myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ruoalla leikkimistä

Mitenkäs viikonloppu on sujunut? Harmaa ilma onneksi muuttui kirkkaammaksi,  ja kylmempääkin taitaa olla tulossa. Meillä on ajeltu vielä kesärenkailla mutta tänään vaihtui talvirenkaat alle. Aivan ihana viikonloppu ollut, perjantaina saimme yllättäen liput Raskasta Joulua -avajaiskonserttiin Lahtihalliin. En ole aiemmin näissä konserteissa ollut, ja nautin joka hetkestä. Raskasta oli, mutta myös herkkää, ja hienot efektit ja pyrotekniikat.  Suosittelen, vaikka et heavymusiikin diggari olisikaan. Tavallisia tallaajia siellä oli sali täynnä, nuorta ja varttuneempaa. 

Eilen kävimme katsomassa Puhallus-näytelmän Lahden kaupunginteatterissa. Teatterissa käynti on aina elämys, vaikka tämä kappale ei ihan top kymppiin kategoriassani yltänytkään. Hienoja näyttelijäsuorituksia, ja Lahdessa lavastus on ihan omaa luokkaansa. Illan kruunasi ihana ruoka viikinkiravintola Haraldissa. 

Joskus - siis melkein aina - sitä haluaa ruoanlaitossa päästä mahdollisimman helpolla. Nyt kun olen sairastanut, niin olen mennyt yli siitä missä aita on matalin. Nyt viikonloppuna olen sitten vähän hifistellyt. Netin uumenista hyppäsi silmilleni video Tastyn Scalloped Potato Roll
eli perunarulla, joka näytti sen verran päättömältä, että piti kokeilla. Kokonaan en uskaltanut reseptiä veganisoida, vaan käytin oikeita juustoja. Sen verran suuritöinen ruoka tämä oli, etten uskaltanut ottaa riskiä, ja joskus sitä voi vähän joustaa. Ricottajuustoa en löytänyt, joten käytin Koskenlaskija Ruokaa. Aurajuusto olisi varmaan sopinut myös hyvin. Jauhelihan korvasin Elovenan kauramurulla.

 Öljysin leivinpaperin hyvin, ripottelin sille parmesania ja sitten ladoin perunaviipaleet lomittain pellille. Päälle vielä parmesania ja sitten uuniin 300 asteeseen (kyllä!) noin puoleksi tunniksi. 

Paistoin pannulla paprikasuikaleita ja punasipulia sekä kauramurua, maustoin hyvin ja lisäsin vielä tomaattipyrettä kiinteyttämään. Toisella pannulla paistoin pehmeäksi pussillisen babypinaattia ja lisäsin sen sekaan puoli purkkia Koskenlaskijaa. 

Nämä sitten perunapedille. 
Eniten jännäsin tuota rullausta, mutta ihan sievästi perunalevy rullautui leivinpaperin avulla.
Juustoraastetta päälle ja käärö vielä uuniin vartiksi. 

Eli jos on tylsää niin tämän rullan parissa saa hyvin kulumaan tovin jos toisenkin. Syöminen on sitten joutuisampaa. 

Tänään hifistelin vielä lisää, kun bongasin Kinuskikissan  blogista piparitorttujen ohjeen, alkuperäinen ohje täällä
Ohjeessa kehotettiin laittamaan luumuhillo pursotinpussiin, mutta minullapa olikin ostettuna tätä putkilomallia, joka sopikin hyvin tarkoitukseen. 
Hillo ei ensin meinannut millään tulla ulos putkilosta, joten käytin vähän voimaa. 

No minäpä en olekaan Kinuskikissa eikä nyt olla Strömsössa joten kävi näin.
Mutta kun pääsin tositoimiin niin piparitortut onnistuivat ihan hyvin. 

Muutaman jutun tekisin toisin jos uudestaan alkaisin tekemään näitä. Piparisuikaleet saisivat jäädä vähän paksummiksi, nyt torttutaikina ei ehtinyt kypsyä ihan niin paljon kuin olisi pitänyt, ennenkuin piparireunus alkoi kärähtää. Luumuhilloa laitoin aika säästeliäästi, jotta rullaus olisi helpompaa. Sitä olisi voinut olla reilummin.

Mutta jos on paljon ylimääräistä aikaa - kuten kai meistä useimmilla on tässä joulun alla - niin ei kun vääntämään näitä. Itse en varmaan pipareita leivo tänä jouluna, kun ollaan joulu muilla mailla. Mutta näin sain vähän piparin tuoksua taloon. Ja työkavereille viemisiä, kun huomenna lähden pitkän sairasloman jälkeen töihin. 

