myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Kevään odotusta

Tuntuuko sinustakin siltä, että tämä kevättalvi on ollut tooosi pitkä? Minulle se on ollut aika raskas, kosteat ja vaihtelevat kelit lisäävät kipua. Nyt olen ollut lomalla mutta sekään ei oikein ole tuonut helpotusta. Onneksi lisääntyvä valo lupailee, että kevät on ihan nurkan takana. 

On tapahtunut myös ihania ihmeitä. Minusta on tullut suloisten kaksospoikien bonusmummi.



 Lisääkin vauvasuloisuutta on luvassa pikapuoliin. Tällä hetkellä puikoilla roosan sävyjä. Mutta niistä lisää myöhemmin. 

Urbaani viidakko on alkanut rönsyillä jo vähän liikaakin. Kasveja on tullut osteltua ilman hajuakaan siitä, mihin ne mahtuvat. Olohuoneen nurkka näyttää nyt tältä:



En tiedä mitä sitten tapahtuu, kun tuosta ovesta pitäisi päästä kulkemaan terassille. 

Aarnipeikonlehti Monkey Mask oli "must have" -listalla.  Kasvin pitäisi lähteä tuosta köynnöstymään, jos saan sen pidettyä hengissä.


 Tyräkki hyllylle ja tietysi ruukku ja pääsiäistiput sävy sävyyn...


Ikeasta mukaan lähti alokasia.


Ja mitäs vielä...niin, ilmakukkiakin on tullut hankittua lisää.Sekä aloe vera, kun kastelin edellisen kuoliaaksi. 


Nyt sitten asetin itselleni kiellon. Ei enempää kasveja, paitsi jos joku heittää henkensä niin tilalle voi ostaa. Enkelinsiipi on poikkeus, jos sellainen sattuu kohdalle osumaan. Ja tietenkin monstera variegata, eli värivirheellinen peikonlehti, harvinaisuus. Jos pistokkaan jostain saan niin itken ilosta. 

Paljon on tullut neulottua viime aikoina, ja samalla tykkään katsoa sarjoja Netflixistä. Työhuoneeni muhkea nojatuoli ei ollut paras mahdollinen tähän tarkoitukseen, vaan sain siinä selkäni kipeäksi.


Tuoli lähti uuteen kotiin ja olkkarista siirtyi tämä tuoli työhuoneeseen. 


Tämä on ihan täydellinen tuoli selälle ja niskalle. Jyskistä hain vielä samanlaisen punotun rahin ja tarjotinpöydän kuin olkkarissa on. Olkkariin löytyi sitten Torista tuoli. 


Vegaanisista ruoista ja leivonnaisista on tullut jo niin arkipäiväisiä, ettei niistä ole tullut erillisiä postauksia tehtyä. Tänään tein sunnuntain kunniaksi vegaanisen porkkanakakun Chocochilin ohjeella. 


Tämä on aivan taivaallisen hyvä ohje ja onnistuu aina. Ohje löytyy täältä.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Ostinpa eilen kierrätyskeskus Patinasta lentävän pyörän: 


No joo, tällä hetkellä se roikkuu autotallin katosta pientä fiksausta odottamassa. En ole omistanut polkupyörää vuosiin. Koiravuosina se tuntui jotenkin turhalta, kun aina tuli koirien kanssa lenkkeiltyä, ja muualle tuli sitten kuljettua autolla. Pyöräkelejä odotellessa!

torstai 14. helmikuuta 2019

Tien päällä: Alcalá del Júcar


Viikon reissuun mahtui tälläkin kertaa yksi road trip, ja marssimme luottoautovuokraamoomme Centauroon. Ensin saimme vuokralle Datsian, mutta kaupungista ulos ajettaessa aloimme ihmetellä syttynyttä merkkivaloa, ja katsoimme parhaaksi kurvata takaisin vuokraamoon mieluummin kuin jäädä mahdollisesti tien päälle. Ajokki vaihdettiin Fiat 500:n, jollaisella olemme aikaisemmillakin reissuilla huristelleet. 

