löydät täältä, jos haluat kokeilla. Tein lasagnen suppiksista ja kanttarelleista ja laitoin kastikkeen sekaan myös aurajuuston jämät. Varmaan hyvä lasagne tulisi nyhtökaurasta tai härkiksestäkin, mutta kun noita sieniä nyt on saalistettu niin teinpä tällaista. 

Kaappitila on keittiössä kortilla, ja ruokailutilan nurkassa onkin kulmakaappi, jossa on osa astioista. Keittiön pulella on lisäksi avohyllyjä, jotka sattuneesta syystä rajasin kuvasta pois ;) joskus alkuun ajattelimme, että puhkaisemme seinän yläosan tuonne ruokailutilan puolelle, mutta nuo avohyllyt ovat tuikitarpeelliset. Ja kun tasot ja hyllyt useimmiten vyöryvät tavaraa, ei haittaa yhtään vaikka keittiö on tuolla vähän piilossa. Kaikki toimii, ja se on tärkeintä. 

Päivän ihanin hetki on se, kun puuhastelun jälkeen lämpiää sauna. Niin kauan kun Lehmis on sula, sinne pulahdellaan saunasta. Ja avanto tehdään kevättalvella heti, kun jää on sen verran ohentunut, että siihen jääsaha pystyy. Saunakin on pieni ja vanha, mutta hyvät löylyt siellä tulee. Saunomisen välillä on mukava istuskella terassilla ja katsella järvelle. Kiikari on aina valmiina lintujen bongailua varten. Tähän aikaan vuodesta bongailtavaa ei kyllä juurikaan ole. Eilen istuin pitkään saunan jälkeen terassilla huopaan kääriytyneenä ja katselin puolikasta kuuta. 
 
Kun valosaastetta ei ole, on mukava katsella myös tähtiä. Revontuliakin on tänä syksynä näkynyt. 

On aina mukavaa saada mökille vieraita. Turhan harvoin tulee vaan vieraita kutsuttua, ja kesä menee niin äkkiä kun kaikilla on omat reissunsa ja juhlansa. Ja kyllähän tuolla korvessa vähän erakoituu ja tulee laiskaksi vieraita kutsumaan. Mökki on lastemme ja heidän kumppaneidensa vapaasti käytettävissä, olemme me vanhat varikset sitten paikalla tai emme. Sääntönä on, että kukin mökkeilijä siistii paikat kuntoon seuraaville tulijoille. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa pidetty mökkipäiväkirjaa, johon kaikki kävijät kirjoittavat terveisensä. Samalla vähän pidetään kirjaa mökin käyttöasteesta. Tätä perinnettä varmaan jatketaan. Mukava on lueskella, mihin aikaan on nähty ensimmäistä kertaa vakiovieraamme kaakkurit ja mökkitien kurjet. Niitä odotellessa - mukavaa viikkoa!



sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Puikoilta tipahtaneita

Kukkiva rapunpieli ja keltaisia lehtiä. Syksy on tosiasia kun kohta on lokakuu, mutta kukinta jatkuu ja kertoo, että kesästä ei ole kovin pitkää aikaa. 

Syksy on ollut niin kaunis ja lämmin, että vapaa-ajat olen lähinnä juossut pitkin metsiä. Ei juuri ole sadepäiviä ollut joten neulominen on jäänyt vähiin. Ilokseni olen ollut niin hyvässä kunnossa että olen voinut harrastaa liikuntaa aika aktiivisesti. Metsässä rämpiminen on hyvää hyötyliikuntaa, sen lisäksi olen ulkoiluttanut sauvoja nyt kun ei ole koiria ulkoilutettavana. Tunti viikossa bailatinoa ja tunti zumbaa. Lihaskuntoa pitäisi lisätä, en ole kuntosali-ihmisiä joten olen yrittänyt ihan kotona tehdä vatsa- ja selkäliikkeitä mutta turhan harvoin. Pitää yrittää tsempata tässä kohtaa. Nyt on pikku flunssa kiusana, mutta kovin paljoa se ei ole liikkumista rajoittanut. 

