Ruokamietteitä

 

 Hei taas! Luultavasti syksyn viimeiset mehunkeitot menossa - omenaa ja aroniaa. Vinkeän makuinen yhdistelmä, kannattaa kokeilla jos aineksia löytyy omasta tai kaverin pihasta.

Kolmen  koiran pedantti mamma joutuu liikuttelemaan imuria aika usein. Minulla on tapana imuroidessa miettiä syntyjä syviä. Viime aikoina olen pohtinut ruokaan liittyviä asioita.

 Viime vuosina olen ollut terve ja onnellínen sekasyöjä. Eineksiä välttelen, en syö niitä mielelläni itse enkä syötä perheellekään. Osittain siksi, etten pidä niiden mausta, osittain siksi että e-koodien määrä tekee huonoa. Olen kuitenkin laiska ruoanlaittaja, en kokkausta suorastaan inhoa mutta se ei myöskään ole intohimoni. Aikaakin on kokopäivätyössä kävijällä rajoitetusti. Vähän hankala yhtälö, kun syödä pitää kuitenkin joka päivä. Sen olen huomannut, että kun on kiire ja kotihommat kaatuvat päälle, niin kannattaa panostaa ruoanlaittoon. Perhe vähät välittää, onko koti siisti jos keittiöstä tulee herkullisia tuoksuja.

 

Olen myös eläinten ystävä. Pidän kaikista eläimistä, poislukien tietyt jyrsijät ja matelijat. Nyt olen huomannut miettiväni jatkuvasti lihansyöntiä, sekä sen hiilijalanjälkeä että tuotantoeläinten asemaa. Olen jo pitkään välttänyt punaista lihaa, fibromyalgian vuoksi, en mitenkään eettisistä syistä. Kana ja kala kuuluu ruokavalioon, enkä ole mikään absolutisti ollut muidenkaan lihojen suhteen. Nyt on kuitenkin lihansyönti alkanut tökkiä kovasti, ja olen käynyt keskusteluja pääni sisällä, mikä olisi ruokafilosofia, mikä ei aiheuttaisi ristiriitaisia tunteita.

 

Olen miettinyt lihansyönnin lopettamista myös perheenäidin näkökulmasta. Olisiko järkeä siinä, että olisin itse syömättä lihaa, mutta ostaisin sitä kaupasta ja valmistaisin ruoaksi perheelle? Jos koko perhe siirtyy lihattomaan ruokavalioon, pitäisi sen kai olla yhteinen sopimus, enkä voi mielestäni sitä muilta vaatia, varsinkin kun olen itsekin epävarma näiden valintojen suhteen.

 

Entä sitten maitotaloustuotteet ja kananmunat? Minkälaiset ovat lypsylehmien elinolot? Onko mitään järkeä olla syömättä häkkikanoja mutta popsia niiden munia? Ovatko onnelliset kanat oikeasti onnellisia? Millä sitten korvaisin näitä puutteita, en välitä soijasta enkä tofusta, siemeniä ja pähkinöitä käytän mutta esim. pavut eivät innosta. Entä sitten kala, miten eettistä on syödä kirjolohta?

 

Olisi tietysti helpointa yrittää nuijia omantunnon ääni hiljaiseksi ja jatkaa elämää sekasyöjänä kuten tähänkin asti. Nyt vaan tuntuu siltä, että en enää tule juttuun näiden päänsisäisten huutojen kanssa tässä asiassa. Olen jo pitkään suosinut luomutuotteita, silloin kun se on ollut mahdollista. Olenkin miettinyt siirtymistä eläinkunnan tuotteissa luomuun. Tämä olisi varmaan se ratkaisu, jolla saisin solmittua laihan sovun omantuntoni äänen kanssa, ja luulen että perhekin olisi tyytyväinen. Luomun hinta ja saatavuus täällä maaseudulla pistää vaan miettimään. Toisaalta teen kerran kuussa koiranruokien hakureissun kaupunkiin, ehkä siihen voisi yhdistää ruoanhaun ihmisille.

 

Tuo koiranruoka onkin luku sinänsä, meidän koirathan barffaavat eli syövät juurikin sitä lihaa - raakana. Koirasta ei voi kasvissyöjää tehdä, se on ilman muuta lihansyöjä. Olen ajatellut asian niin, että koiramme syövät pääasiassa tuotannon sivutuotteita, esim. luita ja sisäelimiä, jotka muuten menisivät jätteeksi. Niille ne ovat oivaa ravintoa.

 

Luomusta minulla on kyllä sellainenkin ajatus, että jos vierekkäin ovat lähipuutarhan tomaatti tai ulkomailta tuotettu luomutomaatti, niin valitsen kuitenkin sen lähitomaatin. Lähiruokaa olisi mukava suosia myös tuossa lihansyönnissä. Meidän kylällä laiduntavat kyyttölehmät ja ylämaan karja, biisoneitakin löytyy. Hinta kuitenkin on aikamoinen. Viime jouluna kyselin kauppahallista luomujoulukinkkua. Saatavuus oli huono ja hinta tähtitieteellinen, joten ihan taviskinkkuun päädyttiin. 

 

Ajatuksen tasolla olen siis tuon luomun kannalla, ja voisin harkita lihansyönnin lopettamista kokonaan. Ne maitotuotteet voisivat olla kovempi pala, juustoista luopuminen viimeinen kompastuskivi. Tekojen tasalla on vielä kehittämistä. Sillä mitä teki tämä äippä ihan tavallisena keskiviikkona töistä päästyään, kun meni uupuneena kauppaan, ja tiesi että pian tulee pieni nälkäinen linnunpoikani pitkän koulupäivän jälkeen kotiin, kuten myös työn raskauttama mieheni. Osti paketin tarjousjauhelihaa ja teki pikaisen soosin, jota sitten yhdessä hyvällä omallatunnolla popsittiin. Tomaatit hain sentää omasta pihasta. 

 

Kuulisin mielelläni teidän lukijoiden mielipiteitä tästä aiheesta. Mitä mieltä olette? Mitä eettisiä valintoja olette itse tehneet ruoan ja muunkin elämän suhteen? Onko sinun tai minun lihansyönti tai luomuun siirtyminen yhtä tyhjän kanssa tässä katastrofissa? Vaikuttaisiko esim. luomutuotteiden hintaan kysynnän kasvaminen? Kommentoikaa, kritisoikaa.

 

Syödään hyvin, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla