myTaste.fi

Tietoja minusta

Oma valokuva
Äiti ja vaimo, henkinen hippi, viherpiipertäjä, mökkihöperö, lukutoukka, lankahörhö, kipuilija, metsässäkulkija, ilon ja valon etsijä

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Siiliystävä

Meidän pihan alapuolella on tyhjä, ryteikköinen tontti. Se on aina harmittanut koko naapurustoa epäsiisteydellään. Keväällä siellä kasvoi yksinäinen idänsinililja, jonka halusin siirtää kukkapenkkiini, ja pyysin isännän lapiomieheksi. Silloin iloksemme heinikossa rapisteli siilipariskunta. Siilejä ei ole vuosiin näkynyt, varmaankin koirien vuoksi. Nyt kun koiria ei enää ole, ne ovat taas uskaltautuneet näille nurkille.

Löysin kaapin nurkasta vähän koirannappuloita, joita tarjoilin siileille, ja ne söivät hyvällä ruokahalulla kun olivat talven jäljiltä nälkiintyneitä. Luin netistä, että siilit voivat talven aikana menettää jopa 60 % painostaan, ja ruoka-apu alkukesästä on niille tarpeen.
Nyt on jo aika pulska tämä piikkipallo

Netistä opiskelin myös, että kissanruoka on siilille sopivaa ravintoa, ja niinpä meillä onkin siitä lähtien joka päivä ollut kupissa kissannappuloita likoamassa. Toista siiliä en ole enää nähnyt, olikohan uros joka on jatkanut matkaansa kun kosiomenot olivat ohi? Mutta tämä toinen on vieraillut ruokakupilla ahkerasti. Aluksi huomasin kuitenkin ruokkivani variksia ja harakoita, joten siilille rakennettiin tällainen syöttöpaikka, missä ruoat eivät mene parempiin suihin:
Tuolla alla on sopiva kolonen siilin aterioida, ja hyvin se on oppinut sinne menemään.  Heinikosta ruokapaikalle on muodostunut ihan kunnon polku:
Joka ilta siili ei näyttäydy, mutta toissailtana se puuhasteli heinikossa. Työnsin ruokakupin suoraan siilin nenän eteen ja pääsin ensimmäistä kertaa kuvausetäisyydelle.
Huomaa viehättävä irvistys!

Niin kauan kun pysyin liikkumatta paikallaan, siili ei pelännyt yhtään. Sain jopa jutella sille ja se kävi nuuskuttelemassa kenkiäni. Mutta jos yritin lähteä kävelemään, se vetäytyi palloksi. Niinpä seisoin paikoillani kunnes illan viileys pakotti sisätiloihin.

Siili on valloittava persoona, ja sen touhuja on mukava seurata. Se kaivelee maata, tuhisee ja rapsuttelee itseään. Aterian päätteeksi se menee vesikupille lipittämään vettä. Sen ruokailuääni on hellyttävää mussutusta. Toivottavasti se saa poikasia ja tuo nekin ruokakupille.

Meillä eletään kiireisiä päiviä, sillä lauantaina rakas tyttäremme saa valkolakin. On niin ihanaa järjestää iloisia juhlia! Vieraita meille on tulossa 50-60 riippuen siitä kuinka paljon tyttären kavereita ehtii paikalle. Näillä näkymin on luvassa poutasäätä, aurinkoistakin vaikkakin viileää. Säteilylämmittimet on buukattu terassille, joten viileyskään ei haittaa. Tänään ohjelmassa siivoustouhuja. Ja sitä kaivattua sadettakin on saatu vihdoin!

Onnea uusille ylioppilaille, ammattiin valmistuville ja muuten vaan vuoden aherruksensa päättäville! Ja mukavia juhlavalmisteluja meille jotka juhlia saamme järjestää!


lauantai 13. toukokuuta 2017

Pientä pintaremonttia

Long time no see. On minulla puolustuskin, lakkiaiset tulossa ja armoton leipominen on ollut käynnissä.
Mikäs sen mukavampaa kun järjestää juhlia, leipominen ja järkkääminen on mielipuuhaani. Nyt on kaikki tehty mitä etukäteen voi tehdä ja pakastin pursuaa leivonnaisia. Viime päiviin jää silti tehtävää ihan kiitettävästi, onneksi on apujoukkoja tulossa. 

Tulossa olevat juhlat olivat hyvä syy uusia jo varsin huonossa kunnossa oleva keittiön lattia. Asiasta teki hieman haasteellisen se, että meillä on keittiö, eteinen ja olohuone yhtä ja samaa lattiaa. Kaikkia ei ollut tarvis uusia, joten teimme lattiasta tarkoituksella ihan erinäköisen kuin muissa huoneissa. 
 Tässä tuo ero näkyy, ja lattiat erotettiin toisistaan messinkilistalla. Hassua sinänsä, että keittiön lattian sävy valittiin pöydän mukaan. Pöydän  pinta on aiemmin hiottu ja kuultolakattu.
Aika kiva tästä tuli:
.
Tottakai mattokin meni sitten uusiksi.

Mökille on välillä menty relaamaan juhlajärjestelyistä, koska kotona ne ovat kuitenkin mielessä vaikka mitään ei tekisikään. Kevätsiivousta on tehty hiljallensa. Ja sitten ihan extempore pintaremonttia sielläkin. Meillähän on mökillä kaikki pitkälti kierrätettyä, ja nyt päätimme hyödyntää keittiöstä poistetut laminaatit aitan lattiaksi. 

Lähtötilateena oli öljyläikkäinen raakalautalattia, jota on peitelty matoilla. 

Edellisillä omistajilla aitta on toiminut lähinnä varastona, me olemme hiljalleen värkänneet siitä nukkuma-aittaa, vaikka siellä yhtä ja toista varastoidaankin. Seinät kuultomaalattiin silloin kun mökille muutettiin, mutta lattia jäi tekemättä. 

Eipä muuta kun tavarat kartanolle ja tuumasta toimeen!
Onneksi poutasää suosi meitä. Timpalla ei ollut ihan helppo homma saada laminaatteja istumaan vinksallaan olevan pohjan päälle, mutta lopputulos oli hyvä:
Aitasta tuli tilavan ja valoisan oloinen, vaikka se varsin pieni yksiö onkin. 

Aitta on ollut varsin vähäisellä käytöllä tähän asti, koska mökillä on makuutiloja muutenkin aika paljon. Mutta luulenpä että tämä tulee vielä hyötykäyttöön, niin kiva siitä tuli. Kesähuonehan aitta on, siellä ei ole sähköä eikä minkäänlaista eristetystä. Lämpimiä öitä odotellessa!

Hyvää äitienpäivää!