myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Hyvää alkanutta vuotta

Hyvää loppiaisiltaa  ja alkanutta vuotta 2019! 

Joulut on taputeltu ja reissusta palattu. Kotimatka Espanjasta oli aika tuskaa, sairastuin joulupäivänä ja tapaninpäivän iltana/yönä päädyin suoraan lentokentältä sairaalan päivystykseen. Nyt on menossa kolmas antibioottikuuri, jospahan infektio hiljalleen alkaisi paranemaan. 

Sairasteluista huolimatta vuosi 2018 oli hyvä vuosi. Kesä oli lämpimin aikoihin. Minä nautin lämmöstä, joskin sadetta olisin toivonut heille jotka sitä elinkeinonsa vuoksi olisivat tarvinneet. Varmaan myös lasten, vanhusten ja eläinten olot olivat välillä tukalat. Minulla etuoikeutetulla on mökki ja Lehmis mihin pulahtaa, kun olo käy  liian tukalaksi. 

Kuvassa vuoden 2018 tähtihetkiä. Mökkeilyä, ystäviä, omia rakkaita. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ihana reissu Lofooteille ja pari matkaa Espanjaan. 

Joulureissulta tuli siis tuliaisiksti infektio, mutta isompi terveydellinen juttu on, että sain leikatun polveni kuntoutettua lähes kivuttomaksi. Olin huolissani särkylääkkeiden käytöstäni, joten jätin soittopyynnön ortopedille, joka polven operoi. Hänen ohjeensa oli, että niin paljon pitää särkylääkettä ottaa, että voi kivuttomasti liikkua. Tein työtä käskettyä, ja reissussa tuli käveltyä enemmän kuin koko vuonna yhteensä sitä ennen. Kotiin palattua on polvi välillä hiukan muistutellut, mutta on kuitenkin lähes kivuton. Eläköön Torrevieja ja suolajärvet ja autottomuus, kun joka paikkaan mentiin kävellen. No, muutaman kerran tuli taksiinkin turvauduttua. 

Joulukortit tein valmiiksi jo vuoden  2018 keväällä, ja ennen reissua laitoin ne matkaan. 




Tässä vuoden 2018 sukkasatoa, joista osa lähti myöskin joulupaketteihin. 


 Kuva on sitkeästi kyljellään, vaikka kuinka sitä olen yrittänyt kääntää. 

Lukusaldoa vuodelle 2018 tuli 47 kirjaa. Hiukan alamäkeä on menty, 2017 lukema  oli 54 ja vuoden 2016 luin 61 kirjaa. No, onhan tuossa sentään lähes kirja per viikko. Elokuvien ja sarjojen katselu on selkeästi verottanut lukuaikaa, mutta eipä tuosta kannata paineita ottaa. Kuutisen viikkoa vuodesta meni reissun päällä, missä en kirjaa ottanut käteeni. 

Keväällä siis teimme parin viikon reissun Torreviejaan. Kesälomalla retkeilimme Lyyli-matkailuautollamme Pohjois-Suomi/Ruotsi/Norja suunnalla sekä sadunhohtoisilla Lofooteilla, minne olen pitkään haaveillut pääseväni. Ja joulun seutu meni taas Torreviejassa. Eikä muuten ollut viimeinen reissu sinne ;)

Muutaman päivän olen joulun jälkeen ehtinyt töissäkin olla. Muutenkin vuosi on alkanut mukavasti, lapsia perheineen ja kumppaneineen on poikennut, mikä tietysti aina ilahduttaa ja piristää mieltä. Kyllä sitä aina reissussa kaipailee kivoja juttuja kotoa, varsinkin omaa sänkyä ja mukavaa nojatuolia (miten nuo Airbnb-asuntojen huonekalut osaavatkin aina olla niin epämukavia?) . Vuodenvaihteen lumimyräkät ja tuulen tuiverrukset kyllä taas muistuttivat, miksi sinne lämpimään aina kaipailee. Fibroukkokin vallan villiintyi noista myräköistä, ja nukkumiset jäivät väliin. Yleensä loppiaisen aikaan olen joulukoristeita korjannut pois. Nyt niitä ei juurikaan ollut esillä, joten eipä ole ollut paljon korjattavaakaan.

Tein saman uudenvuodenlupauksen kuin muutamana aikaisempanakin vuonna: aion nauttia elämästä. Tämä lupaus on ollut helppo pitää. Terveys on sellainen asia, mitä ei muista ennenkuin sen menettää, joten itselleni ja läheisilleni sitä toivon runsain mitoin. 

Sinulle lukijani toivon myös terveyttä ja ihania hetkiä vuodelle 2019 ja aina! Kiitos kun käyt vierailemassa blogissani!


tiistai 25. joulukuuta 2018

Turistit

Jouluaamun rauhaa! Toivottavasti joulusi on ollut juuri sellainen kuin halusitkin. Meillä on ollut erilainen, hassunhauska  ja romanttinen joulu. Ihan perus turistitoilauksiakin on sattunut.

Sunnuntaina, aatonaattona lämpö ja auringonpaiste houkuttelivat jäätelölle. 


Jäätelö oli herkullista, mutta annos oli vähän liian suuri ja lopun nieleskelin vähän väkisin. Siitä sitten syntyikin ensimmäinen vatsakatastrofini Torreviejassa ikinä, vaikka ihan hanavettäkin käytetään esim. kahvin keittämiseen. Onneksi löytyi avoinna oleva apteekki ja vatsalle apua, kunhan ensin sain itseni ymmärretyksi englannilla, espanjalla ja viittomakielellä.

Opetus 1: Ei enää jäätelöä Espanjassa, ei ainakaan tällaisia määriä.

Opetus 2: Älä lähde reissuun ilman Imodiumia

Kun sitten vatsa vähän rauhoittui, päätimme lähteä läheisessä Consumissa käymään. Meiltä oli kaikki lopussa, myös vesi ja vessapaperi. Ja jotain pikkusuolaista olimme ajatelleet aatoksi ostaa, vaikka tarkoitus olikin illalla käydä ulkona syömässä.  Mutta Consum olikin kiinni, samoin Mercadona.  Kyllä, sunnuntai. Mutta aatonaatto!?!

Lähdimme sitten parin kilometrin päähän jättisuureen Carrefouriin ostoksille. Sen idean oli keksinyt ihan muutama muukin. Kauppareissu oli ikimuistoinen, kun siinä tungoksessa yritti löytää jättisuuresta kaupasta etsimäänsä. Ja välillä piti kipaista sinne vessaankin. Vähän joulutunnelmaa meillekin!  Päätimme ostaa kaikki loput tuliaisetkin samalla käynnillä ja hurautimme taksilla kotiin. Eipä tullut mieleenkään enää lähteä illalla mihinkään. Tein noin vartin kestävän joulusiivouksen asunnossamme ja loppuilta menikin sitten leffaa katsellessa. 

Opetus 3: Tarkista aukioloajat

Jouluaaton aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena, ja päätimme lähteä rantakadulle varaamaan pöytää illan aterialle. Oletimme, että aattoiltana ravintolat ovat täpösen täysiä. Mutta yllättäen useat rantaravintolat olivatkin pakanneet telttansa ja laittaneet ovet kiinni talveksi. Talvihan alkoi Espanjassa virallisesti pari päivää sitten. Keeperista yritimme pöytää varailla, mutta he pahoittelivat, että sulkevat klo 17. Saimme sitten kuitenkin pöydän varattua Bella Mar -ravintolasta, josta näkyi tulleen kantapaikkamme. Tarjoilijatkin huutelivat jo "terve terve mitä kuuluu" ja kättelivät mennen tullen (poskipusuja ei sentään saatu).

Opetus 4: Katso opetus numero kolme

Puolenpäivän aikaan vielä avoinna olevat terassit täyttyivät ääriään myöten. Paikalliset perheet tulivat lounaalle, ja moni istuskeli vain juoman ääressä katusoittajia kuunnellessa. Rantakadulla parveilee  nuoria miehiä kaupaten lenkkareita, laukkuja, aurinkolaseja ym. piraattitavaraa. Jotkut kiusaavat asiakkaita ravintoloissa, toiset vaan levittävät lakanan kadulle ja pistävät siihen puotinsa pystyyn. Poikien taustaa voi vain arvailla, ja luvatonta myyntiähän tuo on. Siinä terassilla istuessamme kaikki myyjät lähtivät yllättäen juoksujalkaa sivukujille. Lenkkarimyyjätkin ottivat lakanoiden kulmista kiinni ja lähtivät juoksemaan nyytti olallaan. Syykin selvisi, kaksi poliisia käveli pitkin rantakatua, ja puskaradio näytti olevan salamannopea. Muutamassa sekunnissa kaikki myyjät olivat kadonneet. Toinen poliisi pinkaisi perään, toinen jatkoi katua eteenpäin. En tiedä jäikö ketään kiinni, mutta muutaman tunnin päästä alkoi näkyä tiedustelujoukkoja tutkimassa tilannetta, ja hetken kuluttua oli kaupankäynti taas täydessä vauhdissa. 

Vielä meitä ilahdutti moottoripyöräilevä joulupukkijoukko. Muorit tarakalla he ajelivat, tööttäilivät ja vilkuttivat ihmisille.  Ilmeisesti poikkeilivat kylässäkin tutuillaan jaellen namusia ja joulumieltä. 

Sitten olikin aika pikku suolapalalle ja siestalle.


Reissussa en ole vegaani, mutta kotona palaan takaisin ruotuun. Vatsa on kyllä ilmoitellut, kun vuoteen en ole juurikaan maitotuotteita käyttänyt. Nyt on mennyt paljon esim.  juustoa. Lihaan en koske, yhtenä päivänä yritin syödä kanaa mutta se ei mennyt alas. 

Illalla olikin sitten paellan vuoro, ja meren antimiakin tuli nautittua. 


Tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi, kun tarjoilijoita pyöri kaksin kappalein pöytämme ympärillä. Hiukan oli taas kielimuuria vastassa, kun yritimme selvittää mitä paellaamme haluamme. Timppa ei juuri välitä merenelävistä, ja minä en sitä kanaa syö. Mutta tässäpä paella mixta, mistä molemmat saimme valita omat herkkupalamme. Paikalliset ilmeisesti viettivät perhejoulua, mutta hiljalleen ravintola alkoi täyttyä. Suomen kieltä kuului aika monesta pöydästä, ilmeisesti suurin osa liikkeellä olevista oli pohjoismaisia. Moni nuori perhe näkyi tulleen kyläilemään Torreviejassa asuvien isovanhempien luo. 

Pitkäkin loma päättyy joskus, ja tänä iltana on aika pakata matkalaukut ja huomenna illansuussa olemme koti-Suomessa. Lähtiessämme maa oli musta ja vettä satoi. Saas nähdä miltä huomenna näyttää, suojasää on ilmeisesti tullut pakkasen tilalle. Lunta kai kuitenkin?

Loma on ollut ihana, säät yllättäneet ihan täysin. Luulimme, että täällä on viileää ja kosteaa ja lämmintä vaatetta on paljon mukana. Mutta onneksi lähtiessä vielä heitin yhden hellemekon laukkuun, sille on nimittäin ollut käyttöä päivällä rannalla kulkiessa. Täällä ylempänä kaupungissa varjoisilla kujilla on viileää, ja illalla on ollut kevyttoppatakillekin käyttöä. Yksi sadepäivä on ollut reilun kahden viikon aikana, ja sen päivän vietimme Zenian ostoskeskuksessa. Eilen oli rannalla paljon auringonottajia, ja merivesikin on ilmeisesti aika lämmintä vielä kun uimassakin oli porukkaa. Minulla ei ole edes uikkareita mukana. 

Kotiinkin on ihana palata, ja viime yönä tuli kyllä mitta täyteen kerrostaloelämää. Naapuriperhe oli jossain joulun vietossa ja kotiutui kolmen aikaan aamuyöstä aikamoisella hälinällä. Ja sitä hälinää kesti pitkään, ennenkuin lapsetkin rauhoittuivat nukkumaan. Yläkerrassa ilmeisesti raahataan koko ajan huonekaluja pitkin lattiaa. Ja nuo ihanat vesiputket mitkä paukkuvat ja vinkuvat. Ja tosi kiva herätä kuuden aikaan seinänaapurin herätysääneen, kun ei muista missä on ja mihin on menossa, ja pitääkö nousta töihin.  Omaa mukavaa sänkyä on jo ikävä, ja yörauhaa. Ja parasta on nähdä lapsia kumppaneineen ja perheineen. Torstaina on jo työpäivä, kiva mennä töihinkin pitkän loman jälkeen.

Mutta tänään saamme vielä nauttia Espanjan "talvesta" ja yrittää syödä jääkaappia tyhjäksi. Positiivinen ongelma.

Opetus 5:  Älä osta enempää ruokaa kuin jaksat syödä

Ihanaa joulun jatkoa!


Edit:

Opetus 6: Valitse tarkoin naapurisi jos arvostat hyviä yöunia


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää joulua



Kuvahaun tulos haulle joulu

*

Joulu,

se on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,


ja hiljaista,

onnellisen sykähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja,  ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä.


*

Tämä Mika Waltarin jouluruno on minulle rakas
 ja sen myötä haluan kiittää lukijoitani 
ja toivottaa onnellista joulun aikaa. 

-Maija-


perjantai 21. joulukuuta 2018

Kerrostaloelämää

Kerrostalossa olen asumalla asunut noin puoli vuotta elämästäni, matkoilla on sitten tullut tutuksi espanjalainen kerrostaloelämä. Ensimmäisellä reissullamme meillä oli käytössä iso, aurinkoinen parveke sekä kattoterassi. Asunto oli suomalaisen perheen loma-asunto, joten se oli skandinaavisemmin sisustettu kuin asunnot Espanjassa yleensä. Myös keittiö oli hyvin varustettu. 

 Toisella reissulla asuimme ensimmäistä kertaa  Airbnb-asunnossa, missä parveke oli pienempi. Keittiöstä ei kannata paljon puhua, siellä oli kaasuliesi ja mikro, ei uunia, ja astiat jostain 70-luvulta. Mutta parvekkeelle paistoi aamuaurinko ja alhaalla kadulla paljon hauskaa katseltavaa, joten meistä tuli kerrostalokyttääjiä.

Nykyistä asuntoa varatessamme varmistimme, että jonkinlainen lämmitys on. Olimme kuulleet kauhujuttuja jääkylmistä ja kosteista asunnoista. No, täällä on ilmalämpöpumppu ja tasaisen lämmintä, makuuhuoneissa on vielä omat lämmittimet. Laattalattia on kyllä kylmän kalsea jalan alla, mutta onneksi on villasukat matkassa. Parveke on pienen pieni, mutta pyykit siellä kuivuvat hyvin. Illat ovat viileitä joten tuskin olisi parvekkeella tullut istuskeltuakaan. Mieluummin kaasulämmittimillä varustetuissa teltoissa rantakadulla. Tai sitten suomalaisten "olohuoneessa" Rattotallissa, missä olemme yhden karaokeillan viettäneet. Eilen illalla pääsimme vähän taas kyttäyksen makuun, kun tuossa parvekkeen alapuolella käytiin varsin äänekästä riitaa englannin kielellä. Ilmeisesti kyse oli invapaikalla pysäköinnistä. Poliisilla uhattiin ja rekisterilaattoja kuvattiin molemmin puolin.

Rantakadun ravintolateltoissa on lämmintä ja viihtyisää

Airbnb-asunnoissa kaikki on toiminut loistavasti. Asunnot ovat vastanneet kuvausta ja olleet erittäin siistissä kunnossa. Perillä on yhteyshenkilöt, jotka esittelevät asunnon, antavat avaimet, tarvittaessa hakevat ja vievät lentokentälle maksua vastaan. Tällä kertaa meillä on lennot sellaiseen aikaan, että bussilla pääsee molempiin suuntiin ja linja-autoasema kävelymatkan päässä. Asunnon sijainti on muutenkin hyvä, ranta on lähellä, samoin ruokakauppa. 

Yhteistä näille kerrostaloasunnoille, varsinkin kahdelle viimeiselle on paperiseinät. Jopa puhe kuuluu läpi selvästi. Onneksi ei mitään bileporukkaa ole seinän takana. Siellä on espanjalainen lapsiperhe, ja iloisia lasten ääniä ja pienten jalkojen töminää kuuluu. Espanjalaiset eivät kai edes osaa puhua hiljaa. Mutta se ei juurikaan haittaa, kun öisin on hiljaista. Hankalampi asia on talossa kuuluva pauke ja vinkuna, joka tulee kai vesiputkista. Aluksi se häiritsi kovastikin, mutta hiljalleen siihen on tottunut. Myös liikenteen ääni kuuluu selvästi asuntoon. 

Kuten jo aiemmin kerroin, kaipaan mukavia huonekaluja, kirjoituspöytää niin ettei läppäriä tarvitsisi aina siirtää pois ruokapöydältä ruokailun ajaksi. Joitain mukavia nojatuoleja ja raheja, joissa voisi lepuuttaa selkäänsä ja jalkojaan ja uppoutua vaikka kirjaan. Pari viikkoa menee ihan hyvin näinkin, mutta jos pitempään täällä aikaa viettäisin, niin näihin asioihin kiinnittäisin kuitenkin huomiota. Välillä pitää matkustaa kauas, että voi taas arvostaa mukavaa kotiaan. Kaiken korvaa kuitenkin ilma, joka on ollut suotuisa koko ajan yhtä sadepäivää lukuunottamatta. Kolmelle seuraavalle päivälle on luvassa pelkkää aurinkoa ja 17-20 asteen lämpötiloja. 

Kaikki halvat hömpötykset on tietenkin hyödynnettävä, ja eilen teetin ripsihuollon huippuhienossa kauneushoitolassa hintaan 25 €. Aika oli puoli tuntia myöhässä mikä on kai ihan normaalia Espanjassa eikä sitä pyydellä anteeksi. Noin kilometrin  kävelymatkalla bongasin pari huippuhauskaa juttua! Ensinnäkin, tadaa, el cacaner eli kakkaukko eräässä näyteikkunassa!


Puutarhatyökaluja myyvän liikkeen ikkunassa loikoili kissa tyytyväisenä. Luulin ensin sitä somisteeksi, kunnes se äkkiä muutti asentoa. Vähän taisin pelästyäkin. Aurinkoisella ikkunalla näkyi olevan hyvä kölliä. 


Tsemppiä sinne jouluvalmisteluihin! Voi kun voisitte ottaa yhtä rennosti kuin mekin täällä. Ensi joulu on sitten vielä oma lukunsa, ehkä se on taas kotijoulu ja pääsee hössäämään.

torstai 20. joulukuuta 2018

Joulun odotusta espanjalaisittain

Suomessa taitaa jouluvalmistelut olla kuumimmillaan. En tiedä, mitä tapahtuu espanjalaisissa keittiöissä, meillä kahdella on ainakin ollut hyvinkin rauhallista valmistelujen suhteen. Ruokaa olemme tehneet nyt viime päivinä ihan itse, eikä se ole mitään jouluruokaa. Jouluaattona on suunnitelmissa syödä paellaa jossain rannan ravintoloista. 

Joulukoristeita näkyy paljonkin kauppojen ja ravintoloiden tiloissa, jossain soivat joululaulut. Myös moni on sisustanut parvekkeensa jouluisilla köynnöksillä. Suosittu juttu ovat nämä parvekkeille kiipeävät joulupukit. 


Mietimme, että tallainen olisi hauska Suomessakin, mutta se veisi tilaa kokonaisen matkalaukullisen eli tällaista ei nyt Suomeen tuoda.

Tässä nurkan takana on kauppa, missä on ennen myyty kaikkea naamiaisiin ja juhliin liittyvää. Nyt se on muutettu kokonaan joulukaupaksi, joka on täynnä mitä ihmeellisintä krääsää. Mama Noelillekin on monenlaista juhla-asua tarjolla. 