Kovaa vauhtia aika rientää ja reissuun lähtö lähenee. En tunnustaudu vieläkään jouluihmiseksi, mutta yleensä poimin rusinat pullasta eli joulusta itselleni ne mieluisimmat asiat. Täytyy sanoa, että Raskasta Joulua oli ihan mahtava joulukauden aloitus! Vielä on tiedossa vähän pikkujouluilua. Ja kun perhejoulua ei tänä vuonna vietetä, vietämme itsenäisyyspäivänä juhlahetkeä lasten, heidän kumppaneidensa ja perheidensä kanssa. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!


maanantai 12. marraskuuta 2018

Marrasmietteitä

Marraskuu, sataa sataa ropisee. Minä vietän eläkepäiviä, töihin pitäisi palata tämän viikon torstaina. Sairasloma loppui jo viime viikolla. Sitä olisi varmaan lisääkin herunut, mutta mieli tekee jo ihmisten ilmoille. Työterveyslääkäri tulkkasi ortopedin tekstiä, eikä se ollut kivaa kuultavaa. Rustopinnat polvessa ovat ohentuneet eli nivelrikkoa on. Poistettu kierukan osa oli jauhautunut muruiksi. Lääkärin selitys tähän oli, että kierukalla on nivelrikon vuoksi liian vähän tilaa ja se voi aiheuttaa tällaista. Polvitaipeessa on kookas Bakerin kysta, mille ei oikein voi tehdä mitään. 

Luulin olevani jo paremmassa kunnossa, ja mieli teki kovasti mieli Lehmikselle fiilistelemään syksyä. 
 Pimeys tuli Keski-Suomessa vielä aikaisemmin kuin täällä etelämmässä, sikäli kun tuo päivä nyt valkenee ollenkaan. Pelkkää hämärän hyssyä olleet viime päivät.

Kotiin jäänyt isäntä kielsi menemästä metsään, mutta uskoinkos tuota?
Lähimetsäänhän sitä piti nilkuttaa, ja suppiksia oli niin paljon että hirvitti. Niitä tuntui putkahtelevan maasta sitä mukaa lisää, kun sain niitä kerättyä.
Loppupäivä mökillä sujui sitten rattoisasti sieniä putsatessa, pilkkoessa ja paistaessa. Monta pussillista sain pakastimeen. 

Siinä sienihurmoksessa kivut unohtuivat, mutta totuus paljastui, kun en illalla meinannut päästä saunan lauteille. Jäinen Lehmis helli kipeää polvea, mutta takapakkiahan tuosta reissusta tuli. Lääkärit kirjoittavat hyvin mieluusti nivelrikkoon Arcoxiaa, josta ei kyllä minulle ole suurta apua ole ollut. Sen lisäksi ei saisi muuta tulehduskipulääkettä käyttää, ja heitinkin koko tropit nurkkaan ja siirryin takaisin Burana-Panacol -komboon, josta on vähän enemmän apua. 

Vähän tuli jo uskonpuute, kun viisi vuotta sitten toisen polven tähystyksen jälkeen oli hetikohta kunnossa ja kivuton, nyt polvi on edelleen kipeämpi kuin ennen tähystystä. Onneksi tapasin ystävän, jolle oli sama homma aikanaan tehty. Hän kertoi, että kipu oli jatkunut useita viikkoja, mutta polvi oli tullut niin hyvään kuntoon, että meni seitsemän vuotta, ennenkuin piti alkaa keinoniveltä suunnittelemaan. Eli yritän edelleen olla optimistinen, että tästä vielä polvi tulee. 


Kukkani ovat edelleen ihan hyvissä voimissa, ja hankin niille kukkalampun pimeitä päiviä valaisemaan. Kovasti tekisi mieli niiden kanssa puuhastella, mutta näin pimeänä aikana pitää antaa kasvien levätä aika rauhassa ja kastella maltilla. Muutenkin on jo vähän valoja viritelty pimeyteen. Sen kummempia jouluvalmisteluja meillä ei tänä vuonna tehdä, sillä joulun vietämme tänä vuonna Espanjan Torreviejassa, joka on jo parilla reissulla tullut tutuksi ja havaittu hyväksi paikaksi. Perhejoulut ovat ihania, mutta jouluhössötys muuten ei ole oikein minun juttuni, joten tämä ratkaisu tuntuu nyt oikealta.

Eilen vietettiin isänpäivää. Meillä oli kylässä pari pientä pyörremyrskyä, ja vietimme laatuaikaa tutkimalla vaarilan romukomeroita, jonne on arkistoitu suunnilleen kaikki kotoa lähteneiden lasten lelut ja kirjat vuosien varrelta. Tässä kohtaa voi tosiaan todeta, että toisen romu on toisen aarre, kun pikkuneidit pääsivät penkomaan tavaroita. Kaikkea mahdollista oli säästetty, vanhoista pullonkorkeista lähtien. Pitää toivoa, että polvi ja selkä jossain vaiheessa taipuisivat sen verran, että saisi noita röykkiöitä vähän raivattua. Näin käy kun talossa on paljon säilytystilaa, tavarat ovat poissa silmistä ja poissa mielestä, kunnes totuus paljastuu. 

