myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

maanantai 13. marraskuuta 2017

Rymsteerausta

Meidän yläkertaan on ollut pitkään etsinnässä uudet huonekalut, kun edelliset (22 vuotta vanhat) olivat tulleet tiensä päähän, kankaatkin jo repeilivät. "Uusia" on etsitty lähinnä eri kierrätystahoista, kun meille on aina kelvannut käytetyt eikä olla valmiita maksamaan itseämme kipeiksi sisustusjutuista. Lauantaina lähdimme sitten viemään haudoille isänpäiväkynttilöitä ja tällaiset jäkäläkranssit, mitkä väsäsin mökillä, kun lumet sulivat ja jäkälää pääsi keräämään.
Samalla reissulla huomasimme, että kierrätyskeskus Patinassa Lahdessa oli joulunavaus, glögiä ja kahvia tarjolla ja kaikki huonekalut 50 % alennuksella jo ennestäänkin edullisista hinnoista. Pääsimme koluamaan varastonkin ja sieltä löytyikin harmaa kulmasohva ja isännälle mekanisminojatuoli. Hinnat eivät päätä huimanneet, sohva 70 e ja tuoli 75. Tänään sitten lähtivät yläkerran kalusteet vaihtareiksi ja sohva ja tuoli tulivat paluukuormassa. Mutta mutta...sohva olikin sisään kannettuna paljon isompi kuin siellä varastohallissa näytti, ja totesimme että se on ihan liian iso yläkertaan.

Minä olin jo salaa yön pimeydessä ajatellut, että oikeastaan olisi kiva, kun alakerrassa olisi enemmän istumapaikkoja, kun on enemmän porukkaa paikalla. Ja kuinka ollakaan, sohva mahtui juuri täydellisesti tänne olohuoneen nurkkaan.
Kuvassa sohva ei näytä kovin isolta, mutta siihen kyllä mahtuu kuusikin henkeä istumaan. Ja pari mukavasti pötköttämään, leveäkin se on vaikka tilapäiseksi nukkumapaikaksi, kun selkänojan tyynyt ottaa pois.

Pidin kyllä kovasti alakerran aikaisemmasta divaanisohvasta, mutta se päätyikin sitten yläkertaan nojatuolin kaveriksi.
Sikälikin hyvä homma, että tästä sohvasta saa levitettyä ihan kunnon vuodesohvan, joka varmasti tulee hyötykäyttöön kun nuorisoa on yökylässä muutama kymmenen, kuten joskus on...tuolikin taipuu makuuasentoon joten luulenpa, että isäntä siinä nukkuu monet makoisat päiväunet. Yläkerta on nyt vähän tumma yleisilmeeltään, mutta ajattelin lähiaikoina lähteä metsästämään (luultavasti kirppareilta) värikkäitä tyynyjä, niin tulee vähän pirteämpää ilmettä. Musta on kyllä siitä hyvä väri, että ilmettä on helppo muuttaa juuri tekstiileillä.

Olihan homma mutta lopputulos kyllä miellyttää. Ja tulihan siinä vähän joulusiivoustakin tehtyä, kun tamppasin kaikki sohvatyynyt ja olihan sitä pölyä sohvien taakse kertynyt ihan kunnolla...

Isänpäivää vietimme eilen mukavassa seurassa, kun vaari sai lapsenlapset kylään ja hienoja itsetehtyjä lahjoja. Minäkin askartelin kortin, ja ostin lasisen laulukirjan iltojen lämmikkeeksi.
Joulukortitkin on jo tehtynä, ja vähän muutakin mukavaa mutta niitäpä ei vielä täällä esitellä ;) puikkoja pitää kyllä vielä heilutella ennen joulua. Ja tietysti juhlia vähän pikkujouluja!