Tällä kertaa ajelimme pohjoiseen, sisämaahan määränpäänämme  Alcalá del Júcar, jota Rotkokyläksikin kutsutaan. Meitä oli varoiteltu, että sade saattaa täällä tulla lumena, jolloin poliisit eivät päästä autoja alas laaksoon ilman lumiketjuja. Lumipyryjä pakoon oli lähdetty, mutta kun säätiedotus näytti positiiviselta niin reissuun lähdettiin. Ja kyllä kannatti! Erittäin kiva ja suositeltava kohde. Torreviejasta matkaa kertyi n. 190 km. Minä nautin jo pelkästä ajelusta pitkin maaseutua, Timppa joutui tietenkin keskittymään enemmän ajamiseen. Liikennemerkit varoittelivat lehmistä, mutta yhtään kantturaa ei matkan varrella nähty. 

 Alcalá del Júcar sijaitsee Castilia-la-Mancassa, ja sitä on luonnehdittu yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä.  Kaunis se onkin, ja ainutlaatuinen.Talot on kaivettu vuoren sisään luoliksi, ja vain julkisivu näkyy ulospäin. Toki tavallisiakin taloja on. Kapeat ja jyrkät kadut mutkittelevat asumusten välissä.



Alhaalla laaksossa virtaa  Júcar-joki, jonka mukaan kylä on nimetty.


 Jotkut asumukset näyttivät roikkuvan tyhjän päällä.

Täällä vartioin minä!





Ihan turvallista ei luola-asuminen näköjään ole, sillä sortumiakin näimme. 


Kylän huipulla sijaitsee 1100-1200 -luvuilta peräisin oleva maurien linna. Se oli ikävä kyllä suljettu, joten jouduimme ihailemaan linnan muureja ulkopuolelta. Linnan pihalle olisi päässyt myös ajamaan autolla vuoren toiselta puolelta.

Alhaalta laaksosta katsottuna linna näytti pieneltä verrattuna vuoreen jonka päällä se sijaitsi.


Mutta sitten itse luoliin!

Luolissa on tasainen 19-20 asteen lämpötila ympäri vuoden, mikä tekee niistä asuntoina miellyttäviä.
Cuevas de Masagóssa on museohuoneita sekä n. 100 metriä pitkä käytävä toiselle puolelle vuorta.  

 
 Käytävä johtaa vuoren sisälle ravintolaan. 3 euron pääsymaksuun sisältyy vapaavalintainen juoma ravintolassa.


Toinen luolasto, Cuevas del Diablo, paholaisen luola, oli vertaansa vailla. Luolaston on perustanut ja sen omistaa Juan José Martinez Garcia, jota myös El Diabloksi, paholaiseksi kutsutaan. Meillä oli ilo tavata tämä varsin herttainen vanha herra sekä hänen vaimonsa ja koiransa. Perhe ilmeisesti asustelee myös luolastossa. Maksettuamme taas kolmen euron pääsymaksun koira avasi meille oven luolastoon.


Luolan sisällä kulkee käytäviä ja matkan varrella on monia museohuoneita, joiden esineet liittyvät jollain lailla viinin valmistukseen. Oli myös huoneita täynnä vanhoja ompelukoneita, joiden alkuperää ja tarkoitusta emme ihan ymmärtäneet.  


Tämänkiin luolaston perältä löytyi ravintola ja jopa yökerho!




Ravintolan seiniltä löytyi kuvia Diablo-isännästä ja varsin tunnetuista vieraista. Luolastossa olivat vierailleet mm. Salvador Dali ja kuningas Juan Carlos. 

Pääsymaksuun sisältyi taas juoma. Sen nautimme näköalaterassilla, joka tuntui roikkuvan vuoren rinteessä. Terassilta oli kauniit näkymät alas Júcar-joelle, joskin minä korkean paikan kammoisena en kovin reunalle uskaltanut mennä näköaloja ihastelemaan. 

'

Joskus kannattaa heittäytyä ja lähteä suin päin matkaan. Oli ihan loistava viikko, tapasimme vanhoja tuttuja ja uusia, kivoja ihmisiä. Näimme ja koimme paljon. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Totuus tuli vastaan heti lentoparkissa. 