Isänpäiväksi tein porkkanakakun, ohje Chocochilin Sadepäivän porkkanakakku löytyy täältä.
Luulenpa, ettei muulla ohjeella tarvitse porkkanakakkua enää tehdä. Porkkanan raastaminen on tuossa se isoin homma, mutta siihenkin käytin konetta apuna. Kakun päällä tomusokerissa pyöriteltyjä karpaloita. 

Viimeisenä muttei mitenkään vähäisenä kuulumisena, mulla on uudet rillit!
Jossain aikaisemmassa päivityksessä kerroinkin takuuaikana hajonneista silmälaseistani. Toimitusajaksi luvattu pari viikkoa venyi sitten viideksi, mikä ajan jouduin sitkeilemään toinen sanka teipattuna. Linssien hionnassa oli tapahtunut joku kömmähdys, ja siksi toimutusaika venyi. Minulle ei tietoa viivytyksen syystä tullut, ennenkuin otin Nissenin korkeammalle taholle yhteyttä. Sitten alkoikin tapahtua ja lasit tulivat parissa päivässä. Halusin vaihteeksi tällaiset "hengettömät", ja ne ovatkin niin kevyet ettei muista laseja päässä olevankaan. Vähän hirvittää niitä pestäkään. Ja hukkuvat helposti. Voipi olla että joskus unohdan ne päähän nukkumaan käydessä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.




maanantai 5. marraskuuta 2018

Netflix-sarjoja, syön purkista

Huomenta, no sikäli harhaanjohtava otsikko, että purkista en syö vaan teen itse ruokani. Nirso kun olen. Telkkaria olen huono katsomaan. En jaksa tälläytyä telkkarin ääreen tietyllä kellonlyömällä katsomaan tiettyä ohjelmaa. Mutta parin viime vuoden aikana, kun olen paljon sairastellut, ensin selkää ja nyt polvea niin ruutuaika on kyllä lisääntynyt. Lukulampun valossa -blogiani lukevat tietävät, että dekkarit, etenkin pohjoismaiset, ovat herkkuani. Ja rikossarjoja on tullut katseltua paljon myös netistä. 

Nousuvesi nousi viime talvena ylitse muiden, ja melkein itkin ilosta, kun kuulin, että tänä syksynä alkaa uusi tuotantokausi. Luin aikanaan kaikki Cilla & Ralf Börjlindin kirjat Olivia Rönningistä ja kumppaneista. Kirjoista vain ensimmäinen on nimeltään Nousuvesi, mutta koko tv-sarja on nimetty sen mukaan. Sarja tulee myöhään sunnuntai-iltaisin, ja minulle maanantain huipennus on uusi jakso Nousuvettä Areenasta. 

Toinen lempisarjani on Netflixistäkin löytyvä Sorjonen , josta myös alkoi uusi kausi tänä syksynä. Sorjosesta on myös kirjoitettu kirjoja, joskin käsittääkseni jälkeenpäin käsikirjoitusten perusteella. Kirjojen tekijänä on J.S. Ilves. Tämän salanimen taakse kätkeytyy kaksi suomalaista tunnettua dekkaristia, joiden oikeita nimiä ei ole paljastettu. Olen miettinyt pääni puhki, keitä he voisivat olla, ja minulla on oma aavistukseni...saatanpa olla ihan väärässäkin. Sorjosesta ollaan montaa mieltä, itselleni se kolahtaa kovastikin. Ville Virtasen esittämä Kari Sorjonen on särmikäs poliisi, jonka muisti ja päättelykyky on omaa luokkaansa. Sosiaaliset taidot sen sijaan aika olemattomat. Sorjosen vaimo ja tytär ovat myös isossa roolissa. Lempihahmoni taitaa kuitenkin olla Lena Jaakkola, Sorjosen työpari, jota esittää Anu Sinisalo. Esimies Taina repii usein hiuksiaan Lenan tempauksien vuoksi, ne kun usein ylittävät poliisin toimivallan ja saattavat Lenan itsensä sekä usein myös hänen läheisensä vaaraan. Katsoin koko toisen tuotantokauden lähes putkeen. Viimeinen jakso päättyi siten, että varmaan jatkoa seuraa. Vieroitusoireet olivat sen verran kovat, että katsoin aika monta jaksoa vanhempaa tuotantokautta, jotka kestävät hyvin toisen katsomisen.

