myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Kirjastotäti Etelä-Suomesta kirjoittelee omaksi ja toivottavasti vähän muidenkin iloksi. Asustelen maalla ja perheeseeni kuuluu mies ja lapsia kotona ja maailmalla. Tavoittelen ekologista ja humaania elämänasennetta. Elämääni iloa tuovat luonto, mökkeily, puutarhanhoito, käsityöt, kirjat ja keittiössä puuhastelu. Pidän tanssimisesta ja käyn mielelläni teatterissa ja konserteissa. Minussa asuu myös pieni karavaanari. Omat haasteensa päiviini tuo fibromyalgia sekä liuta muita sairauksia. Blogistani löydät juttua ja kuvia minulle läheisistä asioista sekä kaikenlaista pohdintaa maan ja taivaan väliltä. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Mökkihöperyyttä

Pakkaatko sinäkin jääkaappisi sisällön joka kesäperjantai kylmälaukkuun ja kuskaat sunnuntai-iltana jämät takaisin kotiin? Jos et sitten ole lomalla ja voit viettää korven kätköissä epämääräisen pituisia aikoja. Taidatpa olla mökkihöperö sinäkin.

Nykyihmistä moititaan usein siitä, että mihinkään ei olla tyytyväisiä. Aina pitää saada enemmän, hienompaa, uutta ja uutta. Jokin aika sitten löysin Facebookista ryhmän nimeltä Mökkihöperöt. Siellä ei tuo oletusarvo pidä ollenkaan paikkaansa. Olipa mökki sitten pikkuruinen mummonmökki tai luksushuvila meren rannalla, jokaiselle höperölle se tuntuu olevan se ykköspaikka, jota ei vaihdettaisi mihinkään. Maailman rakkain paikka. Ovatko mökkeilijät sitten keskimääräistä onnellisempaa ja tyytyväisempää porukkaa? Voisinpa väittää niin, ainakin kesäaikaan. 

Mikä meistä sitten teki mökkiläisiä? Meillä on kiva koti ja piha maalla. Kummallakaan, miehelläni eikä minulla ei ole lapsuudessaan ollut mökkipaikkaa. Vuosikaudet vietimme kesäisin karavaanarielämää. Mutta kun on vuosia kiertänyt ja ollut kausipaikallakin, alkoi sekin homma riittää. Nykyään meillä on vanha matkailuauto, jolla teemme kesälomillamme pikku reissuja, eli kokonaan karavaanarielämä ei ole päästänyt otteestaan.

Ensimmäinen mökkipaikkamme oli pikkuruinen saunamökki Juvalla. Remontoimme sitä rakkaudella, ja rakas se olikin. Yli kahdensadan kilometrin mökkimatka alkoi kuitenkin uuvuttaa, ja olemme sen verran mukavuudenhaluisia, että sähköttömyys ja kaivottomuus alkoi rassata. Sitten löytyi Lehmis. The Mökki. Sielunkoti. Juvan mökille löytyi uusi omistaja ja me saimme taas kääräistä hihamme ja alkaa kunnostuspuuhiin. 


Jotkut kutsuvat mökkiään työleiriksi. Meille se on enemmänkin puuhamaa. Pihan hoitoa ja ruohonleikkuuta riittää sekä kotona että mökillä. Kunnostettavaa olisi loputtomiin, ja rahaa saisi palamaan ihan niin paljon kun sitä olisi. 

Mikä sitten saa ryhtymään tähän ja vielä nauttimaan tästä? Ainakin omalla kohdallani ensimmäinen asia on rauha. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta ympärilleni. Vaikka maalla asummekin, asuinalueemme on kuitenkin omakotialuetta, jossa on elämää koko ajan. Lehmiksellä meillä ei ole edes mökkinaapureita, mökkimme on ainoa koko pienen järven rannalla, eikä siellä ole edes rakennuspaikkoja, joten odotettavissakaan ei ole muita mökkejä samoille rannoille. Emme ole veneily- tai kalastusihmisiä, joten tuo pieni lätäkkö ja soutuvene riittävät meille. Ja se, että saunasta voi pulahtaa viileään, lähdepohjaiseen järveen. 