Sellaista tänään, mukavaa alkanutta viikkoa sullekin!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Ensilumien aikaan

Hei ja hyvää sunnuntai-iltapäivää! Ensilumi satoi sitten tänne Etelä-Suomeenkin. Mitä mieltä lumesta, jippii vai yäk? Itse kallistun tuonne yäk-linjalle, talvi ei ole minun juttuni ei sitten ollenkaan. Tämä valkeus taitaa olla kuitenkin ohimenevää, toisille se on hyvä juttu ja toisille huono. Fibroihmiset ja muut kipuilijat tuskin ovat riemuissaan tästä räntä-loska-kelistä, itselleni tämä on ainakin särkyjen kannalta pahin mahdollinen ilma. Onneksi on Lehmis, ja sinne hurautinkin tiukan koulutustäyteisen alkuviikon jälkeen. 






Ajoin mökille sulan maan aikaan. Kovasti saattaa maisema muuttua vuorokaudessa, lunta tuli varmaan 15 senttiä. Isäntä tuli perässä torstaina ja pääsi heti lumitöihin. Ihan oma tunnelmansa on saunoa ja pulahdella veteen lumien aikaan. Avantoa ei sentään tarvinnut vielä tehdä. Hetken helpotuksen tuo sauna ja uinti tuo kipuihin, kun vaan muistaa viimeiseksi pulahtaa veteen jäähdyttelemään nivelet. 

Jotenkin innostuin nyt hurjasti kransseista, ja kotioveen väsäsin tällaisen muratista, humalasta ja aronian marjoista:
Tarkoitus oli pistää kunnon joulukranssipaja pystyyn Lehmikselle, kun tuota materiaalia oli omissa nurkissa ihan mukavasti. Lumi vaan vähän sekoitti suunnitelmia, mutta en sitten antanut periksi vaan rämmin lumessa keräämässä kuusenoksia ja puolukanvarpuja.
Kranssipohjat tein sanomalehdestä pyörittelemällä maalarinteippiä apuna käyttäen. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut hyvä tehdä vähän pienempiä pohjia, sillä tuota materiaalia kului ihan hurjat määrät ja kransseista tuli vähän turhankin isoja. Materiaalihan oli kuitenkin lähes ilmaista, koristekäpyjä löysin Tokmannilta 1 e/pussi, ja nauhoja omista varastoista. Rautalankaa jouduin vähän ostamaan. Mutta hommaa näissä oli, kädet olivat haavoilla ja neulasilla tikatut homman jälkeen ja selkäkin huusi hoosiannaa. Sotkuakin tuli, mutta aivan ihanaa hommaa kuitenkin!



Olisin halunnut tehdä vielä muutaman jäkäläseppeleen pyhäinpäiväksi haudoille, mutta lumen alta en alkanut jäkälää kaivaa. Ehkä sitten jouluksi, jos ja kun lumet tässä välillä sulavat. 

Kranssien lisäksi sain juuri valmiiksi toisetkin Jäämeren velho -sukat tämän ihanan kirjan ohjeella:
Sukkalanka on Novitan Nallea, ja oma hommansa näissä on värkätä ohuehkosta langasta. Mutta pidän mallista kovasti. Nämä menevät pukinkonttiin. Kukkia ei alkuperäisessä mallissa ole, ja teräosista olen jättänyt kirjoneuleen pois. Mielestäni näin sukista tulee rauhallisemmat ja teräosa on ohuempi ja mukavampi kengässä. 

Nyt olen tehtaillut kirjoneulepolvisukkia sen verran monet, että päätin pistää hetkeksi aivot narikkaat ja tehdä yhdet viiden lehden tossut välityönä. Taidankin mennä takan viereen niitä neulomaan ja polttamaan kynttilöitä illan hämärtyessä. 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

maanantai 16. lokakuuta 2017

Syyskranssi

Lämmin syyssää houkutteli töiden jälkeen vielä pihalle puuhastelemaan. Notkeista humalan varsista väänsin tällaisen kranssin meidän ulko-oveen.
Tein ensin rinkulan, jonka ympärille kiersin juuttinarua. Ja siihen sitten aloin kieputtamaan lisää oksia ympärille. Kesäkukkaruukuista löysin noita hopealehtisiä varpuja, joita kiinnitin kranssin päälle ohuimmilla humalan oksilla. Vähän helminauhaa koristeeksi ja syysfiilis on valmis! Mukavaa työstettävää tuo humala, on notkeaa eikä katkeile.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Syysfiiliksiä

Minäkö nauttisin syksystä? Kesä ja aurinko ovat minun elementtejäni, mutta kyllä syksyssäkin on  oma viehätyksensä. Mökillä on fiilistelty syksyä, saunottu ja pulahdeltu tuonne jääkylmään Lehmikseen (Lehmäjärvi). Pihatoksi ristimässämme pihakeittiössä on tuijoteltu tulta ja välillä paistettukin jotain. Kipuilevalle selälleni, ja fibroileville jäsenilleni kylmä pulahdus saunan jälkeen antaa hetken helpotuksen. 