Toinen kotimainen sarja, mikä myös löytyy Netflixistä, on iki-ihana Karjalan kunnailla, josta viime talvena katsoin kaikki tuotantokaudet. Ihanat Karjalan maisemat ja ikuinen kesä! Tuotantokausi kestää yhden kesän, mutta talven aikanakin on tapahtunut asioita. Jokaisen jakson johdantona on Isä Antton (Hannu Virolainen) monologi, missä hän hiukan päätään pudistellen mutta kuitenkin hyväksyvä pilke silmäkulmassaan kertoilee kylän ja sen asukkaiden asioista. Melkein itkin, kun viimeinenkin tuotantokausi oli katsottu loppuun. Vaikka olen sarjan aikanaan tv:stä katsonut, toisella katselukerralla sain enemmän irti Miikkulan kylän asukkaiden asioista ja keskinäisistä suhdesotkuista. 

Joskus tulee katsottua myös satunnaisesti valittuja elokuvia Netflixistä. Isänsä tytär on ihana ja harmiton ihmissuhdekomedia. Rachel on hyvin työorientoitunut uranainen, jonka sulhanen jättää hänet alttarille juuri tuon ominaisuuden vuoksi. Häihin tulee kuokkimaan Rachelin isä, joka on jättänyt perheensä Rachelin ollessa pikkutyttö. Rachel on katkera isälleen, mutta jotenkin he päätyvät baariin, juovat itsensä humalaan ja päätyvät yhdessä Rachelin varaamalle häämatkalle loistoristeilijälle. Selvittyään Rachel uhoaa jäävänsä laivasta seuraavassa satamassa ja lentävänsä takaisin kotiin ja työn ääreen, mutta kuinkas kävikään?

Toinen elokuva, mikä ei ole ollenkaan harmiton, on Norjan terrori-iskuista kertova 22 July .
Senkin katsomisen aloitin ihan sattumalta, kun Netflix sitä tarjosi. Elokuva on näytelty, ja siinä puhutaan englantia, mutta se perustuu liiankin tarkasti Utoyan ja Oslon tapahtumiin. Tapahtumia seurataan yhden perheen näkökulmasta. En ole varma, onko tuolla perheellä vastinetta todellisuudessa. Anders Behring Breivikin näytteljä esittää rooliaan liiankin hyvin, ja tuli jopa uniini. Sarjan perhe asuu Huippuvuorilla, ja maisemat tuovat oman säväyksensä elokuvaan. On sanottu, että tätä elokuvaa ei olisi pitänyt tehdä, tai että se on tehty liian aikaisin. Voin vain kuvitella, miltä tapahtumissa mukana olleista je ehkä niissä läheisensä menettäineistä tuntuu. Elokuva on todella hyvä, mutta myös raadollisen todentuntuinen. Katso jos pystyt.

Kun Sorjonen oli kaluttu loppuun, mietin, että mitähän sitä nyt katselisi iltojensa iloksi. Löysinkin sarjan, josta katsoin heti kaksi jaksoa. Sarja on nimeltään Midnight sun ja se sijoittuu Kiirunan maisemiin, joskin välillä poiketaan Pariisissakin. Viime kesän matkailuautoreissulla poikkesimme Kiirunassa, ja nuo Pohjois-Ruotsin maisemat ovat mieluista katseltavaa. Kiirunan sydän on malmikaivos, ja siitä tekee mielenkiintoisen myös se, että kaupungin keskustaa ollaan siirtämässä pois kaivoksen tieltä 3 km sivummalle. Taloja puretaan ja uusia rakennetaan, jotta kaivostoiminta voisi jatkua. Kuulostaa uskomattomalta mutta on ihan totta.  Sarja ei ole kaikilta osin kaunista katseltavaa, siinä tapahtuu erittäin epätavanomaisella ja raa´alla tavalla tehtyjä murhia, ja välillä joutuu kyllä kääntämään katseensa muualle. Toinen jakso antoi jo viitteitä, että tulossa on shamanismia ja magiikkaa, ja aion varmasti katsoa lisää tätä sarjaa.

Mutta tänään on maanantai ja Nousuvesi-päivä. Olen vielä sairaslomalla. Perjantaina otettiin tikit pois, mutta harmikseni polven haava on alkanut hiukan vuotaa. Pitää sitä nyt hoidella ja paikkailla, ettei mitään takapakkia tulisi.

