Hae tästä blogista

Tietoja minusta

Oma kuva
Elämäniloa ja maailmantuskaa. Valosta varjoon - ja takaisin. Tervetuloa matkalle mukaan!

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Kilpisjärveltä Hailuotoon

Niin sitten matkaajat ylittivät taas Norjan rajan tällä kertaa koti-Suomen puolelle. Tarkoitus oli yöpyä heti Kilpisjärvellä, mutta sää oli todella kurja. Tuuli ja satoi rankasti. Söimme Kilpisjärven leirintäalueen ravintolassa lohikeitot ja ajelimme vielä parisataa kilometria kohti Muoniota. Tuuli oli niin kova että auto ei meinannut pysyä tiellä. 

Muoniossa majoituimme Harrinivan leirintäalueelle yöpymään. Hieno paikka, mutta ne hyttyset...

Päätimme, että seuraava yöpymispaikka olisi sellainen, missä taatusti sai olla rauhassa hyttysiltä. Joskus vuosia sitten meiltä jäi pala sydäntä Hailuotoon, ja jotenkin taas löysimme itsemme lauttajonosta.
Hailuodon leirintäalue Ranta-Sumppu on lopetettu viisi vuotta sitten, sangen huonokuntoinen se olikin. Marjaniemen majakan luo vierasvenesatamaan aallonmurtajalle on kuitenkin perustettu matkaparkki, jonne suuntasimme yöpymään. Tuuli oli kova eikä hyttysiä todellakaan näkynyt. Maisemat olivat yhtä huikeita kuin ennenkin. 





Oli myös mukava tavata veneilijöitä, vähän samaa heimoa kun ollaan. Vastaanottona toimivassa Cafe Kaijassa oli ystävällinen palvelu, ja siellä sai väsynyt matkailija myös ensiapua nälkään ja janoon. 

Vähän teki mieli jäädä Hailuotoon yhdeksi päiväksi huilailemaan, mutta suuntasimme kuitenkin sitten seuraavana päivänä kohti kotia. Kilometrejä reissussa tuli lähes 3400! Vähemmilläkin kilometreillä olisi selvitty, jos olisi ollut jonkinlainen matkasuunnitelma, mutta toisaalta näin on ihan parasta reissata, mennä fiiliksen mukaan juuri sinne minne huvittaa.

Vieläkään emme ole oppineet sitä tosiasiaa, että jatkuva paikasta toiseen siirtyminen on tosi kuluttavaa ja rankkaa, ja hyvä olisi välillä huilata pari päivää jossain mukavassa paikassa. Mutta hurjan paljon tuli nähtyä noiden kahdeksan päivän aikana. Kertakaikkiaan mahtava reissu!

Kotona sitten teimme pakolliset huoltotoimenpiteet ja lähdimme tiistaina mökille nukkumaan matkaväsymystä pois. Nukuttua todellakin tuli, mökillä  12 tunnin yöunet ei ole mitenkään tavaton juttu. 

Lehmiksellä kukki: 
Kerran kesässä pitää poiketa Isojärven kansallispuistossa Heretyn kämpän kesäkahvilassa kahvilla.
Nuijapäät olivat nousseet kuivalle maalle, ja pieniä sammakoita vilisteli mökkinurmikolla.

Ihan parasta mökkiruokaa:
Tänään palasimme mökiltä kotiin, sillä huomenna on naapurissa tuplajuhlat: rippijuhlat ja synttärit!
Rippilapselle lahjaksi perinteiset hillot: 

Mukavaa viikonlopun jatkoa!



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kauniissa Pohjois-Norjassa

Hetasta matka jatkui Kautokeinon kautta Altaan. Tällä matkalla näimme jo upeita maisemia, putouksia, jokia ja kanjoneita. Ensimmäinen taukopaikkamme oli tämän hienon putouksen luona.
Sää ei suosinut, tuuli oli hyytävä eikä aurinkokaan paistanut. Poutaa oli kuitenkin.

Altassa majoituimme Alta River Camping -leirintäalueelle, jota piti suomalainen pariskunta. Saimme siis ystävällistä palvelua suomen kielellä. Kun olimme ilmoittautuneet ja varanneet leiripaikan, kävimme katselemassa kaupunkia. Altassa on kuuluisat luolapiirrokset, joita kuitenkin saimme katsella vain museon luona olevissa valokuvissa. Kävimme vielä uimarannalla, mutta eipä tullut mieleenkään pulahtaa Jäämereen, sen verran hyytävä oli tuuli. Loppuillan huilailimme autossa ja nautimme sääskettömästä olotilasta. 

Eilen aamupäivällä lähdimme sitten ajelemaan Altasta Jäämeren rantaa pitkin kohti Kilpisjärveä. En olisi ikinä uskonut, miten kaunista siellä on! Kuvat eivät tee oikeutta upeille maisemille, mutta ehkäpä ne jotain kertovat.