Monta pyryä ehdimme vielä kokea, vaikka vähäksi aikaa karkuun pääsimmekin. Valo onneksi lisääntyy koko ajan, ja viime päivissä on ollut jo aavistus kevättä. Nyt vaan odottelen mökkikautta alkavaksi. Timppa siellä jo kävi katsomassa, että paikat on kunnossa. Hyvältä näytti, mutta lumikenkiä tarvitsi, että mökkipihaan pääsi. Hetki siis on vielä odoteltava lumien sulamista. 



keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Takaisin Torreviejaan


Päivän puheenaihe on nyt mikäs muu kuin lumi. Jokohan sitä olisi tarpeeksi niillekin jotka sitä innokkaasti odottavat kun syksy kääntyy kohti talvea. Anti-talvi-ihminen on ainakin kurkkua myöten täynnä ja niin taitaa olla meidän päätoiminen talonmieskin. 

Meillähän meni hermot jo ensimmäiseen lumimyrskyyn. Timppa oli tehnyt suunnilleen koko päivän hiki hatussa lumitöitä, ja minä kaivanut autoa kinoksesta työpäivän aluksi ja lopuksi. Kotiin tullessa totesin, että eiköhän lähdetä Espanjaan, ja siippaa ei tarvinnut kauaa houkutella. Matka varattiin vielä samana iltana Nyt kun ei ole sesonki päällä, lennot ja majoitus saatiin huippuhalvalla. Tällä kertaa ei ollut mahdollisuus olla perillä kuin viikko. Se viikko sattui alkutalven  pahimpien pakkasien aikaan ja luntakin tuprutti taivaan täydeltä Suomessa, joten ajoitus meni ihan nappiin. 

Miksikö taas Torreviejaan, miksi ei välillä muualle? Kolme ensimmäistä syytä ovat ilmasto, ilmasto ja ilmasto. Torrevieja sijaitsee subtrooppisella vyöhykkeellä. Alueen sää on hyvin vakaata ja siellä on vuosittain yli 300 aurinkoista päivää. Vuoden keskimääräinen lämpötila on noin 24 astetta. Talvet ovat leutoja lämpötilojen vaihdellessa tammi- ja helmikuussa kahdeksan ja kuudentoista asteen välillä. Heinä-elokuussa on kuuminta ja päivälämpötilat pysyttelevät 28-35 lämpöasteessa.Torrevieja sijaitsee kahden suuren luonnonvaraisen suolajärven ja meren välissä. Seudun suolajärvet ovat Euroopan suurimmat ja toiseksi suurimmat koko maailmassa. Torreviejalla on terveellinen pienilmasto joka pitää fibromyalgiakivut loitolla, ja esim. tähystetyn polveni kuntoutin siellä joulukuun reissulla. Myös astmaatikot, atoopikot, reumaa ja nivelkipuja sairastavat voivat saada apua.

Entäs ne muut syyt? Tuttuus, turvallisuus, rauhallisuus. Pieni mutta kuitenkin tarpeeksi suuri kaupunki. Ihana rantakatu. Fiilis. En sitä osaa sen paremmin selittää. 



Majoituimme taas Airbnb-asunnossa. Tällä kertaa matkustimme yölennolla ja olimme vasta aamuyöllä perillä, mutta se ei haitannut. Facebook-ryhmän kautta löysimme pariskunnan, joka tuli samalla lennolla Alicanten lentokentälle ja sieltä Torreviejaan. Jaoimme taksin heidän kanssaan ja säästimme vähän kustannuksia, busseja kun ei yöllä kulje. Asunnon sijainti keskustassa oli hyvä, ja sieltä oli lyhyt matka joka paikkaan. Tällä kertaa matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla, mikä rajoitti tuliaisten ostoa mutta oli toisaalta vapauttavaa, kun tavaraa ei ollut liikaa mukana. 

Rannan ravintoloissa meidät jo tunnettiin, ja kantapaikkaamme Bella Mar Beach -ravintolaan meidät toivotettiin kädestä pitäen tervetulleiksi. Pois lähtiessämme näytimme lumista kuvaa talostamme, ja meidät toivotettiin tervetulleiksi "next week".

Parque de las Naciones eli Kansojen puisto tuli tutuksi ensimmäisellä reissullamme Torreviejaan. Nyt se oli kävelymatkan päässä asunnoltamme, joten teimme sunnuntairetken sinne. Puistossa on kauniita kukkivia kasveja, lampia,  suihkulähteitä ja paljon lintuja. Kukkoja, kanoja, ankkoja, hanhia ja riikinkukkoja. 






Nimi "Kansojen puisto" tulee tästä mini-Euroopasta. Liput sijaitsevat suunnilleen sillä kohtaa, missä kyseinen maa on kartalla. 


Ihana ja rauhallinen paikka piknikille. Tälläkin reissulla vuokrasimme päiväksi auton. Tällä kertaa retkikohteenamme oli Alcala del Jucar, kylä vuoren rinteessä, missä pääsimme kulkemaan sekä maan alla että päällä. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

torstai 31. tammikuuta 2019

Vegaanihaaste ja talvipäivän keitto

Heippa!

Torstai on toivoa täynnä, nimittäin toivoa ettei tulisi enää enempää lunta. Nyt sitä on varmaan tarpeeksi kaikille talviurheilua harrastaville ja elinkeinojaan harjoittaville. Minä odotan kevättä, lumien sulamista ja mökille pääsyä. Lunta on nyt niin paljon, ettei sinne ole asiaa ilman lumikenkiä tai umpihankisuksia.

Osallistuin tänä vuonna toista kertaa vegaanihaasteeseen. Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa ja siitä alkoi matkani kohti vegaanisempaa elämäntapaa. Vuosi sitten yllätyin, miten helppoa syödä vegaanisesti Suomessa. Kaupat ja tuottajat ovat vastanneet kysyntään, vegaanituotteita on monipuolisesti saatavilla ja asiakkaiden toiveita kuunnellaan. Vegaanitaipaleeni ensimmäinen vuosi ei ole ollut mitään tiukistelua, vaan olen joustanut lakto-ovo -suuntaan välillä. Kalaakin olen välillä  syönyt, lähinnä kesällä mökillä lohta, ja matkoilla jotain mereneläviä. Vegaanihaasteessa ei ollut oikeastaan mitään uutta viime vuoteen verrattuna, samoja reseptejä ja kauppalistoja kuin viime vuonnakin. Luin silti aina uutiskirjeet, kun ne sähköpostiin päivittäin tulivat. Niistä sai mukavasti uutta intoa ja jo unohduksiin jäänyttä tietoa. Haasteen aikana olin yhden viikon Espanjassa (siitä lisää myöhemmin), ja ruokavalio oli sitä lakto-ovoa, plus vähän mereneläviä. 

Vegaaniuteeni on suhtauduttu pääosin positiivisesti. Uteliaan kiinnostuneesti tai sitten sen enempää asiaa kommentoimatta. Toki haasteitakin on ollut. Yhteiskunnassamme vallitsevat tietynlaiset syömiseen liittyvät normit. Ja kun vegaanina haastaa nämä normit ja alkaakin syödä erilailla, se herättää joissakin ärtymystä. Olen kuullut kommentin: miten on varaa nirsoilla ruoasta, kun niin moni näkee nälkää. Tämä on sikäli nurinkurinen juttu, että suuri osa tuotantoalasta käytetään nyt tuottamaan ruokaa tuotantoeläimille, jotka sitten tuottavat ruokaa ihmisille pienellä hyötyprosentilla. Jos tuo viljelyala käytettäisiin ihmisten ruoan tuottamiseen, sitä ruokaa riittäisikin useammalle. Jotkut ovat huolissaan, saako vegaani todella kaiken tarvittavan ruoasta ilman eläinkunnan tuotteita. Kyllä saa, jos ruokavalio on oiken suunniteltu. B12-vitamiinin vegaani joutuu ottamaan purkista. Sitten on niitä, joiden mielestä vegaaninen ruoka on pahaa ja kamalaa (vrt. kukkakaalipirtelö) ja sekasyöjiä sorsitaan, jos tarjolla ei ole sitä norminmukaista ruokaa. Vegaaniruoka voi olla pahaa mutta niin voi olla sekaruokakin. Kaikki on kokista kiinni. Itse sanoisin olevani ihan kohtuullisen hyvä kokki ja leipuri ja yleensä tarjoiluni ovat kelvanneet. Ja koska sekasyöjä on sekasyöjä, hän voi syödä KAIKKEA, myös vegaaniruokaa, eikös vaan. 