Hyvää alkavaa viikkoa!







torstai 1. marraskuuta 2018

Kukkakuume kohoaa

Eilen sitten kävimme siellä Plantagenissa. Mikä ihana vihreys! Harmi kun en sieltä huomannut ottaa kuvaa, mutta jokainen siellä poikennut tietää mikä runsaudenpula siellä iskee. Paljon oli hyviä tarjouksiakin. Oli tarkoitus ostaa maltillisesti, mutta aika reilusti vihreää sieltä kuitenkin tarttui mukaan.
 Puolustaudun, että kaiki nämä eivät ole minulle tulossa, vaan osa lähtee tyttären mukaan. Hiukan kävi kukkapöytä jo ahtaaksi, ja urbaani viidakko alkaa muodostua. Lasitölkit joutuivat väistymään kirstun päälle portaiden alle kukkien tieltä.
Ja kukkapöytä näyttää nyt sitten tältä: 
Tuossa yläpuolella on seinähylly, ja Plantagenissa oli aika hauskoja ratkaisuja, mm sellainen millä saa kukat kiinnitettyä hyllyn alareunaan. Näin saisin tuohon vielä kolmannen kerroksen kukkia. Nyt ei oiken mahdu lisää, paitsi amppeleihin rokkumaan. Sikäli kun saan nämä pidettyä hengissä. Melko halpoja nuo Plantagenin kasvit ovat, joten ei hirveästi harmita, vaikka joku näistä kuolisikin. 


Mutta esitelläänpäs heidät nyt yksi kerrallaan. 

Varjoviikuna on hauskan bonsaimainen. Bonsaipuuta olen aina havitellut. 
Viirivehka on tuttu "vanhan ajan" kukka. Näitä on ollut minulla aikaisemminkin, joskin harvoin olen saanut niitä kukkimaan. Viherkasvinakin kyllä kiva. 
Aiemmin Prismasta ostamani palmuvehka, jonka pitäisi olla hyvin helppohoitoinen kasvi.
Aloe. Ilmaa puhdistamaan. Vielä pieni, mutta kasvaa kai nopeasti. Näitä pikkukasveja sai kaksi kappaletta viidellä eurolla, joten tytärkin sai erilaisia kasvinalkuja. 
Tokmannilta kultaköynnös neon. Vähän kummallisen värinen, mutta ihan kiva väriläiskä tuolla muiden seassa. 

Peikonlehti on kai nykyään trendikasvi ja jokaisen itsensä kunnioittavan kukkaihmisen kokoelmissa. Tämänkin muistan lapsuudesta/nuoruudesta, vanha hyvä viherkasvi on paikkansa ansainnut!


Ja sitten, myöskin kauan havittelemani ilmakukka! 
"Airplant-kasvit eli ilmakasvit ovat seurallisia pikku kasveja, jotka ovat sisäkasveista helppohoitoisimpia ja kestävimpiä. Ne puhdistavat ilmaa ja vievät vain vähän tilaa." (Lainaus Plantagenin sivuilta).

 Tälle oli todellinen tilaus, sillä tuo lasipallo roikkui jo valmiiksi ikkunassa. Tuikkukynttilää olen siinä polttanut, mutta nyt sai tärkeämmän tehtävän ilmakukan kotina. 

Eilen meillä oli multaa siellä täällä pöydillä ja lattialla, kun vähän vekslasimme ruukkuja ja suojaruukkuja. Mutta kyllä tämä ilo on pikku siivoamisen arvoista!

tiistai 30. lokakuuta 2018

Kukkailoa ja vähän sukkiakin

Ihana orkidea on tuliainen miehen siskolta, edelleen hengissä Hilkka!
 Meillä ei ole pitkään aikaan ollut muita viherkasveja kuin tuo allaoleva kultaköynnös, joka on parikymmentä vuotta vanha ja välillä juurrutettu uudestaan, kun on käynyt kaljuksi. Jotenkin kasvit ovat yksi kerrallaan kuolleet eikä ole tullut uusia hankittua tilalle. Aikanaan kun oli koiria, halusin myös pitää sisustuksen aika riisuttuna, ja välttyä siivoamasta multaa lattialta. Itse en ole mikään sisustustrendi-ihminen, mutta onkohan niin että ne ovat olleet vähän out ja nyt ovat palaamassa sisustukseen?
Tyttäreni muutti kesän alussa omaan kotiin ja innostui kasveista uudessa kodissaan. Ja hiljalleen minunkin on alkanut tehdä mieli jotain vihreää kotiin, nyt kun ei ole enää muita huollettavia. Ongelma on se, että meillä ei ole oikein ole ollut kasveille paikkaa kun ei ikkunalautojakaan ole. Mutta sattuipa silmääni kierrätyskeskus Patinan sivuilta tällainen kukkapöytä, ja sille löytyi paikkakin. Tähän paikkaan ei koirien aikaan voinut kukkia ajatellakaan, tuossa vieressä on nimittäin terassin ovi, josta ne pyyhälsivät monta kertaa päivässä sisään ja ulos.