Tässä eilisen saalis:
 Metsässä on nyt kovin kuivaa, kanttarellit ovat kuivakoita (mutta jaksavatpahan sitten imeä reilummin voita pannulta ;) ), suppiksista on vasta etujoukot paikalla. Nuo sienet löysin erään supan pohjalta, missä oli vähän kosteutta enemmän. 

No on sitä jotain kuitenkin tullut neulottuakin. Kuplasukat Seitsemän Veljestä Polkkaa ja kuplat valkoisella.
 Joulunväriset tossut Isoveli-langasta. Oikeastaan nämä ovat varrettomat sukat kantapäineen kaikkineen.
 Valkoiset lapaset Nallea.
 Tämä sukka-lapassetti Nalle Kukkaketoa, varret muurahaisenpolku-neuletta.
Ilmeisesti ihan mukava ilma tänäänkin tulossa. Suunnitelmissa ehkäpä pientä pihatyötä. Entäs sinulla? Mukavaa sunnuntaipäivää kuitenkin!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Nyhtökauraa ja kanttarelleja

Joko nyhtökaura on sinulle tuttu? Ihan mainio lihan korvike ja proteiinin lähde meille, jotka emme syystä tai toisesta voi tai halua lihaa käyttää. Nyhtökauran saatavuus on vielä huonohko, vähän joutuu saalistamaan että sitä saa. Itse olen kysellyt kauppiailta, milloin nyhtistä on tulossa ja olen ollut tikkana paikalla ko päivän aamupäivällä. Tänäänkin tärppäsi, ja päätin kokeilla miten nyhtiksen ja kanttarellien liitto toimisi. Ja hyvin toimi. Nyhtökauraa on saatavana miedosti maustettuna ja naturellina versiona. Itse nyhtishän ei maistu millekään joten mausteita ja/tai jotain voimakkaan makuista ruoka-ainetta kannattaa käyttää rinnalla. 
Nyhtökauraa ja kanttarelleja

Aineet:
1 pkt (250 g)maustamatonta nyhtökauraa
200 g esikäsiteltyjä kanttarelleja (tai esim. suppiksia, mustia torvisieniä)
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
2 prk ruokakermaa 
suolaa, valkopippuria

Tee näin:
Silppua sipuli ja kuullota pannulla, lisää esikäsitellyt sienet ja ruskista  niin että saavat vähän väriä. Lisää pannulle loraus vettä ja kasvisliemikuutio, sekoita ja anna veden haihtua. Lisää ruokakerma ja anna muhia kymmenisen minuuttia. Mausta mielesi mukaan. Itse laitoin vain suolaa ja valkopippuria koska halusin että kanttarellien hieno maku tulee esille. Koristele tuoreilla yrteillä.
Tarjoa lisäksi keitettyä riisiä tai perunoita.
Hyvää oli, kannattaa saalistaa sekä nyhtökauraa että kanttarelleja!

Hyvää viikonloppua!


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Okei, on se sitten syksy

Kai se on kesäihmisen annettava periksi syksylle. Kurkiaurat ja hanhiparvet lentelivät viikonloppuna mökin ilmatilassa. Hurjan kaunis tämä syyskuu on kyllä ollut. Toivottavasti jatkossakin. 


Kaikenlaisia luontoääniä vielä kuuluu. Eilen illalla istuskelin pitkään saunan terassilla salaperäistä vihellystä kuunnellen. Timppa sen selvitti sitten varpuspöllöksi. Aamulla palokärki rummutteli rantakoivussa.