Mökkeillessä myös luonto on muodostunut valtavan tärkeäksi. Rauhaisalla suojärvellä viihtyy kaakkuripari, onpa se aiemmin pesinytkin Lehmiksen pienessä saaressa. Sammakot valtaavat järven joka kevät ja tämä juhannuksen seutu on nuijapäiden aikaa, joten saunavedet siivilöidään. Mökin lähellä on nähty kärppä ja supi, järvellä tappajajoutsenia, jotka kurittivat meidän muovijoutsenet huonoon kuntoon. Viime syksynä Lehmiksellä vieraili kaksi harmaahaikaraa, ja talvella näimme jäällä suden jäljet. Puhumattakaan käestä, korpista, haukasta, kurjista....kaakkureiden ilmestyminen saa aina sydämet sykähtelemään ilosta, ja kun linnut ovat paikalla, meillä ei moottorisaha laula. Ruohonleikkurinkin kanssa on vähän niin ja näin. 


Meillä on mökillä perusmukavuudet, jotka mahdollistavat 
käytön aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Talvellakin poikkeillaan katsomassa, että kaikki on hyvin. Sisällä on wc ja suihku, ja hanoista tulee lämmintä vettä joten tiskitkin hoituvat. Mitään luksusta ei ole, käyttömukavuutta kuitenkin. Pieni, vaatimaton rantasaunamme lämpiää joka ilta ja pääasiassa käytämme kompostorivessaa. Aamulla on kuitenkin mukava päästä lämpimään suihkuun.


Mökille lähdetään joka säällä. Tänä viikonloppuna on lämpö hellinyt, mutta terassilla voi istua kylmällä ja sateellakin, kun on lämmintä päällä.

 Hyvää sunnuntaita ja juhannusviikkoa niemen notkoihin ja saarelmiin sekä kotikoteihin ja työpaikoille! Nautitaan kesästä, jokainen omalla tavallamme!



sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Lakkiaiset ja muuta kesäistä

 Lakkiaiset ovat onnellisesti ohi. Vaikka viikko oli hurjan kolea, räntää ja rakeita satoi, lauantai-illaksi taivas kirkastui ja säteilylämmittimien ansiosta osa vieraista tarkeni ulkona fleecepeitto niskassa. Hurjan vähän tuli kuvattua, enemmän juhlittua. Meillä oli ihana keittiöhengetär, joka hoiti homman upeasti joten sain itse keskittyä juhlimiseen. Vanhemmat lapset olivat myös apuna, kuoharia kaatamassa ja kiikuttamassa kukkia maljakkoon. Juhla oli lämminhenkinen, sukua, ystäviä ja naapureita saapui runsain mitoin paikalle ja oli ihanaa tavata kaikkia, osaa pitkästä aikaa. Ylioppilaskin oli tyytyväinen. Ruusuja ja ilon kyyneleitä riitti. 

Tarjoilussa meillä oli periaatteena, että suolapaloja oli paljon eikä mitään tarvinnut lämmittää. Salaattipöydässä oli broilersalaattia ja sitten erillisissä kulhoissa aineksia, joista jokainen sai koota mieleisensä salaatin (viime kesän häissä hyväksi havaittu juttu). Karjalanpiirakoita, munavoita ja juustosarvia. 
Voileipakakuista olimme erityisen ylpeitä, Timppa teki ja minä koristelin.
Toki makeita herkkujakin oli, vaikka niitä ei tullut pöydässä kuvattua.


Pullaa, tiikerikakkua, täytekakkua, ylioppilaita, herrasväenleipiä sekä kinuski-juustokakkua.
Paras kiitos kokille ja leipurille on, kun vieraat nauttivat pöydän antimista ja hakevat lisääkin. Juomapöydässä meillä oli puna- ja valkoviiniä, mehua, vettä ja raparperisimaa, jota vielä viime tipassa innostuin tekemään. 