 
Tänään näyttivät kaapit sen verran tyhjiltä, että piti pyytää Timppa kuskiksi ja lähteä ruokakauppaan. Samalla reissulla sitten kukkapöytäkin kotiutui, sekä muutama viherkasvi. 

 Elikäs palmuvehka ja kultaköynnös neon. Tuo periteisempi kultaköynnös on pistokas ja juurtumassa, naamiotu vaan suojaruukkuun. Sinkkiset suojaruukut ovat olleet käytössä puutarhassa, nyt pääsivät sisätiloihin.

Nyt kun trendin aallonharjalle matkataan, niin viherkasvien osalta "enemmän on enemmän" eli paljon kasveja, ja mieluusti ryhmässä, eikä ripoteltuna pitkin asuntoa. Inspiraatiokuvana minulle on toiminut tämä Pientalo-lehden kuva.
Nuo muutamat viherkasvit eivät vielä ihan urbaanilta viidakolta näytä, mutta luulempa että täydennystä on tulossa. Tytär on tulossa käymään ja lupasi viedä äipän Plantageniin....

Toipuminen on sujunut hiukan takkuillen. Voimat ovat poissa, pyörryttää ja jopa sellainen ihme on tapahtunut että ruoka ei maistu. Paitsi tietyt vegaaniset herkut kuten Wienernougat, vegaaniset Magnum-puikot (ihana uutuus!). Suolaisen nälkään sitten popcornia. Ostosten lomassa kyllä maistui Mäkkärissä McVegan, kun tuntui, että pitää saada pikaista vahvistusta heikotukseen. 

Muutama päivä meni ennekuin puikotkaan alkoivat pysyä kädessä. Nyt olen katsonut Netflixistä Sorjosen koko toisen tuotantokauden ja samalla vähän neulonut. Kirjoneule ei oiken onnistu telkkaria (tai läppäriä) katsellessa, vaan olen palannut takaisin pintaneuleisiin, jotka ehkä kuitenkin tuntuvat omemmilta. 
Kettuneuleita toivottiin eräälle keväällä syntyvälle pikkuketulle. 
Alkuperäinen ohje löytyy Katarimarian blogista
missä muuten on aivan ihania käsitöitä pienille ja vähän isommillekin ihmisille. Ketun korvat tuottivat hiukan päänvaivaa, ne kun on alkuperäisessä ohjeessa tehty silmukoita jäljentäen, mikä ei minulta onnistu, ei sitten millään. Yritin myös tikapuutekniikkaa, yhtä huonolla menestyksellä. Niinpä päädyin tekemään korvat kirjoneuleen tyyliin kuljettaen lankaa neuleen kämmenpuolella. Ihan tyytyväinen en ole lopputulokseen, korvaosuus vähän kiristää, olisi varmaan pitänyt vaan katkaista lanka tuossa kohtaa vaikka se olisi vähän päättelemistä lisännytkin. Alkuperäisen ohjeen junasukkamalli tuntui valmiina täysin eri kokoiselta kuin nuo lapaset, joten teinpä vielä vähän pienemmät sukat lapasten pariksi. 

Tuo ketunvärinen Nalle-lanka olikin muuten kiven alla. Nyt sitä on reilusti jäljellä, jos vaikka lisää näitä innostuisin tekemään. 

Viiden lehden tossuista olen muokannut kolme eri kokoa, eli nytpä näitä on helppo tehdä melkeinpä minkäkokoiseen jalkaan vaan. 
Kukaan ei varmaan ole välttynyt huomaamasta, että kaupoissa on jo täysi joulu päällä. Niin oli myös tuolla kierrätyskeskuksessa. Meidän jouluvalmistelut on jo pitkälti tehty, nimittäin matka varattu Torreviejaan ja espanjalaiseen joulupöytään. No, kyllähän Torreviejasta löytyy ihan suomalaisiakin ravintoloita, voipi olla että aattona käydään syömässä ihan suomalainen jouluateria. Pitkällä reissulla ehtii silti Espanjan herkuistakin nauttia. 

Joulukorttimateriaalit ostin viime joulun jälkeen alennusmyynneistä ja kortitkin valmistuivat jo kevättalvella. On tietenkin heitä, joita haluaa myös muistaa pienellä tervehdyksellä. Yhden joulun olen saanut viettää Lanzarotella ja siitä on jäänyt hyvät muistot. Ensi joulua odotan ihan erityisesti!



lauantai 27. lokakuuta 2018

Tähystys takana!

Huomenta!

Tähystyksestä selvitty erinäisten vaiheiden jälkeen ja nyt kotona toipumisen alussa. 

