Nukkuva hengityksesi
olenko unessa vai valveilla
ihosi lämpö käteni alla
ja äkkiä en tiedä
mihin sinä loput
ja mistä minä alan.
Piippaus yöpöydällä
päänsisäisiä salamoita
joku repii raajojani irti
nousen vaikka en pysty
seinistä tukea
selkä suoraksi nikama kerrallaan.
Pukeudun farkkuihin
paitaan
hymyyn
autoradiossa The Final Countdown
aamusumu haihtuu
auringon tieltä, ja tiedän:
tänään minä siirrän vuoria.
Saunan jälkeen laiturilla
minä, yksin
tänään olen jo monena ollut
äiti ja vaimo
puuroa ja mustikoita, kahvia
hymyilevä asiakaspalvelija
hallitsee small talkin
työstä lähdettyä kassalla
kiitos, en tarvitse kuittia
hymy
avokadopastaa.
Autolla sata kilometriä
sielunkotini
suljen puhelimen
riisun rannekellon
riisun hymyn
kuuntelen hiljaisuutta
se humisee korvissa
kunnes rastas laulaa
varovasti, onhan syyskuu.
Muistelen kesää
jota ei tullut
ja kiitän syyskuusta
kun kaiken pauhun jälkeen
keltaisten lehtien rauha.
Skolioosi
spondyloosi
spinaalistenoosi
selkäranka
sen ympärillä minä
itken
uhmaan
toivon ihmettä.
Rakastan
sillä ihme on jo tässä
laituri
koivut
sauna
elämä
tunnen, kipuakin, siis olen olemassa.
Malja ainoalle elämälleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ilahduttaa, kiitos siitä!