Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Vegemessut 2018

Eilen oli ihana ja rankka messupäivä vegemessuilla. Viime vuonna messut olivat Helsingissä Kattilahallissa, ja tungos oli valtava. Pelkästään sisäänpääsyä jonotimme 45 minuuttia. Tänä vuonna messut ovat kaksipäiväiset (tänään siis vielä ehtii!) ja siirretty Kaapelitehtaalle. Liputkin sai ostaa Tiketistä ennakkoon.

Timppa lähti ystävällisesti seuraksi ja kuskiksi, itse en uskalla Helsingissä ajella, vaan matkaan olisi pitänyt lähteä julkisilla monen vaihdon kautta. Ruoholahteen löytäminen oli maalaisille jo jännitysnäytelmä, navigaattorista huolimatta. Auton sai kätevästi kauppakeskuksen parkkihalliin, mistä oli lyhyt kävelymatka Kaapelille. Tällä kertaa pääsimme jonottamatta sisälle, kun oli liput valmiina. Pitkää jonoa ei ollut lipunmyyntiinkään. Sen sijaan pois tullessa iltapäivällä jono kiemurteli silmänkantamattomiin. Toivottavasti jonottajat eivät jäätyneet viimassa ja pakkasessa.

Tungos ei paljon hävinnyt Kattilahallin tungokselle, vaikka rauhallisempiakiin hetkiä kuuleman mukaan oli. 
Fiillis oli jotenkin erilainen tänä vuonna. Kattilahallissa oli enemmän hippimeininkiä (positiivisessa mielessä), Kaapelilla oli enemmän meikäläisiä tavallisia tallaajia. 

Kaikkia ihania herkkuja sai taas maistella. Paljon tuli hyviä vinkkejä vegaaniseen ruoanlaittoon. Vöner oli minulle uusi tuttavuus, kebablihan kaltainen tuote, jota olen turhaan etsinyt ruokakaupoista. Vönerin pääraaka-aine on vehnäproteeiini. Sitä oli pakko ostaa kotiinkin mukaan, toivottavasti osaan sitä valmistaa yhtä herkulliseksi kuin maistiaiset. Vegaanisia jäätelöitä oli monia, esim Kolmen kaverin ja Ben & Jerry´s vegaaniset uutuudet. Suussasulavia, joskin hinnat ovat aika pilvissä.
Ohjelmat jäivät väliin valtavan tungoksen vuoksi. Paikalla olisi ollut esim. S-ryhmän edustaja kertomassa, miten kaupat ovat vastanneet vegaanibuumiin.

Tuliaisia. 
Koko satsi taisi maksaa alle kympin, esim nuo majoneesit 50 senttiä /purkki. Päiväys on menossa ensi kuussa umpeen, mutta ovat niin herkullisia, että varmaan tulevat syötyä. Ja luulen, että säilyvät ihan hyvin päiväyksen jälkeenkin, kun ovat maidottomia tuotteita. Punajuurikastikkeeseen ja -salaatttiin ihastuin. Salaatista voi loihtia vaikka lindströminpihvejä, ja kastike oli sellaisenaan tosi hyvää. Kotiin tullessa harmitti, ettei tullut enempää ostettua, kun oli hyviä messutarjouksia. Esim. kassi, missä oli tarvikkeet seitanin tekoon olisi maksanut kympin. Ja Vöner olisi säilynyt vaikka kuinka kauan, hintaa paketilla taisi olla par euroa.

Myös hyviä ruokaohjeita lähti mukaan. 
Mahtava oli päivän anti siis. Mutta kuten jokainen kroonista kipu- tai muuta sairautta poteva tietää, kaikesta hauskasta on aina maksettava verot. Kotiinpaluu oli lähinnä raahautumista, ja tänään pitää levätä. Mutta päivä oli kyllä sen arvoinen. 