Itse en vaadi kylässä enkä kekkereillä mitään erityiskohtelua. Yleensä on aina jotain mitä voin syödä, ja joustan kyllä tarvittaessa. En halua tehdä elämääni liian vaikeaksi. Meille kylään tulijat joutuvat kyllä maistelemaan vegaanisia ruokia, jollen aivan höveliksi heittäydy ja tee lakto-ovoa. Koetaanko kasvissyönti jotenkin uhkana, vai luullaanko, että vegaani pitää itseään jotenkin parempana ihmisenä.? Tunteeko sekasyöjä hämmennystä asiasta, joka vaikuttaa hyvältä mutta ehkä kuitenkin sotii omia opittuja tapoja vastaan? Ovatko periaatteet, ajatukset ja eettiset mietteet jotenkin myllerryksessä nyt kun julkisuudessa asiasta niin paljon puhutaan? 

Ihmiset tekevät erilaisia valintoja, ja on asioita, joita ei haluaisi valita vaikka ne itseä kohtaavatkin. Joku saa vauvan, toinen ostaa kissan, jollekin puhkeaa keliakia tai syöpä. Voi raitistua, tulla uskoon tai ryhtyä vegaaniksi. Ei se sen kummenpaa ole. 

Mutta siihen soppa-asiaan. Nyt on tultu siihen elämäntilanteeseen, että viimeinenkin lapsi on lentänyt pesästä. Meidän kahden ruoka-asiat sujuvat jouhevasti. Minä hoidan meidän kauppa-asiat ja ruoanlaiton,  ja yritän tehdä sen sekä sekasyöjän että vegaanin mieltymyksiä kunnioittaen. Välillä teen meille eri ruoat, välillä syödään molemmat vegaaniruokaa. Tai siltä välililtä, kuten tänään. Vegaaninhaasteen uutiskirjeestä löytyi papuminestronen ohje, ja tuunasin sitä vähän nakeilla. Keiton valmistuttua jaoin sen kahteen kattilaan. Ruskistin pannulla tavallisia nakkeja miehen keitonpuolikkaaseen, omaani Bonsoyan kasvinakkeja. Laitanpa ohjeen tähän alle, jopa joku haluaisi tehdä tämän lämmittävän keiton pakkaspäivän ruoaksi. 

Nakkiminestrone

1 punasipuli
2 isoa porkkanaa
1 punainen paprika
oliiviöljyä
1 l vettä
1 prk (luomu)tomaattimurskaa
1 kasvisliemikuutio
2 dl simpukkapastaa
2 tl kuivattua oreganoa
1 tlk kidneypapuja
200 g pakasteherneitä
suolaa, pippuria, yrttejä (itse käytin basilikaa ja persiljaa)
1 prk Plantin kaurakermaa
4 kpl Bonsoyan kasvisnakkeja

Pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Kuullota sipuli kattilan pohjalla oliiviöljyssä. Lisää porkkana ja paprika. Kaada joukkoon vesi ja tomaattimurska. Murenna joukkoon kasvisliemikuutio. Anna kiehua ja lisää joukkoon pasta. Lisää oregano. 

Huuhtele ja valuta pavut. Lisää keiton joukkoon pavut ja herneet. Anna porista, kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja pasta kypsää. Rouhi sekaan mustapippuria ja lisää tuoreita tai kuivattuja yrttejä. Lisää kaurakerma ja anna vielä kiehahtaa.Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Paloittele nakit ja ruskista pannulla ja lisää lopuksi keiton joukkoon. 

Kauniita talvipäiviä sekä rauhaa, rakkautta ja suvaitsevaisuutta!

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Hyvää alkanutta vuotta

Hyvää loppiaisiltaa  ja alkanutta vuotta 2019! 

Joulut on taputeltu ja reissusta palattu. Kotimatka Espanjasta oli aika tuskaa, sairastuin joulupäivänä ja tapaninpäivän iltana/yönä päädyin suoraan lentokentältä sairaalan päivystykseen. Nyt on menossa kolmas antibioottikuuri, jospahan infektio hiljalleen alkaisi paranemaan. 