Viikonloppuna on tehty syystöitä, puhalleltu lehtiä ja viety kesäkalusteita talvisäilöön.Se ei tarkoita sitä, että meidän mökkikausi olisi ohi, kyllä tuolla tulee varmaan poikkeiltua vielä monta kertaa ennenkuin joulussa ollaan.

 Eiliseen mahtui hiukan vaarallisia tilanteitakin, kun halusimme Lehmiksellemme oman majakkasaaren. Majakan toin Oulusta kuntoutusreissulta, se on rautaa ja painaa tuhottomasti. Timppa maalasi sen valkoiseksi ja laittoi aurinkokennovalon huipulle niin näkyy pimeässäkin. Juu, ja veneellähän se tietenkin tuonne vietiin, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty enkä välitä kaikkia yksityiskohtia kertoa mutta sielläpä se nyt on. Ja pysyy, luulen...

Mökillä poltetaan kynttilöitä ja syödään hyvin. Viime viikonlopun kokkailut haluan jakaa kanssamme. Tästä nachopaistoksesta jauhelihaversio on joskus ollutkin täällä, nyt tein vastaavan Versofoodin ohjeella, hiukan tapani mukaan muunnellen. Alkuperäisestä ohjeesta jätin jalapenot pois ja korvasin korianterin tuoreella basilikalla. Lisäsin ruokaan myös vähän Lidlin ihanaa sipulichutneytä, joka antaa vähän makeutta.  Ehdoton juttu on tuo punasipuli-tomaattisalsa paistoksen pinnalla. Ja punaviini on hyvä ruokajuoma palan painikkeeksi.
Täältä löydät ohjeen, kannattaa kokeilla. Paistos syntyy joutuisasti, se vaan kootaan vuokaan ja tyrkätään uuniin. Itse kyllä paiston 15-20 minuuttia ohjeen viiden minuutin sijaan. Toki uuneissakin on eroja. 

Toinen ihana ruoka on tämä broileripaistos, jonka ohjeen olen kopioinut kirjasta jonka nimen olen unohtanut. Hiukan olen tätäkin ohjetta muokannut.
Punainen broileripaistos

6 broilerin rintafilettä
1 punasipuli
3 rkl öljyä tai nokare voita
1 tlk ranskankermaa
1 tlk valutettuja ja paloiteltuja säilyketomaatteja
2 tl paprikajauhetta
tuoretta basilikaa
suolaa ja pippuria
mustia kivettömiä oliiveja

Leikkaa fileet pituussuunnassa kolmeen osaan. Kuumenna öljy pannulla, lisää broileri ja hienonnettu punasipuli ja paista kypsäksi hiljalleen käännellen. Sekoita ranskankerma, tomaatit, paprikajauhe ja basilika (jätä muutama lehti pinnalle koristeeksi). Mausta seos suolalla ja pippurilla ja kaada pannulle broilereiden sekaan. Anna hautua hetki, koristele oliiveilla ja basilikanlehdillä. Tarjoa lisäksi riisiä tai esim. patonkia. 

Ja lopuksi pakolliset sukkakuvat. Parit polvisukat Nallesta, toiset lämmikkeeksi mökille ja toiset kotiin.

Tähtitaivas-sukat Novitan sukkalehden ohjeella, tuli muuten aika leveä tuosta varresta mutta ehkä juuri siksi on ihana vetää saunan jälkeen jalkaan. 
Nämä valmistuivat tänään, niihin olen mukaillut Kauneimmat villasukat -kirjan ohjetta Jäämeren velho:
Seuraavaksi sitten joululahjasukkien kimppuun. 