Tänään on siis hyvä päivä neuloa. JonSukat ovat tekeillä, tosi kiva malli tehdä. Saas nähdä riittääkö lanka. 
Nämä miestensukatkin tulivat vihdoin valmiiksi. Monta kertaa purin kun en ollut tyytyväinen, ja päädyinkin sitten tekemään teräosasta yksivärisen. Ja sitten ei tietenkään lanka riittänyt, vaan lisää piti lähteä ostamaan. 
Toisilla jo lomat loppuvat, nauttikaahan lomasta kellä se on vielä edessäpäin. Menkää vaikka messuille!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikko vierähti




Viikot vierivät nopeasti, varsinkin lomaviikot. Mökillä oli ihanaa, joskin lunta niin paljon että romulla polvella ei kamalasti ulkoiltu. Umpihankisukset olisivat olleen oikea kulkupeli, potkukelkkakin menetteli paremman puutteessa. Hieman harmittaa, että ulkoilut jäivät polven takia lomaviikolla vähiin, vaikka säätkin olisivat suosineet. Mutta sen verran kipeä kinttu on, että sillä ei lenkkeillä.

Lomaviikolla sain hyviä uutisia. Pari vuotta kestänyt osakuntoutustuki muuttuu 1.4. lähtien osatyökyvyttömyyseläkkeeksi, joten kerran vuodessa pyöritetty paperirumba jää pois. Helpottaa, joskin tuntuu tosi lopulliselta. Turhaan ei näitä eläkkeitä myönnetä, minullakin on moninaisia syitä ja diagnooseja. Ne ovat henkilökohtaisia ja pienen piirin tiedossa. Olen iloinen, että pystyn silti vielä tekemään puolikasta työaikaa.

Aika paljon olen lomalla viettänyt aikaa keittiössä. Tänään sain loputkin keittiökaapeista siivottua, kodinhoitohuoneen kaapit odottavat aikoja parempia. Polvi rajoittaa kovasti näitäkin puuhia, kun ei yhtään tykkää jakkaralle kiipeilystä. Vegaaninen koekeittiö sensijaan voi hyvin. Jaanpa muutaman ohjeen viikon varrelta.

Härkiskastike (perunalle, riisille, pastalle...)

1 pkt Härkistä
1 pieni punasipuli
1/2 paprika
1/2 prk tomaattimurskaa
1/2 purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja
1/2-1 purkki kaurakermaa
1 kasvisliemikuutio
mausteita 

Paahda Härkis kuivalla teflonpannulla rapsakaksi. Lisää vähän öljyjä ja mausteita mielesi mukaan. Siirrä lautaselle odottamaan.

Pilko punasipuli ja paprika. Kuullota öljyssä pannulla 5-10 minuuttia. Lisää aurinkokuivatut tomaatit ja tomaattimurska, murenna sekaan liemikuutio. Anna muhia pannulla kymmenisen minuuttia. Mausta. Siirrä kattilaan ja soseuta karkeasti sauvasekoittimella. Lisää kaurakerma ja Härkis ja kiehauta vielä.

Vegaaniset korvapuustit
5 dl mantelimaitoa (tai muuta kasvimaitoa)
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1,5-2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
15-16 dl vehnäjauhoja
150-200 g sulatettua vegaanista margariinia (esim. tummansininen Keiju)

Väliin sokeria, kanelia ja sulatettua Keijua

Voiteluun Alpro-soijavaniljavanukasta

Päälle raesokeria

Ja ihan tehdään kuten tavallinen pullataikina, ja tuo soijavanukasvoitelu sai pullat näyttämään ihan kananmunalla voidelluilta. 

Neulomisten kanssa on mennyt vähän niin ja näin, langat ovat loppuneet ja puikot hukkuneet ja kaikki vähän vaiheessa....mutta tärkeintähän on matka, ei niinkään perille pääsy.
Iloista alkavaa viikkoa ja nauttikaahan lomasta, kellä sellainen alkoi!



sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Lomalle lomps

Hyvää laskiaissunnuntain iltaa! Syötiinkö teillä laskiaispullia? Meillä ne korvattiin tänään mustikka-kaurapaistoksella ja soijavispillä. Hyvää oli tämäkin!
Huomenna ei olekaan töihinlähtöä edessä, vaan minua odottaa viikon loma! Huomasin vähän aikaa sitten, että kuusi lomapäivää pitäisi vielä tunkea johonkin rakoon ja ensi viikko näytti sopivalta. "Oikeaa" lomaa ei ole ollutkaan kesän jälkeen, kuntoutustukipäiviä vaan ja sairaslomia kertyi viime vuonna yli 100 päivää!