Maisemien katselusta meinasi jo tulla ähky, kun joka puolella oli niin kaunista, ettei tiennyt mihin päin olisi päätään kääntänyt. Pysähdyimme usein valokuvaamaan upeimpia paikkoja, teimme matkaa hitaasti ja söimme eväitä välillä. 

Matkalla oli paljon leirintäalueita, mutta tavoitteenamme oli kuitenkin Kilpisjärvi. Olimme hiukan huolissamme Lyyliksi nimetystä autovanhuksestamme, mutta hyvin se jaksoi vääntää vuorenrinnettä ylös ja alas. Huipulla oli reilusti luntakin!
Kilpisjärvellä satoi rankasti ja oli hyytävä tuuli, joten jatkoimme matkaa Muonioon asti. Tällä hetkellä olemme majoittuneena Camping Harrinivaan, joka onkin tasokas ja kaunis paikka. Meillä on hieman teknisiä ongelmia, sillä Lyylin vesipumppu hajosi (siis se pumppu, joka pumppaa vettä säiliöstä auton  hanoihin, konehuoneen puoli on onneksi kunnossa). Eipä hätiä, hyvin tulemme toimeen vesikanisterillakin, ja uusi pumppu ei kuulemma ole vaikea asentaa kunhan varaosa jostain löytyy.

Toinen iso ongelma on auton vallanneet hyttyset, joiden kanssa taistelimme viime yön. On mysteeri, mistä niitä autoon pääsee, mutta aikamme lätkittyämme päädyimme nukkumaan huppeluksissa peiton alla. 

Mihin tästä sitten, ei ole vielä päätetty. Näistä ötököistä on nyt kuitenkin saatu tarpeeksemme, joten suunta on varmaan johonkin etelään päin.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Kohti pohjoista


Koli jäi taakse, ja suuntasimme kohti Ranuan eläinpuistoa. Jääkarhun pentu olisi ollut kiva nähdä. Tässä mielessä jouduimme sitten kuitenkin pettymään, sillä ruokintanäytökset olivat siltä päivältä ohi, ja pentu oli emonsa kanssa päiväunilla. Emo vähän kurkisteli luolan suulta. 

Kaikenlaista muuta sitten näimme kuitenkin. Villisian porsaat olivat ihania pikku viirusikoja.

Vaikeita kuvattavia, kun juoksivat vikkelässti paikasta toiseen ja painivat välillä. Emon suloisuudesta voidaan olla montaa mieltä.
 Symppis hänkin siinä tonkiessaan. 

Orvot kauriinvasat olivat päässeet Ranualle turvaan. Pidän tässä eläinpuistossa erityisesti siitä, että suurin osa eläimistä on luonnonmukaisessa ympäristössään.Metsään on tehty isoja aitauksia, jossa ne saavat elellä lajinmukaista elämää. Myös uhanalaisia lajeja yritetään näin pelastaa.
Jemma-karhu on myös ollut orpo pentu, joka on pelastettu Ranualle. Sen käyttäytyminen ei ole tyypilllistä, vaan ilmeisesti äidittömyys on aiheuttanut sille outoja korviketoimintoja. Se hyrisee kuin pieni moottori, nuolee kiviä ja tassujaan. 
 Puiston eläintenhoitajat yrittävät aktiviteettien avulla saada tätä epätyypillistä käytöstä vähenemään Jemmalta, ja myös yleisö sai kirjata havaintojaan Jemman käytöksestä.

Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Olimme varautuneet hyttysiin, mutta niitä ei puistossa juurikaan ollut. Sen sijaan saimme esimakua hevosen kokoisista paarmoista, jotka kävivät estoitta ihmisten kimppuun. 

Yöpymään ajoimme SFC Hopeaperälle Simoon. Siellä olemme poikenneet joskus 13 vuotta sitten vaunureissulla, ja meille jäi paikasta mukavat muistot. Hopeaperä ei pettänyt nytkään, se on kauniin Simojoen rannalla ja paikka oli kehittynyt kovasti, oli uudet hienot huoltorakennukset. Pääsimme saunaan ja jokeen uimaan. Paarmat olivat tuollakin riesana, ja niiden lisäksi hyttysiä ja mäkäräisiä. Onneksi meillä on maailman paras hyttyskarkoitin Thermacell (kiitos viime juhannuksen mökkivieraille tuliaisesta), ja sen ja hyttyssavujen avulla pystyi istumaan ulkona lämpimässä illassa.
Joskus matkaillessa pääsee flow-tilaan. Tulee tunne, että voi mennä minne tahansa ja tehdä mitä tahansa. Eilen mietimme, mihin suuntaan matkaa jatkamme. Mietimme vähän Kuusamon suurpetokeskusta, kunnes heitin puoliksi leikilläni, että mitä jos ajellaankin Norjaan. Eikun kartta käteen ja suunnittelemaan! Loma on vasta alkanut, aikaa on, kesää ja valoa riittää. 
Täältä tulee kuulemma hyvin kalaakin


Tänään sitten ajelimme pitkän taipaleen rajan tuntumaan Hetan lomakylään, missä nyt taistelemme hyttysiä ja mäkäräisiä vastaan täsmäasein. Ihana paikka tämäkin, taas olemme joen rannalla.