Aurinkoisia syyspäiviä ja hyvää lomaa lomalaisille!




tiistai 19. syyskuuta 2017

Härkis-kaalilaatikko

Tämän ohjeen sain vuosia sitten eräältä ystävältäni, joka viitisen vuotta sitten hävisi taistelun syöpää vastaan. Nyt se putkahti arkistojen kätköistä esiin, ja pitihän sitä taas kokeilla. Ja voi miten hyvää se on! Uskon että tästä voisi paatuneinkin kaalinvihaaja pitää. Alkuperäisessä ohjeessa ei tietenkään ole Härkistä vaan jauhelihaa, mutta kyllä tämä härkisversio on ihan yhtä hyvää. Jos  olet lihansyöjä voit tietenkin tehdä laatikon jauhelihasta. 

Kaalilaatikosta ei taida kovin kaunistaa kuvaa saada: 
Härkis-kaalilaatikko

1 keskikokoinen kaali
2 sipulia
2 suolakurkkua
1 pkt Härkistä (original)
1 tuubi tomaattipyreetä
2 prk smetanaa
1 pussi juustoraastetta, esim. Emmental
suolaa, paprikajauhetta, mustapippuria ym mausteita makusi mukaan

Suikaloi kaali ja sipuli ohuiksi suikaleiksi. Laita ison kattilan pohjalle n. 1 cm vettä ja laita kaali- ja sipulisuikaleet hautumaan n. tunniksi.Sekoittele välillä. Voitele uunivuoka ja laita sinne suikaleet, sekoita Härkis ja suolakurkkukuutiot joukkoon ja mausta. Sekoita pyree ja smetana ja sekoita vuokaan muiden ainesten sekaan. Sekoita vielä puolet juustoraasteesta sekaan ja ripottele loput pinnalle. Paista uunissa 200 asteessa n. tunti, sammuta uuni ja anna muhia jälkilämmössä vielä puolisen tuntia.

Tämä ei siis ole mitään pikaruokaa vaan vaatii pitkän hauduttelun muhevaksi tullakseen, mutta varsinaisesti työläs ruoka tämä ei ole. Meillä laatikko jäi jälkilämmölle muhimaan leffareisuun ajaksi Käytiin katsomassa Ikitie, mikä oli muuten ihan liian kamalaa katsottavaa minulle. Hienosti tehty elokuva ja upeat näyttelijäsuoritukset, mutta kertakaikkiaan ahdistava samaan tapaan kuin Puhdistus.

Töihin olen palannut sairasloman jälkeen, ja aika koville on ottanut. Selkä kipuilee kovasti työpäivän jälkeen ja sen aikanakin, vaikka teenkin puolikasta työaikaa. Muuten on ollut  ihanaa nähdä työkavereita ja asiakkaita ja päästä käsiksi syksyn uutuuskirjoihin. Ja neuleohjeisiin, mistä tulikin mieleeni esitellä nämä yhdet valmistuneet sukat.

Nämä on tehty aika pitkälti Novitan sukkalehden Anelmaiset-mallin mukaan, vähän kuviota soveltaen. Kuvio-osuuden tein raitalangalla, mikä helpotti kovasti päättelytyötä. Kirjoneule vetää nyt kovasti puoleensa, vaikka ennen luulin, että se ei ole minun juttuni ollenkaan.

Ja arvatkaas mitä, minä olen nykyään opiskelija! Aloitin kansalaisopistossa Espanjan kieltä ja kulttuuria -kurssin, ja olen ihan innoissani. Minulla on koulukirja, ja läksyjä!!!
Kunnon opiskelijan tapaan jätän läksyt viime tippaan. Nyt olen yksin kotona, ja aion kuunnella Espanjan kielistä musiikkia ääntämisharjoitteluna, ja siinä samalla mitäs muuta kuin neuloa kirjoneuletta. 

Mukavaa viikonjatkoa sinullekin!





keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Syyskuun riimejä



 Nukkuva hengityksesi 
olenko unessa vai valveilla
ihosi lämpö käteni alla
ja äkkiä en tiedä 
mihin sinä loput
ja mistä minä alan.