Jalo aikeeni olisi saada keittiön ja kodinhoitohuoneen kaapit siivottua lomaviikon aikana. Tänään jo vähän aloitin, ja sain ehkäpä 30 % keittiön kaapeista ojennukseen. Liikaa ei kannata kerralla tehdä, ettei mene sitten loppuloma selkää ja polvea parannellessa.Olenkohan muistanut polvea valitellakaan? Oireet ovat ikävästi samanlaiset kuin viisi vuotta sitten toisessa polvessa. Silloin oli polvikierukka revennyt, ja polvi operoitiin. Siitä asti on ollut oireeton. Nyt on lähete ortopedille, ja toivon hartaasti että kohdalle osuisi sellainen lääkäri joka suostuisi polven korjaamaan. Nykyään kun monet lääkärit pitävät kierukkavammojen korjaamista turhana toimenpiteenä. Omalla kohdallani se kuitenkin auttoi, ja luulisi että olisi parempi vaihtoehto tehdä pieni operaatio, että ihminen pysyisi edes jollain lailla työkykyisenä. Varsinkin kuin toimenpiteestä toipuminen tapahtui ainakin viime kerralla tosi nopeasti. No tosin nyt olen viisi vuotta vanhempi. 

Nyt minä hupsu olen sitten kuitenkin mökille lähdössä, ihan itsekseni kun Timppa on töissä. Eilen tilattiin auraus, että pääsen autolla edes vähän lähemmäksi pihaa. Mietin ääneen, että onko hulluutta lähteä mukavasta lämpimästä kodista hankien keskelle. Timppa siihen totesi, että lähteväthän ihmiset mukavista kodeistaan Lapin kairaankin. Totta. Kun päiväkin on alkanut pidentyä, ja sää on talvisen mukava, niin ehkäpä tulisi vähän ulkoiltuakin ihan hyötyliikunnan muodossa. Kotona on jäänyt ulkoilu vähiin kipujen vuoksi, ja vapaa-ajalla tulee joko lueskeltua, tai sitten ilta kuluu neuloen ja Netflixiä katsellen. Kotimaisia sarjoja katsellessa on helppo neuloa samalla. 

Näitä tossuja olen tainnutkin täällä esitellä, mutta laitanpa vielä kuvan näistä pienistä ja isoista rinnakkain. 

Pienet ovatkin jo lähteneet uuteen kotiin. 

Miesten perussukkaa on vähän tylsä neuloa, mutta Karjalan kunnailla -sarjaa katsellessa syntyi tällaiset väri-ilottelut jollekin hombrelle (juu, espanjan oppikirja lähtee mökille mukaan).
Vegaanista ruokavaliota olen edelleen noudattanut, ja se tuntuu päivä päivältä helpommalta. Kylässä olen joustanut lakto-ovoiluun. Huhtikuussa meillä on tiedossa "oikea" loma kun matkustamme kahdeksi viikoksi Torreviejaan, eli samaan paikkaan missä viime huhtikuussa vietimme kaksi viikkoa. Torreviejan ilmasto on hyväksi minulle, ei pelkästään lämmön vaan noiden suolajärvien vuoksi. Keuhkot ja nivelet voivat paremmin, ja viime lomalla sain toisen viikon nauttia lähes täydellisestä kivuttomuudesta. Olotila, jota en ollut moneen vuoteen kokenut, ja oli ihan huikeaa huomata, miten paljon oli energiaa, kun ei ollut kipuja. Kivulloiseen olotilaan kai tottuu ja alkaa pitämään sitä normaalina. Lomalla varmaan joustan ruokavaliossani. Tosin ajatus on tehdä aika paljon itse ruokaa, jolloin ruoka-aineet voi valita tarkemmin.

Ruokavalio ei ole ainakaan toistaiseksi poistanut kipuja, vaikka se on oloa keventänytkin. Viime yönä sain sellaisen kipukohtauksen, mitä en ole aikoihin kokenut. Olisin voinut murhata jonkun (mutta Timppa on siis edelleen hengissä ja ihan hyvässä hapessa). Mieli teki vaan huutaa ja heitellä tavaroita, ja taisi siinä kylmäpakkaus lentääkin seinään jossain vaiheessa. Onneksi olo on päiväunien myötä kohentunut. Yhtään en osaa sanoa, mistä tuo olotila voisi johtua. Pääasia että helpotti. 

