Siiliystävä

Meidän pihan alapuolella on tyhjä, ryteikköinen tontti. Se on aina harmittanut koko naapurustoa epäsiisteydellään. Keväällä siellä kasvoi yksinäinen idänsinililja, jonka halusin siirtää kukkapenkkiini, ja pyysin isännän lapiomieheksi. Silloin iloksemme heinikossa rapisteli siilipariskunta. Siilejä ei ole vuosiin näkynyt, varmaankin koirien vuoksi. Nyt kun koiria ei enää ole, ne ovat taas uskaltautuneet näille nurkille.

Löysin kaapin nurkasta vähän koirannappuloita, joita tarjoilin siileille, ja ne söivät hyvällä ruokahalulla kun olivat talven jäljiltä nälkiintyneitä. Luin netistä, että siilit voivat talven aikana menettää jopa 60 % painostaan, ja ruoka-apu alkukesästä on niille tarpeen.

Nyt on jo aika pulska tämä piikkipallo

Netistä opiskelin myös, että kissanruoka on siilille sopivaa ravintoa, ja niinpä meillä onkin siitä lähtien joka päivä ollut kupissa kissannappuloita likoamassa. Toista siiliä en ole enää nähnyt, olikohan uros joka on jatkanut matkaansa kun kosiomenot olivat ohi? Mutta tämä toinen on vieraillut ruokakupilla ahkerasti. Aluksi huomasin kuitenkin ruokkivani variksia ja harakoita, joten siilille rakennettiin tällainen syöttöpaikka, missä ruoat eivät mene parempiin suihin:

Tuolla alla on sopiva kolonen siilin aterioida, ja hyvin se on oppinut sinne menemään.  Heinikosta ruokapaikalle on muodostunut ihan kunnon polku:

Joka ilta siili ei näyttäydy, mutta toissailtana se puuhasteli heinikossa. Työnsin ruokakupin suoraan siilin nenän eteen ja pääsin ensimmäistä kertaa kuvausetäisyydelle.

Huomaa viehättävä irvistys!

Niin kauan kun pysyin liikkumatta paikallaan, siili ei pelännyt yhtään. Sain jopa jutella sille ja se kävi nuuskuttelemassa kenkiäni. Mutta jos yritin lähteä kävelemään, se vetäytyi palloksi. Niinpä seisoin paikoillani kunnes illan viileys pakotti sisätiloihin.

Siili on valloittava persoona, ja sen touhuja on mukava seurata. Se kaivelee maata, tuhisee ja rapsuttelee itseään. Aterian päätteeksi se menee vesikupille lipittämään vettä. Sen ruokailuääni on hellyttävää mussutusta. Toivottavasti se saa poikasia ja tuo nekin ruokakupille.

Meillä eletään kiireisiä päiviä, sillä lauantaina rakas tyttäremme saa valkolakin. On niin ihanaa järjestää iloisia juhlia! Vieraita meille on tulossa 50-60 riippuen siitä kuinka paljon tyttären kavereita ehtii paikalle. Näillä näkymin on luvassa poutasäätä, aurinkoistakin vaikkakin viileää. Säteilylämmittimet on buukattu terassille, joten viileyskään ei haittaa. Tänään ohjelmassa siivoustouhuja. Ja sitä kaivattua sadettakin on saatu vihdoin!

Onnea uusille ylioppilaille, ammattiin valmistuville ja muuten vaan vuoden aherruksensa päättäville! Ja mukavia juhlavalmisteluja meille jotka juhlia saamme järjestää!