Jotain ihan merkillistäkin tapahtui. Eilen kävelin metsäpolkua suppiksia saalistaen, kun ihan läheltäni nousi äänettömästi lentoon iso lintu. Aluksi luulin sitä kurjeksi, väritys ja siipien malli oli samanlainen. Lintu kuitenkin veti kaulansa ikäänkuin "hartioiden väliin" lennossa eikä lentänyt kaula pitkällä kuten kurki. Se laskeutui järven toiselle rannalle ja oli siellä liikkumatta, pitkä valkoinen kaula vaan näkyi. 

Jo viikko sitten Timppa hätkähti saunan terassilla istuessamme isoa siivekästä. Oli jo pimeää joten tarkkaa havaintoa emme päässeet tekemään. Minä en koko lintua edes havainnut, niin äänettömästi se liiteli. Tunnistimme linnun harmaahaikaraksi. Sen erottaa kurjesta juuri tuo lentoasento, missä kaula ei ole pitkänä kuten kurjella. Olipa se sykähdyttävä näky!

Tänä aamuna bongasimme taas haikaran, ja hipsimme pitkin pöpelikköjä kiikarin kanssa sitä tiirailemassa. Mutta mutta...niitäpä olikin kaksi! Timppa sai jopa tabletilla jonkilaisen lentokuvan haikaroista, kun korppi ryökäleemme niitä hätisteli. Ovatkohan muuttomatkalla poikenneet syömään ja lepäämään Lehmikselle? Toivottavasti viipyvät pitkään. 

Kesäkeittiömme on saanut maalia pintaansa ja bambukaihtimet ikkunoihin. 
Ympäristö näyttää vielä aika lailla työmaalta, mutta eiköhän sekin siitä siitiydy. Oma lukunsa oli sitten tuon Högfors-puuhellaan raahaaminen kesäkeittiöön ja hivuttaminen harkkojen päälle. Naapureita ei ole joten heitä ei voinut pyytää nostoavuksi.
Siellä se nyt kuitenkin todistettavasti on, älkää kysykö miten se on sinne saatu. Kaikki työsuojelumääräykset eivät ehkä täyttyneet. 

Illalla piti vähän istuskella tulilla. 

Oman onnensa nojassa mökkeillessä on hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta olisi mukavaa, jos olisi samanhenkisiä naapureita lähellä. Lehmiksen rannallahan ei ole muita mökkejä kuin meidän, eikä sinne mökkejä tulekaan sillä ainoa rakennuspaikka on meidän mökkitonttimme. Toisaalta naapurithan voisivat olla vesijetillä kaahaavia känniörveltäjiä. Aina voi kutsua samanhenkisiä ystäviä kylään mökille, joskin olemme tulleet tosi laiskoiksi kutsumaan vieraita. Laitetaanpa tähän tällainen kollektiivinen kutsu: sopii tulla kyläilemään ystävät! Lapset kumppaneineen kyllä käyvät mökillä, meidän kanssamme ja keskenään. Nyt alkaa olla syksy niin pitkällä, että meidänkin mökkireissut harvenevat. Ympäri vuoden kuitenkin Lehmiksellä poikkeilemme, eli mökkiä ei oikeastaan sen kummemmin talviteloille laiteta.

Oma viehätyksensä on tuossa rauhassa ja hiljaisuudessa. Lehmiksen ympärillä on hyvät marjapaikat ja sieniäkin löytyy. Minä niitä saalistan intohimoisesti. Olen aina ollut luontoihminen, mutta Lehmiksen myötä vieläkin enemmän. Siellä on mukava bongailla kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, kuten nyt nuo haikarat. Yritämme elää sovussa ympäröivän luonnon kanssa, liikaa metelöimättä ja häriköimättä. Toki työn ääniä väkisinkin kuuluu, kun rakennetaan ja remontoidaan ja ruohonleikkurikin kesäaikaan metelöi. 

Hiljaista hyvästien jättämistähän tämä syksy aina on. Haikeus pyrkii väkisinkin rintaan. Mutta onhan näissä syksyn pimenevissä illoissa oma taikansa.