Mukavaa viikkoa sinulle lukijani!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Ruokailottelua




Tammikuu meni ja sen myötä vegaanihaaste. Tammikuu ei ole lempikuukauteni, mutta nyt se hujahti kuin huomaatta kun vietin  "kuherruskuukautta" vegaaniruokien parissa. Etsin ja tulostelin reseptejä, ja kaikkia piti tietenkin kokeilla. Nyt kun olemme viikot kahden kotona niin ihan kaikkea ei jaksa eikä ehdi syödä, joten ruokia on säilötty pakastimeenkin. 


 Tofu on ollut minulle aina kammotus, mutta nyt opin valmistamaan siitä ihan kelpo ruokaa. Ja tuoreksilla pääsee helposti oikaisemaan ruoanlaitossa, eikä mitään mene hukkaan.





Haastekirje tuli joka päivä sähköpostiin, siellä oli ruokaohjeita, kauppalistoja sekä myös paljon tietoa vegaaniruokien valmistamisesta. Haaste ei koske vain tammikuuta, koska vaan voi osallistua. Haasteen järjestää Oikeutta eläimille -järjestö, joten haastekirjeissä oli myös paljon tietoa tuotantoeläinten oloista ja niiden kasvatuksen vaikutuksesta maapallon tilaan joko välillisesti tai välittömästi.  Ihania ruokaohjeita löytyy esim Chocochili-blogista.


Myös vegaanisia leivontaohjeita on vaikka kuinka paljon, joten tästä lempipuuhastanikaan ei tarvinnut luopua. Suussasulavien  leivonnaisten ohjeita löytyy esim. Kamomillan konditoria-blogista.






Kolmisen vuotta sitten jätin punaisen lihan pois ruokavaliostani, koska se lisäsi fibromyalgiasärkyjä. Nyt olen niin vieroittunut lihasta, että esim. jauhelihan paistamisesta (teen perheelle myös ei-vegaanisia ruokia) tuleva tuoksu on minusta epämiellyttävää. Hampurilaisravintoloissakaan en ole juurikaan poikkeillut tänä aikana. Mutta ... tadaa!

En edes kehtaa sanoa kuinka monta McVegania olen tässä alkuvuoden aikana syönyt. Hintakaan ei hirvitä, kolme euroa.
Tänään meillä oli testissä Oumph! -niminen vegaaninen proteiininlähde. Ihastuimme siihen viime vuonna vegemessuilla mutta enpä ole muistanut koko tuotetta.

Kuvahaun tulos haulle oumph
Tein tästä kasvisten kanssa pitaleivän täytettä. Täytettä tuli reilusti ja loppu jalostui vegaanin nyhjää tyhjästä -piirakaksi.

No mutta. Mitenkäs sitten tästä eteenpäin? Jo melko varhaisessa vaiheessa haasteen kuluessa  minulle tuli tunne, että jatkan tällä tiellä. Ajatus alkoi kulkea jotenkin kirkkaammin ja olo keveni. Muutama kilokin katosi ihan huomaamatta, ajatelkaa noilla mässyillä jotka kaikki on tehty (ja syöty)tammikuun aikana. Lähipiiri on suhtautunut hyvin. Miehellekin on maistunut vegaaniset ruoat, tosin tofulta ja soijarouheelta olen häntä säästänyt ja tehnyt välillä kahdetkin ruoat. Myös leipomuksia on kehuttu. Moni on ollut kiinnostunut ruokavaliostani ja kysellyt, miten se on vaikuttanut olotilaani. Terveydelliset vaikutukset ovat olleet lähinnä henkistä sorttia. Iloa onnistumisesta ja hyvää mieltä siitä, että voin tehdä oman pienen osuuteni tulevien sukupolvien hyväksi. Varmaan jossain vaiheessa tulee niitä et-sinä-maailmaa-pelasta -kommenttejakin, mutta niihinkin olen varautunut ja henkisesti valmistautunut. Enkä aio nipottaa. Kylässä, ulkona syödessä ja matkoilla voin joustaa. Ne ovat kuitenkin erikoistilanteita.

Onhan sitä vähän tullut näperreltyäkin. Tossuja on kiva tehdä.


Kokeilin pienentää tuota viiden lehden tossun mallia pikkutytön jalkaan sopivaksi ja onnistuinkin. Kukat pitää vielä virkata niihinkin.

Tällaista minulle. Entäs sulle?