 Koko päivän on satanut, mutta illaksi ilma selkeni ja ulkona tarkenee istua tätäkin kirjoittaessa. Odotamme molemmat jännityksellä rajan ylitystä ja Norjan maisemia. Joskus nuorena tyttönä olen siellä puolella käväissyt ja muistelen että maisemat muuttuivat ihan erilaisiksi. Ei ole vielä päätetty mihin asti ajetaan, Altaan vaiko ehkä Hammerfestiin. Olemme moneen kertaan todenneet, että näille reissuille on turha kovin tarkkoja suunnitelmia tehdä, ne muuttuvat kuitenkin matkan edetessä. 

Kohta on uupuneiden matkamiesten aika kellahtaa nukkumaan. Kunhan ensin pyydystetään hyttyset autosta!




maanantai 10. heinäkuuta 2017

Matkalla Suomessa

Loman alkaessa alkoi karavaanarin menokenkää taas vipattaa, ja lauantaina otettiin suunta kohti Itä-Suomea. Ensimmäinen tauko pidettiin Mikkelin Kenkäverossa. Siellä olimme kuitenkin sen verran myöhään, että kaikki paikat olivat suljettuna. Saimme ihailla kuitenkin kauniita istutuksia. 

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli SFC Jokiranta Joroisissa. Viehättävä paikka ja ystävällisiä ihmisiä. Saunoimme ja söimme, ja pian peti kutsuikin.




Sunnuntai-aamuna jatkoimme matkaa kohti Kolia.Matkan varrelle sattui Lintulan luostari, missä päätimme poiketa. Pari vuotta sitten reissullamme kävimme Valamossa, ja nyt oli nunnaluostarin vuoro. Lintula oli varsin vaatimaton Valamoon verrattuna, kaunis paikka kuitenkin. 






Igumenian hauta


 Kolille tultua tarkoitus oli majoittua ensin ja lähteä sitten taivaltamaan huippujen kierrokselle. Erämessut sotkivat kuitenkin suunnitelmamme, ja Holiday Koli Camping oli messualueena ja leiriytyjiltä suljettu. Soitimme alueelle, ja meille luvattiin, että voimme tulla myöhemmin illalla kun messut on purettu. 

Niinpä ajelimme Ukko-Kolin huipulle ja lähdimme tarpomaan Huippujen kierrokselle. Kierroksella ei ole mittaa kuin 1,4 km, mutta hiki tuli pintaan koska korkeuserot olivat melkoiset ja lämpötila tämän kesän lukemiksi poikkeuksellisen korkea.  Kierros kannatti, sillä maisemat olivat huikeita. 





 Huippujen kierros kulki Akka-Kolilta Paha-Kolin kautta Ukko-Kolille. Upeissa maisemissa oli myös hääpari kuvattavana. Morsiamella oli tasapainoilemista puvussaan ja hunnussa kallioilla, mutta kuvista tuli varmaan hienoja, kun ilmakin suosi.

Holiday Koli Camping on lopetusuhan alla oleva leirintäalue, ja paikat siellä olivat ymmärrettävästi varsin rempallaan. Sääli, sillä maisema Pielisen rannalla on kaunis. Toivottavasti paikka saa jatkoajan ja paikat kohentuvat. 

Aamusella jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Matkan varrella on Suomen suurin luonnonvarainen vesiputous Hepoköngäs, jonka korkeus on 24 metriä. Kävimme tietenkin putousta ihailemassa. 


Jylhän näköinen paikka, mutta hyttysiä ja mäkäräisiä oli etelän ihmiselle vähän liikaa, ja poistuimme pian takavasemmalle. 

Tällä hetkellä olemme leiriytymässä Puolanka Camping -leirintäalueella. Kaunis ja hyvin hoidettu paikka järven rannalla, ystävällinen palvelu. Laitanpa kuvia myöhemmin. Hyttyset ja mäkäräiset kävivät täälläkin tullessa kimppuumme sankoin joukoin, mutta tokenivat Thermacellin ja hyttyssavujen avulla. Onneksi on täsmäaseet käytössä. 

Katsotaan mihin tie karavaanareita huomenna vie!