Suosituimpia joulujuttuja täällä ovat erilaiset seimiasetelmat. Niitä näkee monien kauppojen ja esim. pankkien ikkunoissa, ja ne ovat todella taidokkaita. Myös joka kylällä ja kaupungilla on oma seimiasetelmansa. Niin myös Torreviejassa, ja parina iltana olemme käyneet sitä ihailemassa. Seimi sijaitsee Torreviejan vanhan kirkon edustalla sijaitsevassa puistossa, ja on kaunis iltavalaistuksessa. Siellä soi espanjalainen joulumusiikki, ja eilen illalla oli lapsikuoro laulamassa joululauluja. 

Seimiasetelma kertoo koko jouluevankeliumin eri kohtauksin. 








Pientä rihkamamyyntiäkin pitää tietenkin olla. 


Kovasti olemme yrittäneet bongailla asetelmista " el cacaneria", kakkaukkoa joka pyllistelee asioillaan jossain seimiasetelman puskassa. Se on enemmän katalonialainen perinne, ja kuvaa hedelmällisyyttä ja tuottaa kai onneakin. Kuulin huhuja, että Torreviejan asetelmasta kakkaukko olisi pöllitty. Luulisi että mokoma teko ei tekijälleen sitä onnea ja hedelmällisyyttä tuo.

Ei löytynyt el cacaneria tuolta joulukaupastakaan. Kaikkia muita asetelman figuureja oli kyllä myynnissä. Ehkäpä sellainen vielä löytyy jostain kotiin tuomisiksi.


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Matka jatkuu - Cabo Tinoso ja La Azohia

Lauantaina lähdimme taas tien päälle. Tällä kertaa laitoimme navigaattoriin määrityksen välttää tietulleja ja valtateitä, ja ajelimme pienten maaseutukylien läpi kohti Cartagenaa. Ohitimme Cartagenan määränpäänämme Capo Tinoso ja siellä sijaitseva tykkipatteristo Bateria de Castillitos. Pelkästään matka perille oli kokemus, sillä tie oli erittäin kapea ja huonokuntoinen. Kaiteita ei juurikaan ollut, onneksi kuitenkin betoniporsaat rotkon reunalla. 





Ihan perille asti ei autolla päässyt, vaan auto piti jättää erittäin ahtaalle parkkipaikalle. Autoja oli paljon parkissa myös kapean tien varressa. Voi vaan kuvitella minkälainen on ruuhka sesonkiaikoina. 

Aikamoinen taapertaminen oli huipulle kun aurinkokin porotti niin, että naama meinasi palaa. Mutta näköalat olivat huikeat ja palkitsivat joka askelen. 



Tykkipatteristo on rakennettu noin sata vuotta sitten, ja on hienosti restauroitu. Vuoren rinteet ovat niin jyrkät, että mereltä maihinnousu ei onnistu mitenkään. 

Näillä valtavilla tykeillä voi ampua 35 kilometrin päähän!


Hieno mutta uuvuttava reissu. Tätä kohdetta voi ehdottomasti suositella. 

Nälkäkin jo oli ja poikkesimme ihan sattumalta syömään vuoren juurella sijaitsevaan La Azohian kylään, joka vei sydämemme. Olin niin haltioissani, etten muistanut kuviakaan ottaa. Myöhemmin etsimme netistä tietoa paikasta. La Azohia on pieni kalastajakylä Costa Calidassa Murciassa. Se on hyvä kohde sinulle joka haluat lomaltasi rauhaa, aurinkoa ja merta. Muutamia baareja ja kauppoja löytyy. Sekä sitä upeaa rantaa. Meren äänikin oli täällä ihan erilainen kuin muualla. Ehkäpä tänne vielä joskus...