Eilen piti sairaalassa olla klo 7.15 joten herätys oli aikaisin. Luulin, että valvon ja jännitän koko yön mutta ihme kyllä nukuin aika hyvin ja kännykän piti herättää. Syömättä ja juomatta piti olla klo 24 jälkeen. Minulle tuo syömättömyys ei ole mikään ongelma, mutta vettä olen tottunut lipittämään koko ajan joten jano oli kova. Jännitys alkoi laueta kun pääsin osastolle ja tapasin sairaanhoitajan ja lääkärin. Minut leikannut lääkäri on alansa huippuja joten sen puoleen ei tarvinnut pelätä.

Saliin pääsin noin klo 9, joten kauaa ei tarvinnut odottaa. Minulla jännitys tekee sen, että suonet karkaavat jonnekin, ja tipan laittaminen oli aika mielenkiintoinen prosessi. Oikeaan käteen se saatiin sitten onneksi laitettua. Tähystys oli suunniteltu tehtäväksi spinaalipuudutuksella. Itse puudutuksen laittaminen sujui hyvin,  mutta jostain syystä polvi ei lähtenyt kunnolla puutumaan, vaan tunsin ihan hyvin kun sitä pestiin. Lääkäri oli jo salissa, joten päätettiin nukuttaa. Se päätös tehtiin niin nopeasti, että en edes itse tajunnut mitään muuta kuin nukutuslääkärin sanat "kauniita unia". 

Heräämössä muistan katsoneeni kelloa ensimmäisen kerran n. klo 11, varmaan olin siellä ollut jo hyvän aikaa ennen sitä. Heräämössä haavaa tarkkailtiin, koska se näytti vuotavan vähän sidosten läpi. Puudutus sitten vaikutti siellä missä sen ei olisi pitänyt eli lantion alue oli täysin puuduksissa. Edellinen tähystys on tehty puudutuksella viisi vuotta sitten enkä muista mitään tällaista hankaluutta siinä. Lantion puutuminen teki pissalla käynnistä mahdotonta, joten kerran jouduttiin katetroimaankin. Kyllä sitä ihminen voi olla perusasioista onnellinen, sitten kun tuokin toimitus onnistui.

Jalatkaan eivät oikein kantaneet, joten pääsin pyörätuolin kyydissä kotiutusosastolle, missä oli erittäin ystävällinen pöytiin tarjoilu.
Eilen oli sellainen päivä, että vegaanisuus vaihtui hetkeksi lakto-ovoon, sillä nälkä oli sitä luokkaa etten näistä tarjoiluista kieltäytynyt. Sitten kun pysyin tolpillani, pääsin pukukoppiin vaihtamaan omia vaatteita päälleni. Mutta kun vedin  sairaalan pöksyt jalastani, myös osa sidoksista irtosi, ja haava alkoi vuotaa ihan kunnolla. Soittokellolla kutsuin henkilökuntaa paikalle, ja sitten mentiinkin takaisin petipaikalle kolmen koon hoitoon. Jääpussia, painesidettä ja jalka koholle. 


Sen jälkeen kaikki kävikin sitten varman päälle. Minut puettiin siinä sairaalasängyllä, polvi sidottiin tiukkaan pakettiin ja kärrättiin pyörätuolilla autoon asti. Sain mukaani kotiohjeet ja tiukan käskyn olla illan mahdollisimman aloillani jalka koholla, ettei haava alkaisi enää vuotaa.

Ilta sujui sitten varsin leppoisasti siinä sohvalla, Timppa haki pizzaa ja Wienernougatia olin varannut kotiin valmiiksi. Mielestäni herkkuilta oli varsin ansaittu. Netistä seurasimme erästä huikeaa salibandyottelua, jossa eräs hyvin tärkeä henkilö oli mukana ja toi joukkuelleen isosti kunniaa. Näillä eväillä oli hyvä sänkyyn kellahtaa. Paksun paketin sain luvan jo illalla purkaa. Onneksi verenvuoto oli asettunut eikä alkanut uudestaan yöllä. Muutaman kerran piti yöllä särkylääkettä hakea, mutta mitään kovaa kipua polvessa ei ole. Tältä se näytti nyt aamulla:
Hurjasti on turvoksissa. Se johtuu tietysti itse operaatiosta mutta myös keittosuolaliuoksesta, jolla polvea on huuhdeltu ja jota sinne on laitettu näkyvyyden paranemiseksi. Huomenna saan ottaa haavalaput pois ja suihkuttaa haavan, sitten tarvittaessa uudet laput päälle. Voi olla aika irroitteleminen noissa lapuissa verihyytymien vuoksi mutta se on huomisen huolia. Sairauslomaa on kirjoitettu 4.11. saakka, mutta perjantaina pitäisi käydä työterveydessä tai terveyskeskuksessa poistattamassa tikit ja selvittämässä työkuntoa.