Tänä kesänä juhlien vuoksi satsasimme vähän enemmän kesäkukkiin varsinkin tässä sisäänkäynnin yhteydessä. 



Hortensia on aukaissut nuppujaan vielä lisää ja on aivan ihana!

Juhlista jäi hyvä mieli ja hurja tiskimäärä, joka kuitenkin aika nopeasti sunnutaina alkoi madaltua. Hurjan väsynyt olen ollut tuon rutistuksen jälkeen, ja mökki on vetänyt puoleensa. Menimme mökille torstaina ja tulimme eilen pois kun työt kutsuivat Timppaa. Nurmikko oli päässyt hurjan pitkäksi ja joka paikka oli siitepölyn peitossa. Siivousta ja pihahommaa siis  riitti, kukkakukkulaakin olivat rikkaruohot yrittäneet vallata. Sormet multaan siis! Muutaman kesäkukankin vein mökille.

Erityisesti meitä ilahdutti, kun järveltä alkoi perjantaina kuulua kovaa kirkumista (tämä voisi tietenkin olla myös kaikkea muuta kuin iloinen asia), mutta kun kirkujiksi osoittautui kaakkuripariskunta, olimme ikionnellisia. Nuo sielunlintumme olivat taas löytäneet tiensä mökkijärvelle. Joka kesä ne ovat näyttäytyneet, mutta pesineet muualla. Ääntä ei ole kuulunut vuosikausiin, ja tuo korvia vihlova kirkuminen oli musiikkia korvillemme. Varsinaista veret seisauttavaa soidinhuutoa ei kuulunut, ja illansuussa pariskunta lennähti muualle. Toivottavasti vielä palaavat. Jospa ne rohkaisivat pesimäänkin taas kun ei ole enää koiria, ehkä ne häiriintyivät niiden varsin äänekkäistä keppileikeistä. 

Eilen oli sitten vahdinvaihto mökillä, nuoripari tuli ja me lähdimme. Ehdimme sentään ruokailla yhdessä terassilla, kesän ensimmäiset loimulohet lisukkeineen. 

Kaunista sunnuntaita!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Siiliystävä

Meidän pihan alapuolella on tyhjä, ryteikköinen tontti. Se on aina harmittanut koko naapurustoa epäsiisteydellään. Keväällä siellä kasvoi yksinäinen idänsinililja, jonka halusin siirtää kukkapenkkiini, ja pyysin isännän lapiomieheksi. Silloin iloksemme heinikossa rapisteli siilipariskunta. Siilejä ei ole vuosiin näkynyt, varmaankin koirien vuoksi. Nyt kun koiria ei enää ole, ne ovat taas uskaltautuneet näille nurkille.

Löysin kaapin nurkasta vähän koirannappuloita, joita tarjoilin siileille, ja ne söivät hyvällä ruokahalulla kun olivat talven jäljiltä nälkiintyneitä. Luin netistä, että siilit voivat talven aikana menettää jopa 60 % painostaan, ja ruoka-apu alkukesästä on niille tarpeen.
Nyt on jo aika pulska tämä piikkipallo

Netistä opiskelin myös, että kissanruoka on siilille sopivaa ravintoa, ja niinpä meillä onkin siitä lähtien joka päivä ollut kupissa kissannappuloita likoamassa. Toista siiliä en ole enää nähnyt, olikohan uros joka on jatkanut matkaansa kun kosiomenot olivat ohi? Mutta tämä toinen on vieraillut ruokakupilla ahkerasti. Aluksi huomasin kuitenkin ruokkivani variksia ja harakoita, joten siilille rakennettiin tällainen syöttöpaikka, missä ruoat eivät mene parempiin suihin:
Tuolla alla on sopiva kolonen siilin aterioida, ja hyvin se on oppinut sinne menemään.  Heinikosta ruokapaikalle on muodostunut ihan kunnon polku:
Joka ilta siili ei näyttäydy, mutta toissailtana se puuhasteli heinikossa. Työnsin ruokakupin suoraan siilin nenän eteen ja pääsin ensimmäistä kertaa kuvausetäisyydelle.
Huomaa viehättävä irvistys!