Piippaus yöpöydällä
päänsisäisiä salamoita
joku repii raajojani irti
nousen vaikka en pysty
seinistä tukea
selkä suoraksi nikama kerrallaan.

Pukeudun farkkuihin
paitaan
hymyyn
autoradiossa The Final Countdown
aamusumu haihtuu 
auringon tieltä, ja tiedän:
tänään minä siirrän vuoria.



Saunan jälkeen laiturilla
 minä, yksin
tänään olen jo monena ollut
äiti ja vaimo
puuroa ja mustikoita, kahvia
hymyilevä asiakaspalvelija
hallitsee small talkin 
työstä lähdettyä kassalla
kiitos, en tarvitse kuittia
hymy
avokadopastaa.

Autolla sata kilometriä
sielunkotini
suljen puhelimen
riisun rannekellon
riisun hymyn
kuuntelen hiljaisuutta
se humisee korvissa
kunnes rastas laulaa
varovasti, onhan syyskuu.

Muistelen kesää
jota ei tullut
ja kiitän syyskuusta
kun kaiken pauhun jälkeen
keltaisten lehtien rauha.





Skolioosi
spondyloosi
spinaalistenoosi
selkäranka
sen ympärillä minä
itken
uhmaan 
toivon ihmettä.
Rakastan
sillä ihme on jo tässä
laituri 
koivut
sauna
elämä
tunnen, kipuakin, siis olen olemassa.
Malja ainoalle elämälleni!



torstai 17. elokuuta 2017

Avokadopasta á la Maija

Jätin punaisen lihan pois eettisistä ja terveydellisistä syistä kolmisen vuotta sitten. Kala, muna ja maitotuotteet kuuluvat ruokavaliooni, kesällä myös kana, se kun on hyvää grillissä ja kesällä ei muutenkaan huvita kokata eri ruokia itselleen ja perheelle. Minä kun olen meillä se päävastuullinen ruoanlaittaja. Kalaa meillä syödään paljon. Nyt kun kesä on kääntymässä syksyksi, on kana alkanut taas tökkiä ja muutenkin on ruokavalio kääntynyt lähemmäksi lakto-ovoa. Myös maitotuotteita olen alkanut jonkin verran korvata kasvimaidoilla. Poikkeuksena rahka. Ja se juusto, josta en kai ikinä pysty kokonaan luopumaan. Rakastan myös jäätelöä, mutta lähiaikoina on kauppoihin tullut paljon vegaanisia jäätelöitä, joita olen koemaistellut. Kananmunat ostoskorissa ovat luomua tai free range -munia. 

Ruoanlaitossa olen tunnetusti huono noudattamaan mitään reseptejä. Muokkaan ja sävellän ja kehittelen omia juttuja pitkälti sen pohjalta mitä jääkaapista löytyy. Tänään onnistuin tekemään aivan ihanan version avokadopastasta, joten kirjaanpa sen tänne itsellenikin ylös. Suosittelen kokeilemaan. 

Tässä pastan aineet, lisäksi mausteita:
Pastaa noin 250 g, mitä sattuu kaapista löytymään. Minulla penneä. Keittele pastaa vähän vähemmän aikaa kun ohjeessa sanotaan, saa olla al dente. Suolaa saa olla keitinvedessä reilusti.

Poista avokadosta kivi ja kuori, soseuta haarukalla lautasella karkeasti, sattumia saa jäädä. Kiehauta paistinpannulla kerma (minulla tässä kaurakermaa) ja tuorejuusto, minulla yrttiä, koko purkki. Lorauttele sekaan reilusti sitruunamehua, itse laitoin sekaan myös sitruunapestot purkin pohjalta (1-2 rkl). Lisää soseutettu avokado, mausta suolalla ja mustapippurilla. Maistele. Mausteita saa olla reilusti, muuten lopputulos on mauton. Valkosipulia on alkuperäisessä avokadopastaohjeessa ja se kävisi myös tähän, mutta jätin sen nyt ympäristösyistä pois. Valuta pasta ja sekoita kastike joukkoon. Koristele basilikalla ja nauti.
 Nam!