Sikäli kun lääkärin tekstiä ymmärsin, risaisia, "jauhautuneita" osia polvikierukasta poistettiin. Aika näyttää, kuinka paljon se kipuihin vaikuttaa, kun kulumaakin on. 

Nyt otetaan kuitenkin rennosti. Ikkunasta mollottelee täysikuu ja maakin on hiukan valkoinen. Keski-Suomessa onkin ollut ihan kunnon lumikaaos, saa nähdä saadaanko tännekin lisää lunta. Lumikeliin yritin varautua viime viikolla hakemalla talvikenkäni vaatehuoneesta. Saldo näytti tältä:
Ymmärrän kyllä parittomat sukat, mutta näiden molempien kenkien parit ovat kadonneet jäljettömiin!!! Koko talo on käännetty ylösalaisin, mutta niitä ei ole löytynyt. Ei auttanut muu kun lähteä hätäisille kenkäostoksille. Pitkävartisia saapikkaita kyllä löytyy, mutta en oikein välitä niitä arjessa käyttää, ja selkä ja polvi sanelevat muutenkin pitkälti sen, millaisia kenkiä yleensä voin jalassa pitää.

 Ehkä tuo kenkämysteeri joskus selviää. Hyvää viikonloppua!


lauantai 20. lokakuuta 2018

Odottavan aika on pitkä

Lokakuista huomenta! Isäntä lähti töihin ja minä jäin taloa lämmittämään ja hämärän hyssyä viettämään. Yöt ovat olleet vähän katkonaisia jo siitä asti, kun kutsu tähystykseen tuli. Olen iloinen etten joudu kauempaa odottamaan, mutta jostain syystä nyt vähän stressaan ja jännitän tuota toimenpidettä. Tai oikeastaan sitä, että saan flunssan tai mahataudin tai haavan ja toimenpide peruuntuu. Eilen kävin katsomassa Kanta-palvelusta magneettikuvauksen tuloksia, ja ne saivat vähän mietteliääksi. Nivelrikkoa on enemmän kuin luulinkaan. Tähystyksessä ei voi nivelrikolle tehdä muuta kuin vähän putsailla, kierukasta kai sitten poistetaan rikkonainen osa. Tämä kaikki on nyt arvailua, perjantaina selviää sitten enemmän kun tapaan lääkärin ennen ja jälkeen tähystyksen. 

Otapa tästä nyt selvää:

"ACL ja PCL ovat ehjät. MCL ja LCL ovat tavanomaiset. Patella- ja kvadrikepsjänteet ovat ehjät. Nivelessä ei hydropsia. Mediaalimeniskin takasarvessa repeämään sopiva muutos ja meniski varsin ödemaattinen. Muilta osin meniskit ovat ehjät. Patella on normaalipositiossa. Femurin mediaalikondyylissä on kohtalaista rustovauriota ja nivelpinnalla pientä reunakerrostumaa. Myös femoropatellaarinivelessä on luuhun saakka ulottuvaa rustovauriota patellan rustopinnalla ja vastaavalla alueella hieman luuödeemiäkin os patellassa. Prepatellaarisesti vähäistä subkutaaniödeemiä. Bakerin kysta.

 ML: Mediaalimeniskin takasarvessa huomattava ödeemi ja repeämään sopivat muutokset. Femurin mediaalikondyylissä ja femoropatellaarinivelessä rustovauriota. Kookas Bakerin kysta."

Eli varsin ödemaattiselta näyttää :)  Terveyskirjaston mukaan ödeema = turvotus, edeema, nestepöhö; soluvälinesteen (kudosnesteen) tavallista suurempi määrä.
Edellisen päivityksen jälkeen nämä murheet tuntuvat tietenkin vähäisiltä. Mutta kyllä tuo polvi on estänyt elämästä normaalia elämää pitkän aikaan. Onneksi selkä on ollut nyt vähän paremmassa kunnossa. Vaikka sanotaan, että liike on lääke, niin nyt tuntuu siltä että kun polven vuoksi on liikunta ollut vähäisempää niin selkäkin on kuormittunut vähemmän.

Täydellistä kivuttomuutta ei siis ole luvassa. Mutta jos tästä nyt jollain lailla pääsen liikkeelle, niin lupaan pitää itsestäni parempaa huolta. Kuminauhan avulla olen jo yrittänyt varovasti polvea vahvistaa, ja selkää varten on omat, pilatestyyppiset liikkeet (joita olen tehnyt hävettävän harvoin). Uimahalleista en kovastikaan pidä, mutta vesijuoksu tuntuu nyt olevan se laji mikä voisi olla sekä selälle että polvelle hyväksi. Eli kunhan saan tikit pois polvesta niin voisi ottaa viikottaisen uimahallikäynnin ohjelmaan. Sovittu!

Oikein ihanaa syksyistä viikonloppua!