Niin kauan kun pysyin liikkumatta paikallaan, siili ei pelännyt yhtään. Sain jopa jutella sille ja se kävi nuuskuttelemassa kenkiäni. Mutta jos yritin lähteä kävelemään, se vetäytyi palloksi. Niinpä seisoin paikoillani kunnes illan viileys pakotti sisätiloihin.

Siili on valloittava persoona, ja sen touhuja on mukava seurata. Se kaivelee maata, tuhisee ja rapsuttelee itseään. Aterian päätteeksi se menee vesikupille lipittämään vettä. Sen ruokailuääni on hellyttävää mussutusta. Toivottavasti se saa poikasia ja tuo nekin ruokakupille.

Meillä eletään kiireisiä päiviä, sillä lauantaina rakas tyttäremme saa valkolakin. On niin ihanaa järjestää iloisia juhlia! Vieraita meille on tulossa 50-60 riippuen siitä kuinka paljon tyttären kavereita ehtii paikalle. Näillä näkymin on luvassa poutasäätä, aurinkoistakin vaikkakin viileää. Säteilylämmittimet on buukattu terassille, joten viileyskään ei haittaa. Tänään ohjelmassa siivoustouhuja. Ja sitä kaivattua sadettakin on saatu vihdoin!

Onnea uusille ylioppilaille, ammattiin valmistuville ja muuten vaan vuoden aherruksensa päättäville! Ja mukavia juhlavalmisteluja meille jotka juhlia saamme järjestää!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Pientä pintaremonttia

Long time no see. On minulla puolustuskin, lakkiaiset tulossa ja armoton leipominen on ollut käynnissä.
Mikäs sen mukavampaa kun järjestää juhlia, leipominen ja järkkääminen on mielipuuhaani. Nyt on kaikki tehty mitä etukäteen voi tehdä ja pakastin pursuaa leivonnaisia. Viime päiviin jää silti tehtävää ihan kiitettävästi, onneksi on apujoukkoja tulossa. 

Tulossa olevat juhlat olivat hyvä syy uusia jo varsin huonossa kunnossa oleva keittiön lattia. Asiasta teki hieman haasteellisen se, että meillä on keittiö, eteinen ja olohuone yhtä ja samaa lattiaa. Kaikkia ei ollut tarvis uusia, joten teimme lattiasta tarkoituksella ihan erinäköisen kuin muissa huoneissa. 
 Tässä tuo ero näkyy, ja lattiat erotettiin toisistaan messinkilistalla. Hassua sinänsä, että keittiön lattian sävy valittiin pöydän mukaan. Pöydän  pinta on aiemmin hiottu ja kuultolakattu.
Aika kiva tästä tuli:
.
Tottakai mattokin meni sitten uusiksi.

Mökille on välillä menty relaamaan juhlajärjestelyistä, koska kotona ne ovat kuitenkin mielessä vaikka mitään ei tekisikään. Kevätsiivousta on tehty hiljallensa. Ja sitten ihan extempore pintaremonttia sielläkin. Meillähän on mökillä kaikki pitkälti kierrätettyä, ja nyt päätimme hyödyntää keittiöstä poistetut laminaatit aitan lattiaksi. 

Lähtötilateena oli öljyläikkäinen raakalautalattia, jota on peitelty matoilla. 

Edellisillä omistajilla aitta on toiminut lähinnä varastona, me olemme hiljalleen värkänneet siitä nukkuma-aittaa, vaikka siellä yhtä ja toista varastoidaankin. Seinät kuultomaalattiin silloin kun mökille muutettiin, mutta lattia jäi tekemättä. 