Oli aika palauttaa auto, mutta loma jatkuu. Jouluun valmistaudutaan myös Torreviejassa, vaikka hyvin erilailla kuin Suomessa. Kerronpa siitä myöhemmin. Hyvää joulun odotusta!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Tien päällä - Altea, Jijona ja Santa Barbara

Perjantaina hipsimme tuttuun Centauron autovuokraamoon ja saimme kahdeksi päiväksi tällaisen Fiatin allemme. Olin kysellyt etukäteen facebook-ryhmässä, mistä löytyisi kivoja pikkukyliä ja aitoa espanjalaista elämänmenoa. Suosituksia tuli Alteasta ja Jijonasta (joka tunnetaan myös nimellä Xixona). Ne sijaitsivatkin sopivan ajomatkan päässä. 

Altea on kaunis merenrantakaupunki Alicanten lähellä. Se on myös rauhallinen lomakohde sellaista etsivälle. Altean sydän on vanhakaupunki, mihin mekin suuntasimme. Sieltä löytyi kapeita kujia ja huikeita näköalapaikkoja. Kaupunki uinui talviuntaan, joten monet kaupat ja ravintolat olivat kiinni. Ehkä ilta-aikaan olisi ollut enemmän säpinää. Toisaalta oli mukavaa kävellä rauhassa ja katsella näkymiä merelle ja kaupunkiin.

Kadut olivat hurjan kapeita ja jyrkkiä ja ihan hirvitti katsella, että niissä ajettiin autolla. Liukuri olisi ollut parempi kulkupeli.










Ruokailimme vanhassakaupungissa ja suuntasimme sitten Xixonaan eli Jijonaan. Xixona on Valencian kieltä ja espanjaksi Jijona. Jijona on kuuluisa turroneista, espanjassa ja italiassa suositusta jouluherkuista, jotka tehdään hunajasta, sokerista ja munanvalkuisesta ja niissä on usein myös pähkinöitä tai manteleita. Jijonassa sijaitsee myös turron-museo.

Ehkä lähdimme matkaan liian vähällä valmistautumisella, "käydään nyt katsomassa" -asenteella, mutta Jijona jätti meidät täysin kylmäksi. Kaupunki oli kyllä vanhanaikainen kapeine kujineen, mutta vaikutti täysin kuolleelta. Kaupungin tulotien varressa oleva luonnollisen kokoinen seimiasetelma oli kyllä kaunis, mutta sekin jäi kuvaamatta, joten Jijonasta ei ole yhtään kuvaa. 

Koska kotimatka kulki Alicanten kautta, päätimme poiketa vielä kaupungin huipulla Santa Barbaran linnassa. Kävimme linnassa jo ensimmäisellä Torreviejan-matkallamme, mutta olin silloin kuumeinen ja kipeä, joten linnasta jäi varsin sumuinen mielikuva. Linna sijaitsee korkealla mäellä ja näkyy kauas. Jos haluaa kuntoilla, sinne pääsee kävellen, mutta myös hissi vie huipulle. Autollakin pääsee aika korkealle, joten me hurautimme niin ylös kuin pääsimme. Lisää linnasta ja sen historiasta voit lukea täältä.

Ehdottomasti kokemisen ja näkemisen arvoinen paikka jos niillä main liikut. Se on hyvä kohde historiasta kiinnostuneille mutta myös heille, jotka haluavat pelkästään nauttia näköaloista. Linna kiertää koko Benacantil-vuoren  huipun ja on lähdes täysin säilynyt.







Illaksi sitten pullo Alicanten Santa Barbara -viiniä, jota löytyi ihan Torreviejan Consumista.




Kävelty on ensimmäisen viikon aikana enemmän kuin polvea potiessa koko aikana. Ja ihme kyllä, polvi on kestänyt, vaikkakin kipulääkkeen voimin. Olen totellut lääkäriä ja ottanut lääkettä niin paljon, että voin liikkua. Lihakset ovat kyllä kipeytyneet kuukausien liikkumattomuuden seurauksena, mutta se on hyvää kipua. 

Ja kyllähän sitä jaksaa, kun voi välillä pysähtyä ravintolaan viinilasilliselle kahville ja churroille.

Keskustelua on käyty, pitääkö churrot syödä suklaakastikkeen kanssa vai ei. Itse pidän niistä enemmän sokerin kera. 

Seuraava matkapäivä suuntautui sitten upeaan Capo Tinosoon. Siitä sitten seuraavassa päivityksessä.