Sairasteluista huolimatta vuosi 2018 oli hyvä vuosi. Kesä oli lämpimin aikoihin. Minä nautin lämmöstä, joskin sadetta olisin toivonut heille jotka sitä elinkeinonsa vuoksi olisivat tarvinneet. Varmaan myös lasten, vanhusten ja eläinten olot olivat välillä tukalat. Minulla etuoikeutetulla on mökki ja Lehmis mihin pulahtaa, kun olo käy  liian tukalaksi. 

Kuvassa vuoden 2018 tähtihetkiä. Mökkeilyä, ystäviä, omia rakkaita. Hyvää ruokaa ja juomaa. Ihana reissu Lofooteille ja pari matkaa Espanjaan. 

Joulureissulta tuli siis tuliaisiksti infektio, mutta isompi terveydellinen juttu on, että sain leikatun polveni kuntoutettua lähes kivuttomaksi. Olin huolissani särkylääkkeiden käytöstäni, joten jätin soittopyynnön ortopedille, joka polven operoi. Hänen ohjeensa oli, että niin paljon pitää särkylääkettä ottaa, että voi kivuttomasti liikkua. Tein työtä käskettyä, ja reissussa tuli käveltyä enemmän kuin koko vuonna yhteensä sitä ennen. Kotiin palattua on polvi välillä hiukan muistutellut, mutta on kuitenkin lähes kivuton. Eläköön Torrevieja ja suolajärvet ja autottomuus, kun joka paikkaan mentiin kävellen. No, muutaman kerran tuli taksiinkin turvauduttua. 

Joulukortit tein valmiiksi jo vuoden  2018 keväällä, ja ennen reissua laitoin ne matkaan. 




Tässä vuoden 2018 sukkasatoa, joista osa lähti myöskin joulupaketteihin. 


 Kuva on sitkeästi kyljellään, vaikka kuinka sitä olen yrittänyt kääntää. 

Lukusaldoa vuodelle 2018 tuli 47 kirjaa. Hiukan alamäkeä on menty, 2017 lukema  oli 54 ja vuoden 2016 luin 61 kirjaa. No, onhan tuossa sentään lähes kirja per viikko. Elokuvien ja sarjojen katselu on selkeästi verottanut lukuaikaa, mutta eipä tuosta kannata paineita ottaa. Kuutisen viikkoa vuodesta meni reissun päällä, missä en kirjaa ottanut käteeni. 

Keväällä siis teimme parin viikon reissun Torreviejaan. Kesälomalla retkeilimme Lyyli-matkailuautollamme Pohjois-Suomi/Ruotsi/Norja suunnalla sekä sadunhohtoisilla Lofooteilla, minne olen pitkään haaveillut pääseväni. Ja joulun seutu meni taas Torreviejassa. Eikä muuten ollut viimeinen reissu sinne ;)

Muutaman päivän olen joulun jälkeen ehtinyt töissäkin olla. Muutenkin vuosi on alkanut mukavasti, lapsia perheineen ja kumppaneineen on poikennut, mikä tietysti aina ilahduttaa ja piristää mieltä. Kyllä sitä aina reissussa kaipailee kivoja juttuja kotoa, varsinkin omaa sänkyä ja mukavaa nojatuolia (miten nuo Airbnb-asuntojen huonekalut osaavatkin aina olla niin epämukavia?) . Vuodenvaihteen lumimyräkät ja tuulen tuiverrukset kyllä taas muistuttivat, miksi sinne lämpimään aina kaipailee. Fibroukkokin vallan villiintyi noista myräköistä, ja nukkumiset jäivät väliin. Yleensä loppiaisen aikaan olen joulukoristeita korjannut pois. Nyt niitä ei juurikaan ollut esillä, joten eipä ole ollut paljon korjattavaakaan.

Tein saman uudenvuodenlupauksen kuin muutamana aikaisempanakin vuonna: aion nauttia elämästä. Tämä lupaus on ollut helppo pitää. Terveys on sellainen asia, mitä ei muista ennenkuin sen menettää, joten itselleni ja läheisilleni sitä toivon runsain mitoin. 

Sinulle lukijani toivon myös terveyttä ja ihania hetkiä vuodelle 2019 ja aina! Kiitos kun käyt vierailemassa blogissani!