Eipä muuta kun tavarat kartanolle ja tuumasta toimeen!
Onneksi poutasää suosi meitä. Timpalla ei ollut ihan helppo homma saada laminaatteja istumaan vinksallaan olevan pohjan päälle, mutta lopputulos oli hyvä:
Aitasta tuli tilavan ja valoisan oloinen, vaikka se varsin pieni yksiö onkin. 

Aitta on ollut varsin vähäisellä käytöllä tähän asti, koska mökillä on makuutiloja muutenkin aika paljon. Mutta luulenpä että tämä tulee vielä hyötykäyttöön, niin kiva siitä tuli. Kesähuonehan aitta on, siellä ei ole sähköä eikä minkäänlaista eristetystä. Lämpimiä öitä odotellessa!

Hyvää äitienpäivää!




torstai 20. huhtikuuta 2017

Lomanjälkeistä elämää - onko sitä?

Pieni pyrähdys vielä Torreviejan aurinkoon ja perjantaimarkkinoille.


Saa penkoa



Kenkiä - etsi pari!


Tuoreita hedelmiä ja vihanneksia
Kermaiset capuccinot ja taas jaksaa shoppailla
Viimeisenä Torreviejan iltana kävimme syömässä ja ostimme vielä vähän tuliaisia. Sitten piipahdimme Rattotallissa, jossa viivähdimme vielä hetken viinilasin ääressä ja Timppa lauloi pari biisiä karaokessakin.

Olimme pakanneet jo päivällä, mutta illalla alkoi sitten hienosäätö. Löysin muuten netistä hyvän videon, miten vaatteet mahtuvat tosi hyvin pieneen tilaan, kurkkaapa video tästä:  Kliks
Tällä periaattella kun pakkaa niin on sitten kyllä melkoisen hankalaa, jos huomaa että tarvitseekin jotain vaatetta tuolta keskeltä nippua. Mutta hyvin mahtuivat kaikki ostokset, ja vaatteet pysyivät kohtalaisen sileinäkin. Eri juttu oli sitten painorajoitukset. Aikamoista kikkailua oli, että saimme sekä matkalaukut että käsimatkatavarat mahdutettua painorajojen sisään, mutta selvisimme kuitenkin koti-Suomeen kaikkien kamppeittemme kanssa.

Paluu arkeen on ollut aika haastavaa. Väsyttää, palelee... toivottavasti pian pääsemme keväisiin lämpötiloihin Suomessakin.

Arvatkaas mitä! Iloiset juhlat perhepiirissä jatkuvat ja meillä on tiedossa lakkiaiset. Reissun jälkeen olen alkanut hiljalleen leipoa tarjottavia pakastimeen. Onhan tässä vielä aikaa, mutta kun haluan tehdä tarjoilut itse, niin parempi aloittaa ajoissa. Juhlien alla sitä puuhaa riittää sitten kuitenkin viime tipan askareissa. Kakkupohjat on jo valmiina ja tänään oli pullan vuoro. Tein saksipitkoja, joista on helppo sitten leikata siivuja kahvipöytään.
Taikina kaulitaan levyksi, levylle voita, sokeria ja kanelia ja sitten rullalle ikäänkuin korvapuusteja tekisi.
Pötkö leikataan saksilla parin sentin siivuiksi, jotka jätetään alapuolelta kiinni. Sitten aletaan vääntää siivuja vuorotellen oikealle ja vasemmalle. 
Lopputuloksena oli kolme kappaletta tällaisia muhkeita kanelipitkoja. 

Lopputaikinasta tein voisilmäpullia, ja samoilla lämmöillä perunarieskaa iltapalaksi. 


 Huomenna olisi sitten tarkoitus avata mökkikausi, ihanaa! Varmaan viime hetket päästä avantoon ennen jäiden sulamista. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!